Eteläisessä Afrikassa sijaitseva Mosambik on yksi maailman köyhimmistä maista, mutta se voisi kuulua rikkaimpiin, ainakin periaatteessa.

Mikäli maa onnistuu hyötymään mittavista luonnonvaroistaan, kuten kaasusta, öljystä ja hiilestä, se voisi vuonna 2025 selvitä hallituksen suunnitelmien mukaan jopa ilman ulkomaanapua taloutensa tasapainottamiseksi.

Tavoite on kunnianhimoinen, sillä Mosambik on yksi maailman köyhimmistä maista. Esimerkiksi Suomen bruttokansantulo henkeä kohti on melkein 38 kertaa suurempi kuin Mosambikin.

Paikallista demokratiatukijärjestöä IMD Mozambiqueta (Institute for Multiparty Democracy Mozambique) johtava Hermenegildo Mulhovo suhtautuu maansa tulevaisuudennäkymiin maltillisesti.

”Meillä oli ja on paljon odotuksia luonnonvarojen suhteen. Ne voisi todella valjastaa kehityksen palvelukseen. Mutta se riippuu siitä, miten luonnonvaroja hallitaan. Muiden maiden esimerkki osoittaa, että niistä voi tulla myös kirous”, hän varoittaa.

Mulhovo vieraili syyskuussa Suomessa. Hän johtaa Suomen ulkoministeriön rahoittamaa hanketta, jossa maan kansanedustajia koulutetaan luonnonvarojen valvonnassa. Hanke toteutetaan yhteistyössä suomalaisen demokratiatukijärjestön Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö – Demon kanssa.

Suuryritykset hyötyvät

Mosambikissa on muun muassa öljyä, kaasua, hiiltä, rautamalmia, kultaa ja bauksiittia. Monia ei vielä hyödynnetä täydellä teholla.

Esimerkiksi vuonna 2010 Mosambikissa tehtiin vuosikymmenen suurin luonnonkaasulöydös. Yhdysvaltalaisen energiajätin Anadarkon odotetaan ilmoittavan ensi vuonna, investoiko se maan ensimmäiseen nestekaasulaitokseen.

Periaatteessa tie rikkauteen siis näyttää yksinkertaiselta, mutta silti Mosambikia uhkaa sama kuin muitakin luonnonvaroiltaan rikkaita kehittyviä maita – niin sanottu luonnonvarakirous.

Sillä viitataan maihin, joissa on rikkaat luonnonvarat mutta jotka silti pysyvät köyhinä. Ilmiön syitä ovat esimerkiksi raaka-aineiden heilahtelevat hinnat, korruptio ja heikko hallinto, jotka kaikki vaivaavat myös Mosambikia.

Hallinnon heikkous on näkynyt esimerkiksi siinä, että entinen presidentti Armando Guebuza onnistui jokunen vuosi sitten ottamaan kahden miljardin dollarin lainan valtiolle parlamentin ja Kansainvälisen valuuttarahaston tietämättä. Se ajoi maan talousvaikeuksiin. Samaan aikaan vuonna 1992 päättyneen sisällissodan osapuolet, valtapuolue Frelimo ja opposition Renamo, ajautuivat uusiin taisteluihin.

Vaikka välitön sisällissodan uhka on väistynyt ja osapuolet ovat sovitelleet välejään, heikon hallinnon ja poliittisen epävakauden takia luonnonvaroista voi tulla kiistakapula eivätkä ne välttämättä hyödytä köyhimpiä.

Mulhovon mukaan monet Mosambikin luonnonvarasopimuksista kansainvälisten suuryritysten kanssa on tehty salassa ja parlamentti on sivuutettu päätöksenteossa, vaikka lain mukaan valvontarooli on sillä.

”Yritykset ovat hyviä tekemään sopimuksia, jotka hyödyttävät enemmän niitä kuin meitä. Hallitus ei pystynyt neuvottelemaan maalle parempia sopimuksia. Tarvitaan parlamentti, joka pystyy valvomaan kaivannaisteollisuutta ja varmistamaan, että sopimukset tuovat kansalle hyötyjä”, hän sanoo.

Suomen tukemassa hankkeessa koulutetaan kansanedustajia ja maakuntahallinnon edustajia, jotta nämä pystyisivät paremmin valvomaan sitä, miten maan luonnonvarat käytetään. Monelle kansanedustajille kyseessä on täysin uusi asia, Mulhovo kertoo. Samalla tarjotaan eripuraisille päättäjille vuoropuhelumahdollisuuksia.

Hankkeessa on tuotu kansanedustajia tutustumaan myös Suomeen.

”Teillä on hieno metsäpolitiikka. Myös tapa, miten kaivosalueet suljetaan käytön jälkeen, on jotakin, mitä kansanedustajat haluaisivat nähdä Mosambikissa”, Mulhovo kehuu.

Hanke pyörii vasta toista vuotta, mutta Mulhovon mukaan siitä on ollut konkreettista hyötyä. Sen seurauksena Mosambikin parlamentti aktivoitui esimerkiksi tapauksessa, jossa kiinalainen kaivosfirma Haiyu oli aiheuttanut sadoilta ihmisiltä kodin vieneen tulvan. Yhtiö ei ollut tehnyt kunnollista ympäristövaikutusten arviointia, vaikka laki niin vaati.

Hankkeen ansiosta skandaalin paljastanut Amnesty Internationalin raportti esiteltiin parlamentille, joka puolestaan painosti Mosambikin hallituksen jäädyttämään sopimuksen kaivosyhtiön kanssa.

Turhautuminen uhkaa

Se, onnistuuko Mosambik lopulta hyödyntämään luonnonvarojaan niin, että köyhyyskin vähenee, ei vielä ole selvää. Toistaiseksi rikkauksia tai työpaikkoja ei ole kuulunut ja moni on turhautunut.

Mulhovon mukaan skeptisyyttä vähentää kuitenkin se, että maassa osataan nykyään seurata paremmin luonnonvarojen käyttöä kuin aiemmin ja moni ihminen on aktiivinen.

”Useat organisaatiot yrittävät nyt saada aikaan parempia sopimuksia ja lisätä läpinäkyvyyttä. Näin autetaan myös hallitsemaan ihmisten turhautumista.”