Lisääkö tietoyhteiskunta tiedon määrää?

Mitä tarkoittaa informaatioyhteiskunta? Termi "information" voi englanniksi tarkoittaa kahta asiaa: perinteisessä mielessä kyseessä on palanen tietoa, joka auttaa meitä ymmärtämään asioita ja toimimaan loogisemmin. Tässä merkityksessä sana on ollut käytössä Euroopan modernien valtioiden syntyajoilta saakka. Toisaalta informaatio voi olla mitä hyvänsä teknistä dataa siinä mielessä, jossa alan teoreetikot 1940- ja 50-luvuilta lähtien ovat termiä alkaneet käyttää. Tämäntyyppisellä informaatiolla taas ei ole tiedon kanssa mitään tekemistä.

Monet tutkijat ovatkin kritisoineet jo käyttöön vakiintunutta termiä "information society" huomauttaen, että kaksi merkitystä sotkeutuvat turhan helposti – tietoyhteiskunta ole millään muotoa tiedostavampi tai viisaampi kuin sellainen, jossa tietotekniikka ei ole keskiössä.

Yhdysvaltalainen Amit Basole käyttää esimerkkinä yksittäisen kuluttajan suhdetta teollisiin tuotteisiin, joiden valmistus pystytään uusien teknologioiden avulla entistä tehokkaammin hajauttamaan ympäri maapalloa sinne, missä kustannukset kulloinkin ovat halvimmat. Kuluttaja ei nyky-yhteiskunnassa mitenkään voi tietää, millaisissa olosuhteissa tuote on valmistettu tai millaiset ympäristövaikutukset sillä on.

"Välimatkojen kasvun ja palautteen puuttumisen ikävät vaikutukset on helppo havaita", tutkija huomauttaa artikkelissaan The Information Revolution and creation of the uninformed society.

Tiedotuksen määrä kasvaa, sisältö yhtenäistyy

Toinen Basolen käyttämä esimerkki liittyy tiedotusvälineisiin. Viiden viime vuosikymmenen mittaan Yhdysvaltain media on voimakkaasti keskittynyt siten, että vuoteen 1997 mennessä ylivoimainen enemmistö kaikista tiedotusvälineistä oli kymmenen suurimman yhtiön hallussa, ja vuoteen 2000 mennessä luku oli pudonnut jo kuuteen.

Sekä televisio, radio, sanomalehdet, elokuvat että musiikkiteollisuus ovat tietoyhteiskunnassa siis yksissä käsissä, ja vaikka medioita on lukumääräisesti enemmän kuin aiemmin, muistuttaa niiden sisältö yhä enemmän toinen toistaan. Basole menee jopa niin pitkälle, että väittää informaation vallankumouksen synnyttäneen ei-informoidun ("uninformed") yhteiskunnan: "Seurauksena ovat tiedon monopolit ja kuluttajan vieraannuttaminen tuottajasta."

Internetin tietotulva ei korvaa perinteistä tietoa

Artikkelissaan "On the Double Meaning of Information and the Work of Knowledge" intialaistutkija Avinash Jha kiinnittää huomiota hakukoneiden valtavaan suosioon ja kykyyn etsiä rajattomasti informaatiota internet-sivuilta ympäri maailman. Voimme naputella Googlen tai Yahoon kenttään minkä hyvänsä sanan tai lauseen, ja saada haun tuloksena tuhansia sivuja dataa. Jhan mukaan meillä on sen perusteella taipumus ajatella, että tietomme määrä kasvaisi samassa suhteessa – mikä ei suinkaan pidä paikkaansa.

Intialaisissa maalais- ja heimoyhteisöissä työskennellyt K.B. Jinan puolestaan tarkasteli informaatioyhteiskunnan ja luonnon suhdetta traditionaalisen tiedon valossa Maailman sosiaalifoorumissa tammikuussa 2004. Ekokatastrofin partaalla tietoyhteiskunta ei ole lisännyt ihmisen viisautta tai tuonut ratkaisuja elämän perimmäisiin kysymyksiin: "Jos tietoa pidetään ihmisen biologisena avuna elämän ylläpitämiseksi, niin tapa jolla ihminen on vieraantunut luonnosta on täysin käsittämätön."

Linkit:

Rooman klubi: merkityksellinen tieto kadoksissa
maailma.netin artikkeli 1.4.2004

Indigen Research Foundation