EU ja länsimaat väittävät pitävänsä ihmisoikeuksia tärkeinä, mutta todellisuudessa ihmisoikeudet ovat etusijalla vain niin kauan kuin ne eivät häiritse muuta politiikkaa. Tätä mieltä on Andrew Anderson, irlantilaisen Front Line Defenders -ihmisoikeusjärjestön johtaja.

"Ihmisoikeudet eivät ole todellinen osa EU:n ulkosuhteiden politiikkaa. Sen näkee esimerkiksi Turkin kohdalla. EU on ollut täysin tehoton ilmaisemaan huolta viime aikojen kiristyksistä siirtolaisuutta torjuvan sopimuksen takia. -- EU on heikko", hän suomii.

Suomessa viime viikolla vieraillut Anderson johtaa Front Line Defendersiä, järjestöä, joka tukee vaarassa olevia ihmisoikeuspuolustajia ympäri maailman. Se maksaa näiden turvatoimia ja juridisia kuluja, tarjoaa koulutusta ja järjestää hätätapauksissa aktivisteja pois maasta.

Järjestö saa yhä enemmän avunpyyntöjä ja sen apurahabudjetti on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Se ei johdu pelkästään siitä, että sen näkyvyys on parantunut, vaan ihmisoikeuspuolustajiin kohdistuva vaino on Andersonin mukaan viime vuosina lisääntynyt konkreettisesti.

"Laajasti ajateltuna ympäri maailman on meneillään vastaisku niitä vastaan, jotka puhuvat tai toimivat ihmisoikeuksien puolesta."

Länsimaille nauretaan

Front Line Defendersin tuoreimman vuosiraportin mukaan ihmisoikeuspuolustajia kohtaan käytetään aiempaa useammin väkivaltaa aiempaa useammassa maassa. Pahin paikka on Latinalainen Amerikka, jossa tapettiin viime vuonna 87 ihmisoikeuspuolustajaa. Tulilinjalla olivat etenkin erilaisia megaprojekteja vastustavat ympäristö-, maaoikeus- ja alkuperäiskansa-aktivistit.

Andersonin mukaan toinen tapa kuristaa aktivisteja on lainsäädäntö. Esimerkiksi Venäjällä ulkomaista rahoitusta saavat järjestöt määritellään "ulkomaisiksi agenteiksi", ja samaa kaavaa sovelletaan monissa muissakin maissa.

"Kyse ei ole siitä, että lakia sovellettaisiin kaikkiin, vaan jahdataan nimenomaan ihmissoikeuspuolustajia ja niitä, jotka ovat kriittisiä Venäjän hallintoa kohtaan", Anderson sanoo.

Ihmisoikeuspuolustajien työn vaarantumiseen on monia syitä. Andersonin mukaan maailma oli kylmän sodan jälkeen jo matkalla kohti ihmisoikeusmyönteisimpiä aikoja. Nyt monien maiden autoritaariset eliitit ovat kuitenkin saaneet valtansa takaisin, eivätkä ne halua enää nähdä arabikevään kaltaisia ilmiöitä.

Anderson on huolissaan siitä, että länsimaiden löperö suhtautuminen ihmisoikeusloukkauksiin saattaa pahentaa tilannetta. Vaikka esimerkiksi EU tukee ihmisoikeuspuolustajia rahallisesti ja myös antaa ihmisoikeusmyönteisiä lausuntoja, se ei riitä.

"Länsimaiset hallitukset ja johtajat ajattelevat, että ihmisoikeudet ovat kiva asia, johon voi kiinnittää huomiota, jos ne eivät sotkeudu taloudellisiin suhteisiin tai vastaavaan. Putinit ja muut sen sijaan pitävät ihmisoikeuksia tärkeinä: he panevat isot resurssit niiden vastaiseen toimintaan. On aivan kuin lännen johtajat eivät ymmärtäisi, että nämä autokraatit nauravat heille", hän sanoo.

Anderson kritisoi EU:n suhdetta esimerkiksi Egyptiin, sillä maa on jäädyttänyt muun muassa EU:lta tukea saavien ihmisoikeusjärjestöjen varoja. Unioni ei kuitenkaan nosta asiasta isoa meteliä, koska se tekee Egyptin kanssa yhteistyötä siirtolaisuuskysymyksissä.

EU on ollut hidas tuomitsemaan myös kansan protesteja kovin ottein tukahduttavaa Etiopiaa, sillä maa on tärkeä muun muassa terrorismin torjunnan kannalta. Loppujen lopuksi tällainen politiikka ei Andersonin mukaan kuitenkaan toimi edes EU:n korostamien vakauden ja turvallisuuden kannalta, sillä pitkällä aikavälillä Etiopian hallinto tuskin pysyy kovin vakaana.

Aktivismi menestyy

Ihmisoikeuspuolustajien tilanteessa on nähtävissä myös valonpilkahdus. Anderson uskoo, että osittain heihin kohdistuva vastaisku johtuu siitä, että aktivisteja on aiempaa enemmän ja he menestyvät aiempaa paremmin.

"Aloitin 26 vuotta sitten Amnestyssä. Silloin oli paljon maita, joissa ei ollut oikeastaan lainkaan tilaa ihmisoikeuksille. Nyt sellaisia maita on vain vähän", hän huomauttaa.

Esimerkiksi Afrikassa on edetty seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolustamisessa.

"Hinta on liian kova ja voisimme olla turhautuneita siitä, etteivät asiat etene riittävän nopeasti, mutta meneillään on iso yhteiskunnallinen muutos. Paljon useampi ihminen on valmis puhumaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta kuin aiemmin", Andeson sanoo.