Murhamiesten yhdyskuntapalvelu puhuttaa Ruandassa

Paikalliset, kansalliset ja kansainväliset tuomioistuimet ovat yrittäneet liki 12 vuoden ajan tehdä oikeutta niille, jotka joutuivat kärsimään Ruandan kansanmurhasta 1994. Eniten porua on noussut murhamiesten määräämisestä yhdyskuntapalveluun.

Yhdyskuntapalvelu otettiin käyttöön viime vuonna, ja siihen on tuomittu tähän mennessä liki 900 henkeä. Heistä käytetään sanaa ”tigiste”, joka viittaa yhdyskuntapalvelun ranskankieliseen lyhenteeseen TIG.

”Talonrakennus tai mikä tahansa työrangaistus tuntuu minusta merkityksettömältä. Rangaistuksen pitäisi vastata aiheutettua tuskaa”, Gitaraman maakunnassa asuva Emilienne Mukabutera sanoo.

”Miten minun voidaan odottaa elävän samassa yhteisössä perheeni teloittaneiden murhaajien kanssa?” hän tivaa ja tunnustaa pelkäävänsä uusia hyökkäyksiä.

Mukabutera menetti 1994 miehensä ja kuusi lasta, jotka tapettiin hänen silmiensä edessä. Lisäksi hutujen Interahamwe-joukkojen jäsenet raiskasivat hänet. Joukossa oli Mukabuteralle tuttuja naapureita.

Hän itse pelastui vain suostumalla avioon yhden hyökkääjän kanssa. Tämä vitsaili haluavansa päästä ylpeän tutsinaisen makuun.

Ruandan kansanmurhassa kovan linjan hutut teurastivat noin kolmen kuukauden ajan vähemmistönä olleita tutseja ja maltillisia hutuja.

Tappaminen alkoi, kun Ruandan presidenttiä Juvenal Habyarimanaa kuljettanut lentokone ammuttiin alas pääkaupungin Kigalin yläpuolella 6. hutikuuta 1994. Iskussa kuoli samassa koneessa ollut naapurimaan Burundin uusi presidentti Cyprien Ntaryamira.

Seuranneisiin joukkomurhiin osallistui myös Ruandan armeija, ja niissä surmattiin yli 800 000 ihmistä.

Nykyinen opiskelija Bosco Munyemana selvisi hengissä kansanmurhasta, jossa viidakkoveitsiä heiluttaneet hutut tappoivat hänen isänsä.

”Minusta Ruandan oikeusjärjestelmän toiminta on naurettavaa. On järkyttävää, että rikolliset armahdetaan lähettämällä heidät yksinkertaisiin rakennustöihin. Olisi parempi yksinkertaisesti päästää heidät vapaiksi, eikä nöyryyttää kansanmurhasta selvinneitä tällä tavoin”, Munyemana sanoo.

Ruandan oikeusministeri Edda Mukabagwiza kuitenkin kannattaa työpalveluohjelmaa, jota hän on itse valvonut siitä asti kun se syyskuussa alkoi.

”Ohjelma sallii tuomittujen hankkia uusia ammatillisia taitoja, joiden avulla yhteiskuntaan palaaminen helpottuu”, ministeri sanoo. Hänen mukaansa koulutus käsittää myös ihmisoikeuksia ja niihin liittyviä asioita.

Ongelmalla on taloudellinen kääntöpuoli. Jotkut tigistet ovat anoneet armahdusta voidakseen osallistua perheensä elättämiseen. YK:n mukaan yli puolet Ruandan 8,5-miljoonaisesta väestöstä elää alle dollarilla (84 eurosentillä) päivässä.

Pohjoisessa kotikylässään Kinigissä kansanmurhaan osallistunut Augustin Bizimana perustelee armahdusanomustaan: ”Olemme ymmärtäneet riittävän hyvin, että teimme väärin. Siksi suostuimme yhdyskuntapalveluunkin.”

Kolmeksi vuodeksi yhdyskuntapalveluun tuomitun miehen vaimo Marie Jeanne Kantengwa myöntää, että kansanmurhaan osallistuneita pitää rangaista. Hän rinnastaa yhdyskuntapalvelun kuitenkin orjuuteen.

”Meidän mielestämme olisi ollut parempi pitää heidät vankilassa sen sijaan, että heistä tuli orjia. Heille ei makseta työstään palkkaa, joka auttaisi perheitä selviämään”, hän sanoo.

Yhdyskuntapalvelua suorittava Elias Bagirubwira, 70, taas katsoo ansainneensa rangaistuksen ja närkästyy sen vertaamisesta orjuuteen.

TIG:stä vastaava virkamies Emmanuel Twagirumukiza kertoo, että toiminta on keskitetty kahdelle leirille, joista toinen sijaitsee eteläisessä Nyanzan kaupungissa ja toinen keskisellä Ruyumban alueella. Jälkimmäisellä elää noin 780 vankia, joiden joukossa on parisenkymmentä 60-81-vuotiasta.

Työkseen vangit louhivat kiviä katujen päällysteeksi. Tilauksessa on 12 miljoonaa katukiveä pääkaupunkiin Kigaliin, jonka väylät aiotaan päällystää vuoteen 2008 mennessä.

Tigistet myös rakentavat ja korjaavat leskien ja orpojen taloja sekä kouluja, sairaaloita ja vesisäiliöitä. Toimenkuva kattaa ympäristönsuojeluakin, kuten metsätuhojen ja eroosion ehkäisyä.