Marokon miehittämä Länsi-Sahara on käynyt vuosikaudet itsenäisyystaisteluaan väkivallattomin keinoin, mutta pian etenkin pakolaisleirien turhautuneet nuoret saattavat valita vaarallisen tien: paluun sotaan. Näin varoittaa Jalihenna Mohamed, pakolaisleiriltä kotoisin oleva opiskelija-aktivisti.

Marokon eteläpuolella sijaitseva Länsi-Sahara on odottanut itsenäisyyttä yli 40 vuotta, mutta tavoitteessa ei ole viime vuosikymmeninä juuri edetty. Marokko on käytännössä sulkenut miehittämänsä alueet muulta maailmalta, ja Algerian puolella sijaitsevilla pakolaisleireillä olot kurjistuvat. Sahrawit– länsisaharalaisten sana itselleen – ovat kyllästyneitä tilanteeseen.

"Leireillä lakataan pian uskomasta rauhanomaisiin keinoihin ratkaisun hakemisessa, ja se on hyvin vaarallista. Riski kasvaa joka vuosi", Suomessa viime viikolla vieraillut Mohamed sanoo.

Rauhanomaisen itsenäisyystaistelun perinteet ovat vahvat, eivätkä sahrawinuoret ole vielä tarttuneet aseisiin, vaikka aihe onkin noussut keskusteluun. Mohamed muistuttaa, ettei radikalisoituminen ole kuitenkaan vaikeaa, kun otetaan huomioon alueen epävakaus. Länsi-Saharaa lähellä sijaitsevat muun muassa Libya ja Tunisia sekä Sahelin alueen epävakaat valtiot.

Itsenäisyyshaaveesta ei luovuta

Mohamed työskentelee Uesario-opiskelijajärjestössä, joka on tehnyt viime vuosina yhteistyötä suomalaisen Kansainvälisen solidaarisuustyö -järjestön kanssa. Pakolaisleirien nuorille on järjestetty kansalaisyhteiskunnan voimaa painottavia työpajoja, jotta heillä olisi muutakin tekemistä kuin hautoa sotaan lähtöä – työttömyys kun riivaa monia.

Se on kuitenkin vaikeaa, sillä Länsi-Saharan kohdalla voidaan puhua hyvin sekä jäätyneestä että unohdetusta konfliktista. Länsi-Sahara on ollut Marokon vallan alla runsaat 40 vuotta, siitä lähtien, kun Espanja vetäytyi alueelta siirtomaa-ajan jälkeen. Kansainvälinen tuomioistuin on linjannut, ettei Marokolla ole oikeuksia Länsi-Saharaan, mutta se pitää aluetta omanaan ja puuttuu toisinajattelijoiden aktivismiin kovalla kädellä.

Länsi-Saharan vapautusliikkeen Polisarion ja Marokon hallinnon välinen konflikti päättyi tulitaukoon vuonna 1991. Siitä lähtien sahrawit ovat odottaneet kansanäänestystä maansa asemasta, turhaan. Sitä ei ole kuulunut, sillä Marokko haluaisi antaa sahraweille pelkän autonomian, nämä taas haluavat täyden itsenäisyyden.

"Emme ikinä anna periksi itsenäisyydestä. Oikeus voittaa aina lopulta. Se on sama asia kuin että aurinko nousee idästä – sitä ei voi muuttaa nousemaan lännestä", Mohamed vertaa.

Marokko ja YK tukkanuottasilla

Länsi-Saharassa toimii YK:n rauhanturvaoperaatio, jonka mandaatista äänestetään seuraavan kerran tämän kuun lopulla. Muuten kriisi unohtuu usein niin kansainväliseltä yhteisöltä kuin medialtakin. Mohamedin mukaan se johtuu siitä, että kansainvälinen yhteisö on kiinnostunut vain akuuteista konflikteista ja kriiseistä, kuten Syyriasta. Siksi väkivalta keinona saada huomiota on vaihtoehto myös sahrawinuorille.

Mohamed uskoo kuitenkin yhä, että esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheid-hallintoon sovelletuilla rauhanomaisilla painostuskeinoilla voidaan ratkaista myös Länsi-Saharan tilanne.

Toiveet saada ratkaisu ovat heränneet uudestaan, sillä YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ajautui maaliskuussa diplomaattiseen kiistaan Marokon kanssa kutsuttuaan Länsi-Saharaa miehitetyksi alueeksi. Vastavetona Marokko karkotti siviilihenkilökunnan YK:n Länsi-Saharan rauhanturvaoperaatiosta.

"Selkkaus osoitti, että meillä on paljon mahdollisuuksia saada asiallemme huomio. Toisaalta se osoittaa, että kansainvälisellä yhteisöllä on ongelma", Mohamed sanoo.

Hänen mielestään kansainvälinen yhteisö on kuitenkin epäonnistunut kiistan ratkaisemisessa. Vaikka YK ei hyväksy Marokon toimia ja EU:kin tukee teoriassa sahrawien ponnisteluja, todellista edistystä ei ole saatu aikaan. EU on myös tehnyt Marokon kanssa kalastussopimuksen, joka sallii kalastuksen myös Länsi-Saharan aluevesiltä. Kansainväliset firmat hyödyntävät myös alueen fosfaattivarantoja.

"Emme halua sanoja, vaan tekoja. Älkää sanoko, että tuette meitä, vaan tehkää oikea asia, pakottakaa Marokko noudattamaan kansainvälistä lakia", hän vetoaa.