Yhä useampi matkailija kaipaa lomamatkalleen muutakin sisältöä kuin rentoutumista ja nähtävyyksien katselua. Lentomatkailun haitallisuus on nykyään tunnettu tosiasia, ja sen vastapainoksi matkakohteessa halutaan tehdä jotain hyvää, ekologisia valintoja unohtamatta. Perinteisen hedonistisen nautiskelun sijaan tai lisäksi monet haluavatkin lomallaan auttaa paikallisia ihmisiä tai eläimiä.

Yhden vaihtoehdon tarjoaa suomalainen Ekomatkaajat-yritys, joka järjestää lyhyitä vapaaehtoistyömatkoja useampaan eri kohteeseen maailmalla. Yrityksen toiminta-ajatuksena on uhanalaisten eläinten suojelu ja sen avulla paikallisten asukkaiden toimeentulon tukeminen.

Esimerkiksi Thaimaan Phra Thong -saarella pääsee auttamaan merikilpikonnien suojelussa ja Kreikassa Kalamoksen saarella saa olla mukana tarkkailemassa munkkihylkeitä.

Yritystä pyörittävä Maria Ojajärvi kertoo uhanalaisten eläinten suojelun olleen aina hänen haaveensa. Hän oli toiminut jo pitkään matkailualalla, kun tilaisuus ostaa Ekomatkaajat kolmisen vuotta sitten tarjoutui.

”Autamme uhanalaisia merikilpikonnia keräämällä niiden munia rantahiekasta ja viemällä ne hautomoon. Lisäksi kilpikonnia tarkkaillaan rannalta, kerätään roskia ja kirjataan ylös alueelle tulevat veneet.  Vapaaehtoistyöntekijöiden työpanoksella on todella merkitystä, ja tulemalla kohteeseen he samalla työllistävät paikallisia asukkaita, kuten kokkeja, siivoojia, puutarhureita ja oppaita”, hän kertoo.

Ekologinen matkailu kiinnostaa

Tutkimusten mukaan kiinnostus ekologista matkailua kohtaan on lisääntynyt. Kyseessä on tällä hetkellä vielä varsin kapea markkina-alue, mutta ihmisten ympäristötietoisuuden lisääntyessä myös matkailulta vaaditaan ekologisuutta.

Majoituspalveluita verkossa myyvän Booking.comin vuonna 2019 julkaiseman kestävän matkailun raportin mukaan puolet matkailijoista on kiinnostunut kestävästä matkailusta. Kolme matkailijaa neljästä oli sitä mieltä, että ekologisuuteen tulee pyrkiä majoitusvalinnoissa.

Ei ole kuitenkaan yksiselitteistä määritelmää sille, mitä ekologinen matkailu on, mikä heikentää myös mahdollisuutta arvioida ilmiön kehitystä.

Matkailututkimuksen tutkijatohtori, lähimatkailua pohjoisessa käsittelevän tutkimushankkeen parissa työskentelevä Tarja Salmela Lapin yliopistosta kertoo, että teeman ympärille kietoutuu monenlaisia aiheita, kuten vastuullisuus, matkustustapa, majoitus, luonnonsuojelu, kestävät valinnat ja kierrätys matkakohteessa.

Jotkut yritykset voivat markkinoida palveluitaan esimerkiksi luontomatkailupalveluina, kun taas samantapaisia palveluita tarjoava toinen yritys on voinut profiloitua ekomatkailuyritykseksi.

”Matkailuun liittyvät ekosertifikaatit eivät valitettavasti ole aina luotettavia. Toimivaa kansainvälistä standardointia yleiskattavalle sertifikaatille ei ole. Standardoinnin luominen olisi vaikeaa jo kulttuurierojen vuoksi. Matkailuyrityksen onkin syytä huolellisesti itse määritellä omat toimintonsa”, hän toteaa.

Salmelan mukaan viime kädessä vastuu matkailun valinnoista kaatuukin omatoimimatkustajan harteille eikä kuluttajalla ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä päätöksensä tarjolla olevan tiedon perusteella.

Salmelan mielestä ekomatkailun ei pitäisi olla vain yksittäisten matkailuyritysten erityispiirre.

”Mielestäni ei ole aiheellista brändätä vain tiettyjen matkanjärjestäjien matkoja ekologisiksi ja tehdä ekologisuudesta eksklusiivista. Mieluummin tulisi pyrkiä siihen, että kaikki matkailu olisi mahdollisimman ekologista”, hän sanoo.

Ekomatkaajien kaltaisessa vapaaehtoistyössä ulkomailla on hänen mukaansa paljon hyviä asioita. Parhaimmillaan matkailijoiden tuoma työpanos ja raha auttavat eläinten lisäksi paikallisia järjestöjä ja paikallisyhteisöjä. Ympäristökasvatus ja kulttuurivaihto ovat matkan hienot bonukset. Toki ihanteellista olisi, jos kohteessa oltaisiin pidempi aika kuin vain viikko tai pari ja että matkat suuntautuisivat lähemmäs.

Salmela myös muistuttaa, ettei kaikki luontomatkailu ole lähtökohtaisesti ekologista.

”Kansallispuistojen suosio on kasvussa, ja on ymmärrettävää, että luontomatkaajat haluavat hienoille, kokemisen arvoisille alueille esimerkiksi Lapissa. Tämä kuitenkin lisää herkkien, pohjoisten alueiden kuormitusta.  Metsähallituksen mukaan kansallispuistoissa tarvitaan lisäresursseja, kuten huoltohenkilöstöä, oppaita ja opasteita. Monissa maissa vierailut kansallispuistoissa ovat maksullisia, jotta saadaan varoja puistojen ylläpitoon.”

Ekologista lähimatkailua

Täytyykö vapaaehtoistyömatkalle lähteä välttämättä kauas? Eikö hyvää voisi tehdä lähempänäkin ja kiinnostavia kohteita löytyä jopa kotimaastakin? Näin puututtaisiin myös lentomatkailun aiheuttamiin haittoihin.

Tarja Salmelan mukaan Suomessa vapaaehtoistyömatkailua on vähänlaisesti tai sen markkinoinnissa ei ole vielä onnistuttu. Yksi esimerkki on eläinsuojelukeskus Tuulispää. Se on maatila- ja tuotantoeläimille tarkoitettu turvakoti, jossa vapaaehtoiset viipyvät minimissään pari viikkoa kerrallaan.

Metsähallituksen järjestämille suosituille paimenviikoille on enemmän tulijoita kuin voidaan ottaa. Arpaonnen suosimat paimenet saavat vuokrata tilan tai tuvan viikoksi ja huolehtia laiduntavista lampaista, lehmistä tai hevosista.  

Ekomatkailijoiden Maria Ojajärvi kertoo etsivänsä aktiivisesti uusia kohteita kotimaasta ja muualta Euroopasta. Itä-Euroopassa, esimerkiksi Puolassa, olisi kiinnostavia kohteita, mutta harmillisesti kohteiden työntekijöillä ei ole riittävää englannin kielen taitoa tulijoiden opastamiseen.

”Eläinten auttaminen on asiakkaillemme elämys. Kotiin lähtiessään moni miettii, milloin voisi palata takaisin. Olisi upeaa, jos vastaavia kohteita löytyisi jatkossa lähempääkin”, hän toivoo.