Kuubalaisten matkustaminen vaikeutunut

Kuubalaisten on tunnetusti vaikea saada kotimaastaan lupaa matkustaa ulkomaille. Viisumin saanti muihin maihin osoittautuu monesti vähintään yhtä hankalaksi.

"En ole enää varma, onko matkailu vaivan arvoista, kun vaadittu paperisota, byrokratia ja kustannukset ovat niin tolkuttomat", María Teresa valittaa. Hän on kouluja käynyt nuori nainen, joka sai lapsuuden ystävältään kutsun Espanjaan.

Epäröinnin taustalla ovat naapurin kokemukset. Tämä sai stipendin Espanjassa opiskelua varten, mutta hänelle ei myönnetty viisumia. "Hän oli jo maksanut yli tuhat dollaria (dollari on noin 0,81 euroa) laillistaakseen kotimaisia opintojaan koskevat todistukset", María Teresa jatkaa.

Summa on huikea Kuubassa, jossa kuukauden keskipalkka vastaa virallisen kurssin mukaan kymmentä dollaria. Lisäksi vaadittiin 35 dollaria erityisestä lääkärintarkastuksesta ja 55 dollaria passista. "Jos naapurilleni olisi myönnetty viisumi, hän olisi joutunut pulittamaan vielä 150 dollaria luvasta lähteä maasta ja 600-700 dollaria edestakaisesta lentolipusta", nainen jatkaa.

Euroopan maat ovat kiristäneet kuubalaisten viisumivaatimuksia. Muiden papereiden ohella vaaditaan notaarin hyväksymä kutsukirje, jossa isännät lupaavat huolehtia kuubalaisen vieraansa kuluista.

Myös kuubalaisten yleisin matkakohde, Yhdysvallat, on tiukentanut vaatimuksiaan syyskuun 2001 jälkeen. "Anoin kolmatta kertaa viisumia päästäkseni katsomaan poikaani USA:han, mutta anomus hylättiin taas", eräs noin 60-vuotias nainen huokaa. Häneltä perittiin sata dollaria turhasta virastokäynnistä. "Viime vuonna jouduin maksamaan 50 dollaria ylimääräistä jonotuspaikasta", hän kertoo.

Jotkut kuubalaiset keksivät taannoin tuottoisan elinkeinon jonotuspaikkojen laittomasta kauppaamisesta USA:n viisumitoimistoon pyrkiville. Se loppui helmikuussa, kun virasto siirtyi anojien puhelinhaastatteluihin.

Lähikuukausina on luvassa helpotusta ulkomailla asuvien kuubalaisten käynteihin kotisaarellaan, sillä heitä koskevasta viisumipakosta ollaan luopumassa. "Ne, jotka ovat lähteneet maasta, voivat palata ilman mitään. Mutta minä joudun anomaan lähtölupaa päästäkseni kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille", María Teresa valittaa.