Naisilla on nöyryyttä kuunnella etelän ääntä

Elämme talouden imperialismin aikakautta. Naisliike ei voi enää keskittyä vain ns. naisten asioihin kuten syrjintään ja väkivaltaan, vaan sen on otettava kantaa globaalin makrotalouden asioihin, toimeentulokysymyksiin, ruokaturvaan. Naisliikkeen on oltava globaali ja anti-imperialistinen”, sanoi Delhin Jawaharlal Nehru yliopiston taloustieteen professori Jayati Ghosh.

Puheenvuorossaan hän kertoi käynnistään Andra Pradeshin osavaltiossa. Yhdeksän vuoden ajan tämä osavaltio on ollut uusliberalismin “laboratorio”. Siellä kärjistyy ennennäkemätön maaseudun toimeentulomahdollisuuksien romahtaminen, maatalouden kriisi, joka talouden imperialismin (epäoikeudenmukaisen kansainvälisen kaupan ja maatalouden tuotantopanosten yksityistämisen) myötä on tosiasia kaikkialla maailmassa.

Kuvaavaa on, että Andra Pradeshissa 8000 velkoihin ja umpikujaan ajautunutta viljelijää on tehnyt itsemurhan. Kaikkiaan 26 000 viljelijää on tehnyt Intiassa itsemurhan kymmenen vuoden aikana.

Ghoshin mukaan Andra Paradeshin naisliikkeen naiset tietävät täsmälleen, mitä muutoksia maatalouspolitiikassa pitäisi tehdä ja osaavat sen myös selvästi ilmaista. Tämä on hänen mukaansa uutta, ja vahva toivon lähde. Hän kertoi myös Intian parlamentissa kovan taistelun jälkeen hyväksytystä kansallisesta maaseudun työllistämistakuusta, mitä naisjärjestöt etunenässä olivat vaatimassa. Jokaista työtöntä perhettä kohti yhdelle luvataan työtä pientä korvausta vastaan satana päivänä vuodessa.

Globaalin talouden realiteetteja ovat myös “seismisen rajut” muutokset palkkatyön saatavuudessa. 1980-luvulla Aasiassa alkoi vientiteollisuuteen yhtäkkiä syntyä paljon uutta palkkatyötä naisille. Yhteisöt ehtivät töin tuskin sopeutua siihen, kun työvoiman kysyntä jo romahti ja siirtyi muualle.

“Palkkatyöbuumi oli ohi jo ennen 1990-luvun puoliväliä ja Kaakkois-Aasian talouskriisiä. Nyt naiset ovat yhtiöissä urakkatyöntekijöinä tai tekevät työtä kotonaan, itse itseään riistäen. Tai sitten he työskentelevät epävirallisella sektorilla.

Työttömyys on lisääntynyt.” Talouden imperialismille tyypillinen ilmiö on niinikään siirtolaisuuden räjähdysmäinen lisääntyminen. Ensimmäistä kertaa historiassa myös naiset muuttavat työn perässä maasta toiseen, yksin. He muuttavat jopa enemmän kuin miehet. Muuttoliike tapahtuu etelän maiden sisällä, eikä maahanmuuttajia kukaan eikä mikään suojaa. Heidän tilanteensa on kauhistuttava ja vaatii Ghoshin mukaan ehdottomasti naisliikkeeltä toimia.


Miksi tikapuut hyvinvointiin
otkaistaan alta

“Teollisuusmaiden kehitys on paljolti pohjautunut julkisten palvelujen saatavuudelle. Kehitysmaita vaaditaan yksityistämään ja leikkaamaan omia julkisia palvelujaan. Näin niiltä potkaistaan pois tikapuut, joita pitkin nekin voisivat kavuta hyvinvointiin”, sanoi Public Service Internationalin johtaja, australialainen Wendy Caird.

Hänen mukaansa hyvinvointipalvelujen yksityistämisestä ei seuraa mitään hyvää. “On illuusio kuvitella, että hallitukset, jotka ovat itse olleet liian heikkoja palveluja tarjoamaan, pystyisivät valvomaan niitä tarjoavia yksityisiä monikansallisia yhtiöitä.”

Julkisten, hyvälaatuisten ja halpojen terveys-, koulutus- ym. palvelujen tarjoaminen vapauttaa etenkin naisia palkattomasta työstä ja lisää tasa-arvoa.

“Sukupuolten tasa-arvo on avaintekijöitä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Julkisten palvelujen saatavuus on ihmisoikeus”, Caird sanoi.

