Naisiin kohdistuva väkivalta Venäjällä

Elena (nimi muutettu) erosi väkivaltaisesta miehestään maaliskuussa 2004. Hän joutui kuitenkin edelleen asumaan miehen kanssa, koska muutakaan paikkaa ei ollut. Mies ei suostunut tunnustamaan avioeroa ja väkivalta jatkui. Mies kaatoi Elenan päälle sytytysnestettä ja yritti sytyttää tämän tuleen. Poliisin mukaan mies ei ollut tehnyt rikosta, vaikka tapahtumalle oli todistajia ja Elena näytti poliisille sytytysnesteellä kastellun takkinsa.

Lokakuussa 2004 mies hyökkäsi jälleen Elenan kimppuun ja vahingoitti myös tämän ystävää. Elena ja ystävä pakenivat toiseen huoneeseen, jonka oven mies sytytti tuleen. Miestä vastaan nostettiin rikossyyte Elenan ystävän pahoinpitelystä. Tuomari kuitenkin kieltäytyi käsittelemästä oven polttamista. Hänen mukaansa Elena yritti ratkaista perheongelmiaan oikeuden kustannuksella. Vuonna 2005 Elenan entinen aviomies tuomittiin viimein vuodeksi vankilaan.

On arvioitu, että jopa 70 prosenttia naimisissa olevista venäläisnaisista on kokenut väkivaltaa avioliitossaan. Venäjän sisäministeriön tilastojen mukaan vuonna 2003 lähisuhdeväkivallan uhrina kuoli 9000 naista. Venäjällä lähisuhdeväkivaltaa pidetään yleisesti perheen sisäisenä asiana. Väkivallan uhriksi joutuneiden naisten on lähes mahdotonta saada apua. Poliisille tehdyistä lähisuhdeväkivaltaan liittyvistä ilmoituksista 75–90 prosenttia vedetään pois ennen oikeuskäsittelyä.

Joillain alueilla on kansalaisjärjestöjen toiminnan tuloksena perustettu turvakoteja, auttavia puhelimia ja kriisikeskuksia naisille. Kansallista turvakotijärjestelmää ei kuitenkaan ole, mikä vaikeuttaa väkivallan uhrien avunsaantia. Esimerkiksi yhdeksän miljoonan asukkaan Moskovassa ei ole ainuttakaan turvakotia. Amnestyn mukaan tilanne johtuu poliittisen tahdon puutteesta.