Joku saattaa vielä muistaa Haitin vuoden 2010 maanjäristyksen, jossa kuoli eri arvioiden mukaan 100 000–300 000 ihmistä ja puolitoista miljoonaa jäi kodittomiksi.

Vähemmälle huomiolle ovat jääneet maata vuonna 2016 runnellut hurrikaani Matthew, vuonna 2017 pahoja tulvia aiheuttaneet Irma ja Maria sekä vuoden 2018 maanjäristys. El Niño -sääilmiön aiheuttama kuivuus tuhosi satoja 2010-luvulla ja koko vuosikymmenen riehuneeseen koleraepidemiaan kuoli lähes kymmenen tuhatta ihmistä.

Haitia piinaa myös jatkuva ruokakriisi. Kroonisen aliravitsemuksen aste on yksi korkeimmista maailmassa: noin puolet 11 miljoonan asukkaan väestöstä ei saa riittävästi ruokaa. Lapsista lähes neljännes on pahasti aliravittuja.

”Tällä hetkellä neljä miljoonaa ihmistä Haitissa on nälkäisiä, se on kolmasosa väestöstä. Arviomme mukaan vakavasta ruokapulasta kärsii vähintään 1,2 miljoonaa ihmistä”, sanoo YK:n alaisen Maailman ruokaohjelman (WFP) Haitin maajohtaja Antoine Vallas.

Vallas'n mukaan koronaviruksen myötä vakavasta ruuanpuutteesta kärsivien ihmisten määrän pelätään nousevan 1,6 miljoonaan.

”Viruksen aiheuttamat rajoitukset vaikuttavat talouteen ja ihmisten toimeentuloon. Tartuntojen määrä on kasvanut nopeasti, se on huolestuttavaa.”

WHO:n mukaan maassa oli heinäkuun 22. päivään mennessä yli 7000 vahvistettua koronavirustartuntaa, kun niitä toukokuun lopussa oli muutama sata.

Syy nälkään ja köyhyyteen historiassa

Yksi syy nälkäisten suureen määrään on köyhyys. Haiti on läntisen pallonpuoliskon köyhin maa, jonka väestöstä kolme neljäsosaa elää alle kahdella dollarilla päivässä ja puolet tienaa alle yhden dollarin.

Pitkäkestoinen köyhyys selittää myös Haitin nälkäisten saamaa vähäistä mediahuomiota. Vuonna 2019 Haiti oli sijalla yksi Care International -järjestön vuotuisessa listauksessa maailman vähiten uutisoiduista humanitaarisista kriiseistä.

”Haitillahan ei ole koskaan mennyt oikein hyvin. Se on epäonnistunut mutta ei romahtanut valtio, siellä ei ole massiivista sisällissotaa tai konfliktia. Pelkkä epäonnistuneena oleminen ei ylitä uutiskynnystä”, sanoo Latinalaisen Amerikan historian ja tutkimuksen dosentti Pekka Valtonen.

”Huono hallinto, toimimaton valtio, korruptio ja huono talous muodostavat toisiaan tukevan kehän, jota on vaikea murtaa.”

Syyt Haitin köyhyyteen ja nälkäkriisiin löytyvät historiasta. 1790-luvun orjakapinan jälkeen suurin osa Haitin puupinta-alasta kaadettiin ja raivattiin pelloiksi vapautetuille orjille. Vuosikymmenten mittaan eroosio köyhdytti vuoristoisen ja puuttoman maaperän.

”Haiti ei ole 1800-luvun jälkeen ollut ruokaomavarainen. Siellä ei yksinkertaisesti pystytä tuottamaan ruokaa tarpeellista määrää”, Valtonen sanoo.

Siirtomaa-ajan peruina Haitista puuttuu maata viljelevä keskiluokka. Köyhillä on pieniä, heikosti tuottavia maatilkkuja, tuottoisammilla suurtiloilla kasvatetaan ruuan sijaan vientikasveja, pääosin kahvia.

”Sillä ei nälkää tyydytetä.”

Huono taloustilanne heikentää ruokahuoltoa

Kun ruokahuolto on tuontiruuan varassa, se on erityisen altis talouden heilahteluille ja kansainvälisten suhdanteiden vaikutukselle.

