Naiset raivaavat pommeja Kambodžassa

(IPS) -- Nuori kambodžalaisnainen ottaa pari askelta pellon suuntaan, ja häntäänsä heiluttava saksanpaimenkoira seuraa innokkaasti mukana. Kumpaakaan ei hirvitä se, että peltoon on kylvetty rypälepommeja.

Mao Neav, 22, on johtanut kaksi vuotta pommin- ja miinanraivaajien ryhmää koillisessa Ratanakirin maakunnassa. Alue oli Vietnamin sodan aikana yhteydessä Laosin ja Vietnamin rajalla sijainneeseen Ho Chi Minhin huoltotiehen, jonka kautta kuljetettiin tarvikkeita Pohjois-Vietnamin joukoille.

Yhdysvallat yritti sulkea tärkeän huoltoreitin vuonna 1970 aloitetuilla Kambodžan ja Laosin mattopommituksilla. Maassa on niiden jäljiltä edelleen runsaasti vaarallisia rypälepommeja.

Radiomainos houkutteli

Mao Neav kuuli pomminraivaustyöstä Norjan ammattiyhdistysliikkeen solidaarisuusjärjestön (NPA) radiomainoksesta. Järjestö pestaa erityisesti naisia työhön, joka on tähän asti ollut Kambodžassa hyvin miesvaltaista.

Ratanakirin ryhmän 35 raivaajasta 25 on naisia. "Välillämme ei ole eroa, naiset ovat yhtä taitavia kuin miehet", Mao Neav vakuuttaa.

NPA järjesti uusille raivaajille puolen vuoden koulutuksen. Ensin harjoiteltiin kuukausi metallinpaljastimen käyttöä. Sen jälkeen kurssilaiset oppivat erottamaan erilaiset miinat ja räjähteet sekä niiden toimintaperiaatteet.

Ratanakirissa ja yleensä itäisessä Kambodžassa maahan on kylvetty pääasiassa erilaisia rypäleammuksia, kun maan länsiosien vitsauksena ovat miinat.

Koira on paras

Kambodžan maastossa on arviolta neljä miljoonaa räjähtämätöntä ammusta eli eniten maailmassa. Niiden vuoksi kuolee tai loukkaantuu vieläkin keskimäärin kaksi ihmistä joka viikko.

Mao Neavin mukaan rypälepommit ovat helpompia raivata kuin miinat. Pommien on määrä räjähtää kohteessaan heti, joten niissä ei ole sytyttimiä, mikä vähentää räjähdysvaaraa myöhemmin.

Hän kertoo pitävänsä eniten koirien kanssa työskentelystä, johon annettiin kolmen kuukauden lisäkoulutus. "Rakastan koiria. Paras hetki on se, kun yhteistyömme johtaa pommin löytymiseen."

Mao Neav myöntää, että häntä pelotti ensimmäisellä kerralla maastoon lähtiessään, mutta se meni nopeasti ohi. Toistaiseksi pahin kokemus on ollut se, kun koira puri häntä.