Maailman kalakannat vakavissa vaikeuksissa

KOLUMNI: Kalakannat turvattava seuraavillekin polville

Keskustelu on viime kuukausina kiihtynyt maailman merien ja muiden vesistöjen kalakantojen ryöstöpyynnistä, vesien saastumisesta ja niiden tehottomasta hoidosta.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) on toistuvasti varoitellut, että kalakannat ovat paikoin vakavissa vaikeuksissa. Keskustelun tässä vaiheessa on tarpeen asettaa asiat oikeisiin yhteyksiinsä ja erottaa faktat fiktiosta.

FAO seuraa säännöllisesti kalakantojen tilaa kautta maailman. Tarkkailun piirissä on 600 valittua kohdetta.

Tuorein laskelma vuodelta 2002 kertoo, että lähes puolessa kohteista harjoitettiin täysimittaista mutta ei liiallista pyyntiä. Neljänneksessä kalastus oli niin maltillista, että sitä on jopa varaa lisätä.

Tutkituista alueista 28 prosenttia oli ongelmallisia: osa kärsi liikapyynnistä, toisten kalakannat olivat tuhoutuneet ja joitakin oltiin elvyttämässä.

Tulos on verrattain kelvollinen, mutta se ei vielä riitä. Olemme yhä kaukana maailmanlaajuisesta vastuullisesta ja kestävästä kalakantojen hoidosta.

FAO arvioi, että maailman merellinen ekosysteemi pystyy tuottamaan vuodessa noin sata miljoonaa tonnia kalaa ihmisen käyttöön. Nykyisin noin 34 miljoonaa tonnia kalaa menee vuosittain eläinten ruoaksi, mikä ylläpitää välillisesti ihmisen ruokaturvaa.

Arviot kalansaaliista ovat pysyneet melko muuttumattomina muutaman viime vuoden. Saaliin koostumus on kuitenkin muuttunut voimakkaasti, sillä heikkolaatuisen kalan osuus on kasvanut.

Kymmenen arvokkaimman pohjakalalajin - muun muassa turskan ja kummeliturskan - saaliit ovat kutistuneet liki 45 prosenttia 15 viime vuoden aikana. Pääsyynä on liikakalastus, mutta kantoja verottavat myös maalta lähtöisin olevat saasteet sekä ilmaston lämpeneminen.

Kala on ihmiselle tärkeä ravinnonlähde. Vuosittain pyydetty sata miljoonaa tonnia kalaa muodostaa 16 prosenttia ihmisten nauttimasta eläinvalkuaisesta. Kalansyönti on lisäksi todettu terveelliseksi. Sekä FAO että Maailman terveysjärjestö WHO kehottavat lisäämään kalansyöntiä.

Mutta mistä lisäys ruokapöytiin otetaan?

Kysymykseen on löydettävä vastaus pikaisesti. Kehitysmaille kala on sekä tärkeä eläinvalkuaisen että vientitulojen lähde. Kala on merkittävä kansainvälisen elintarvikekaupan artikkeli, jota myydään 50 miljardin euron arvosta vuodessa. Noin puolet kalasta ja kalatuotteista tulee maailmanmarkkinoille kehitysmaista.

Tekniikan kehitys on muuttanut kalastustakin rajusti. Tehokkuuden paraneminen edellyttää kuitenkin entistä parempaa kalakantojen hoitoa. Sen avulla estetään liikapyynti ja kalakantojen ehtyminen, mutta myös elvytetään aiemmin huvenneita kantoja.

Jos kansainvälinen yhteisö haluaa turvata kalakannat myös tuleville sukupolville, on löydettävä vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

Kenelle kalastus sallitaan? Miten pyyntikapasiteetti pidetään tasolla, joka vastaa kalakantojen uusiutumiskykyä? Miten ekologisesti haavoittuvia lajeja, kuten koralleja, suojellaan? Miten voidaan minimoida sellaisten kalojen pyynti, jotka eivät ole vielä lisääntyneet? Miten estetään uhanalaisten lajien, kuten merilintujen, kilpikonnien ja nisäkkäiden joutuminen kalastajien pyydyksiin?

Puitesäännöt ovat periaatteessa selvät: Rannikkovaltioilla on oikeus hyödyntää 200 mailin talousvyöhykettä ja velvollisuus hoitaa sen kalakantoja. Muut merialueet ovat kaikkien käytössä. Niitä hoitamaan on perustettu yli 30 alueellista kalastuselintä, joista monet ovat valitettavan heikkoja ja varattomia.

FAO on laatinut vastuullisen kalatalouden ohjeet, jotka lukuisat valtiot ja järjestöt ovat tunnustaneet kestävän kalatalouden perustaksi.

Kaikki ei kuitenkaan ole vielä kunnossa. FAO:n keräämien tietojen mukaan eräillä tärkeillä kalastusalueilla jopa 30 prosenttia saaliista on pyydetty laittomasti tai valvonnan ulkopuolella.

Maailman kalastuslaivastot ovat yhä liian suuria, vaikka ne ovatkin pienenemään päin. Kapasiteetin kutistuessa pyynti ei välttämättä vähene, koska uudet alukset ovat entistä tehokkaampia.

Kestävään kalatalouteen siirtyminen vaatii paljon teknisiä ratkaisuja, yksituumaisuutta ja inhimillisiä sekä institutionaalisia voimavaroja. FAO pyytää kansainväliseltä yhteisöltä sekä huomiota että varoja maailman kalakantojen tulevaisuuden turvaamiseen.

Ichiro Nomura on YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n kalatalousosaston apulaisjohtaja.