Nyt Haitin taloudella menee huonosti. Maailmanpankin mukaan maan valuutta menetti viime vuonna neljänneksen arvostaan ja inflaatio kasvoi kahdenkymmenen prosentin vauhtia. Kun palkat pysyvät ennallaan, rahan arvo laskee ja tuontiruuan hinta nousee, monilla ei ole enää varaa ostaa riittävästi ruokaa.

Avustusjärjestöt yrittävät paikata tilannetta, mutta niiltä puuttuu rahoitusta. YK:n Haitin humanitaarisen avun rahoitustarpeesta katettiin viime vuonna ainoastaan kolmasosa, mikä on alhaisimpia lukemia maailmassa.

WFP tarjoaa vuosittain kouluateriat 300 000:lle Haitin koululaiselle. Nyt koulut ovat kiinni koronaviruksen takia, mikä vaikeuttaa aterioiden toimitusta rahapulan ohella, Vallas sanoo.

Viimeisen vuoden aikana ruokaturvaa ovat heikentäneet myös poliittiset levottomuudet. Haitissa on protestoitu presidentti Jovenel Moïselia vastaan, jota syytetään rahanpesusta ja korruptiosta. Mielenosoitukset ovat ajoittain yltyneet väkivaltaisiksi mellakoiksi.

Tänä kesänä ovat lakkoilleet myös rauhantuomarit, jotka käyttävät tuomiovaltaa alimmissa oikeusistuimissa, Valtonen kertoo.

”Moïselin hallinto on budjetoinut alimmille oikeusistuimille ainoastaan 14 miljoonaa dollaria. Voi kuvitella miten hyvin tuomioistuimia tällä summalla pyöritetään ja miten luotettavia ne ovat.”

Kansainvälinen yhteisö menetti tilaisuutensa

Humanitaarista kriisiä pahentaa se, että osa vuoden 2010 maanjäristyksen tuhoista on edelleen korjaamatta. Massiivisista avustustoimista huolimatta kymmeniä tuhansia ihmisiä yhä vailla kotia.

”Kansainvälisen yhteisön häpeä on, että niiden miljardien, joita maanjäristyksen jälkeen syydettiin jälleenrakennukseen, vaikutus on ollut aika vähäinen”, Valtonen sanoo.

Syynä tähän Valtosen mukaan on, etteivät avunantajamaat halunneet antaa rahoja haitilaisten käytettäviksi, vaan toivat ihmiset ja tarvikkeet omista maistaan.

”Seurauksena oli, että iso osa avustusrahoista meni avustajamaiden ihmisten palkkoihin, päivärahoihin ja avustajamaista tilattuihin tarvikkeisiin. Kustannukset nousivat korkeiksi ja lopputulos jäi vaatimattomaksi.”

Valtosen mielestä on ymmärrettävää, ettei apumiljardeja haluttu antaa suoraan Haitin korruptoituneen hallituksen käyttöön. Jälleenrakennuksen käytännön työn olisi kuitenkin voinut teettää paikallisilla ja hankkia tarvikkeet paikan päältä.

”Se olisi kasvattanut myös Haitin talouselämää. Nyt kiertämään jäi vain pieni osa avustussummasta ja kansainvälinen yhteisö menetti hyvän tilaisuuden tukea Haitin taloutta pidempikestoisella tavalla.”

Valtosesta paras tapa auttaa Haitia olisi tukea sen omaa tuotantoa ja paikallista taloutta sekä koulutusta. Hätäapu on tärkeää ihmishenkien pelastamiseksi, mutta pidemmällä tähtäimellä se ei muuta tilannetta.

Myös poliittisen eliitin korruptoituneisuus vaikeuttaa avun kohdentamista sitä eniten tarvitseville.

”Ratkaisu voisi olla ulkomaisen velan poistaminen ehdollisena, niin että sen saa anteeksi tietyt toimenpiteet tekemällä”, Valtonen sanoo.

Maailma.netin Unohdetut kriisit -juttusarjassa käsitellään vähemmälle huomiolle jääneiden konfliktien, humanitaaristen kriisien ja katastrofien taustoja.