(IPS) -- Brasilia lukeutuu maailman suurimpiin maataloustuottajiin, mutta sen ruokaturvassa on aukkoja niin ruuan saatavuuden ja ravitsevuuden kuin luonnon kestokyvynkin kannalta.

Kuorma-autonkuljettajien viikon kestänyt lakko toukokuun lopulla paljasti järjestelmän heikkouden, sillä tuoretuotteet likimain katosivat suurkaupunkien kaupoista.

”Järjestelmä on kestämätön sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta”, sanoo Elisabetta Recine, joka opettaa ravitsemusta Brasilian yliopistossa ja johtaa kansallista ruoka- ja ravintoturvan neuvostoa.

”Tuotanto ja kauppa ovat yhä keskittyneempiä, mikä tarkoittaa pitkiä kuljetuksia ja kalliita kustannuksia. Se taas lisää teollisesti tuotetun ja vähemmän terveellisen ruuan kulutusta kaupungeissa”, hän jatkaa.

Esimerkiksi Mato Grosson osavaltio Brasilian keskiosissa tuottaa valtavasti maissia ja soijaa, jotka menevät vientiin tai eläinten rehuksi. Alueen asukkaiden ruoka tuodaan viikoittain rekoilla Paranán osavaltiosta yli 2 000 kilometrin päästä, alueella kauppaketjua pitävä Pedro Kinfuku kertoo.

Takaisin nälkäkartalle?

Recinen mukaan tuotannon ja kulutuksen ajautuminen yhä etäämmäs toisistaan luo ongelmia. Se keskittää vaurautta, luo heikosti työtä ja lisää sosiaalista eriarvoisuutta. Luonto kärsii maatalouskemikaalien liikakäytöstä.

Brasilia pääsi vuonna 2014 pois YK:n pitämältä ”nälkäkartalta” muun muassa tehokkaiden kouluruokaohjelmien ja sosiaalitukien ansiosta. Nyt aliravitsemus ja lapsikuolleisuus nostavat uudelleen päätään sosiaaliohjelmien leikkausten, työttömyyden ja kansan köyhtymisen seurauksena, Recine valittaa.

”Samaan aikaan lihavuus yleistyy kaikissa ikäryhmissä. Sillä on suora yhteys heikkolaatuiseen ravintoon sekä ehkäisevien toimien – kuten tiettyjen tuotteiden saannin rajoittamisen – puutteeseen”, Recine selittää.

”Meidän on mietittävä uudelleen koko ruokajärjestelmä lähtien maaperästä ja siemenistä aina kulutuksen seurauksiin.”

Yhteydet poikki

Maatalouden ja luonnon välinen yhteys on katkennut, samoin tuotannon ja kulutuksen, Brasilian agroekologisen yhdistyksen varapuheenjohtaja Paulo Petersen kiteyttää.

Hänen mukaansa monokulttuurinen yhden kasvin viljely pyörii öljyn ja muiden ulkoa tuotujen tuotantopanosten varassa. Se pilaa ympäristöä ja aiheuttaa eroosiota sekä metsäkatoa toisin kuin perinteinen viljely, joka vaali maaperän ravinteita.

Pitkä jalostusketju erottaa ruuan tuotannon ja kulutuksen. Se tuottaa jätettä ja yhdenmukaistaa ruokailutottumukset epäterveellisiksi. Kytköksiä löytyy myös ilmastonmuutokseen, lajikirjon köyhtymiseen, maanomistuksen keskittymiseen ja suurten agribisnesyhtiöiden valtaan.

Petersenin mukaan tietoisuus nykylinjan tuhoisuudesta kasvaa eri puolilla maata, mutta suurtuottajien voima riittää estämään muutokset.

Valtaosa maatalouden luotoista, teknisestä tuesta ja maasta on keskittynyt harvalukuisille suurtuottajille. Heillä on myös parlamentissa niin vankka edustus, että se turvaa suotuisien lakien läpimenon, Petersen kertoo.

Valta on muutamalla tusinalla suurtuottajalla, vaikka 211 miljoonan asukkaan Brasiliassa on 4,4 miljoonaa perheviljelmää, jotka tuottavat yli puolet kaikesta ruuasta.