(IPS) -- Ilmaston lämpeneminen hankaloittaa vaihtolämpöisten perhosten ja liskojen elämää Amazonin sademetsässä, Guyanassa tehty tutkimus paljastaa.

Opiskelijat Chineze Obi ja Noreen Heyari tutkivat asiaa tohtori Godfrey Bournen ohjauksessa. Bourne johtaa Guyanan Madewinissa toimivaa Ceiban biologista asemaa.

Kävi ilmi, että tutkimuskohteena olleet tummakaposiipiperhoset ja neotrooppisen alueen kaulusleguaanit onnistuivat pitämään ruumiinlämpönsä yllättävän vakaana, vaikka ilma ympärillä kuumeni.

Tutkijoiden mukaan perhoset pyrkivät siipien asentoja muuttamalla säätelemään niihin osuvan auringonvalon määrää. Se auttaa säilyttämään ruumiinlämmön niille sopivassa 28–34 asteessa, jonka vallitessa ne jaksavat olla aktiivisia. Kun ympäristö kuumenee liikaa, perhoset luovuttavat ja vetäytyvät lepäämään.

Viilennys vie aikaa muusta

Bournen mukaan tummakaposiivet ja kaulusleguaanit pitivät tutkimuksen aikana ruumiinlämpönsä useimmiten ympäristöä alhaisempana. Viileänä pysyminen kuitenkin verottaa aikaa, jota ne tarvitsevat ravinnon ja puolison hakuun sekä elinalueensa puolustamiseen. Se panee epäilemään, että ilmaston lämpenemisellä on jo kielteisiä vaikutuksia noihin lajeihin.

Animal Behaviour -lehti pohti samaa asiaa elokuun numerossaan ja arvioi vaikutuksen haittaavan eläinlajien energiataloutta ja ruuansulatusta.

Bourne muistuttaa, että tropiikin vaihtolämpöiset, perhoset ja liskot mukaan lukien, sietävät lämpötilan muutoksia heikommin kuin viileämpien leveysasteiden eläimet. Tropiikissa eletään jo nyt sietokyvyn ylärajoilla.

Hänen mukaansa Amazonin alueen lämpötila nousi 1900-luvun lopulla asteen neljänneksen vuosikymmenessä ja sen ennustetaan kohoavan tällä vuosisadalla 3,3 astetta, vaikka kasvihuonekaasupäästöt jäisivät maltillisiksi.

Sukupuutto häämöttää?

Epäillään, että liika lämpö vaarantaa sukupuolten tasapainon lajeilla, joissa naaras tai koiras kestää kuumuutta toista paremmin. Ecological Modelling -lehti julkaisi vuonna 2016 aiheesta australialaista tutkimustietoa. Jos matelijanaaraat kestivät kuumaa uroksia paremmin, populaatio kasvoi voimakkaasti, mutta jos etu oli koirailla, pääluku hupeni nopeasti.

”Vaikutus voi olla populaation taantuminen aurinkoa välttelevillä perhos- ja liskolajeilla ja parempi menestys niiden lämmönkestävillä sukulaisilla. Mutta otaksun, että ne kaikki päätyvät täällä sukupuuttoon 20 vuodessa”, Bourne ennustaa.

Lajien katoaminen vaikuttaa myös ihmisiin, sillä arviolta jopa kolmannes ihmisen syömästä ruuasta syntyy pölyttäjien avulla. ”Kun pölytyspalvelut kutistuvat, hedelmä- ja siementuotanto vähenee, mikä vähentää asteittain metsien kasvistoa.”

Myös liskoilla on roolinsa ihmisten ravinnontuotannossa. Ne syövät sademetsässä pudonneita hedelmiä ja auttavat levittämään puiden siemeniä kauemmas emoyksilöistä, missä niillä voi olla aiempaa paremmat itämismahdollisuudet.