Suomea hän ylisti tässä suhteessa mallimaaksi, ja Suomen talouskin on paremmassa kunnossa kuin Yhdysvaltojen. “Älkää vaan leikatko erinomaista hyvinvointipalvelujen järjestelmäänne. Koko maailma katsoo teitä!” Wendy Caird johtaa kansainvälistä Quality Public Services –kampanjaa, joka liittyy vuosituhattavoitteisiin ja köyhyydenvähentämiskampanjaan.

Vapaaehtoista vai
akollista ehkäisyä?

Seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen todellinen merkitys riippuu aina kontekstista, sanoi intialainen Institute for Human Development –laitoksen terveyspolitiikan tutkija, tohtori C. Sathyamala.

Vuosituhattavoitteissa korostetaan RSH-palvelujen (lisääntymisterveyspalvelujen) saatavuuden tärkeyttä. Ne nähdään keskeisinä tekijöinä äitien ja lasten terveyden, väestönkasvun ja ympäristönkin tilan kannalta. Ehkäisy- ym. Mahdollisuudet liittyvät myös naisten voimavaraistamiseen (empowerment), jota ilman ei tapahdu mitään kehitystä.

Intiassa koko terveydenhoitojärjestelmä on voimakkaasti jakautumassa kahtia. Julkisia, verovaroin rahoitettuja ja monin paikoin korkeatasoisia palveluja vähennetään ja muutetaan käyttömaksupohjaisiksi. Peruslääkkeet on “vapautettu” hintakontrollista ja hinnat ovat nousseet 400-500 prosenttia.

Samaan aikaan Intian eliitille ja ulkomaalaisille asiakkaille tarkoitettujen kalliiden yksityisterveyspalvelujen tarjonta on voimakkaasti lisääntynyt. Sathyamala kertoi myös uudesta “terveysturismista”. Teollisuusmaista houkutellaan Intiaan varakkaita potilaita valmismatkapaketeilla. Ovelta ovelle –matkoihin sisältyy asuminen viiden tähden hotelleissa ja Taj Mahaliin ja muihin nähtävyyksiin tutustuminen korkeatasoisten hoitojen ohella.

Tohtori Sathyamalan mukaan lännessä demonisoidaan kehitysmaiden äitiyteen ja perheeseen liittyvää elämää ja nähdään ehkäisymahdollisuudet keskeisinä terveyden, vapauden ja hyvinvoinnin edellytyksinä. Voimakkaan RSH-korostuksen takana piilee kuitenkin myös monikansallisten lääkefirmojen intressi kehittää ja myydä hedelmällisyyttä vähentäviä rokotteita (anti-fertility vaccines) ja muita korkean teknologian lääketeollisuustuotteita.

Näitä tuotteita testataan kehitysmaiden naisilla ennen kuin niitä aletaan myydä teollisuusmaissa. “Näin rikkaiden ja köyhien maiden naiset liittyvät yhteen” tohtori totesi hieman sarkastisesti.

Hän kertoi, että paljon puhuttujen äitiyskuolemien määrä on luultua paljon pienempi, vain kolme prosenttia. Synnyttämistä paljon suurempi kuolinsyy naisilla on köyhyyteen ja tarttuviin tauteihin liittyvät tekijät. Myös kauhisteluun siitä, että kehitysmaissa nainen syö perheessä viimeiseksi ja että aviomies on perheen ehdoton pää, tohtori Sathyamalalla oli toinen näkökulma.

“Jos ruokaa on joka tapauksessa vähän, ei ole merkitystä, milloin nainen syö. Perhe on kuitenkin useimpien naisten ainoa turva, kun sosiaaliturvaa ei ole. Silloin on parempi, että vain yksi mies lyö, kuin että nainen menee työhön, jossa lyöjiä on monta.”

Hän kertoi verovapaista talousvyöhykkeistä, jonne nuoria naisia otetaan työhön sillä ehdolla, että he ovat lapsettomia. “Onko tällainen syntyvyyden säännöstely vapaaehtoista? Seksuaaliterveysasioista puhuttaessa on aina muistettava asiayhteys. Vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi julistetaan kansalaisten, kansalaisjärjestöjen ja yhtiöiden kumppanuutta, mutta en usko, että köyhät naiset ja monikansalliset yhtiöt ovat taistelussa samalla puolella”, tohtori Sathyamala totesi.

Tämä viime hetkellä sairastuneen Vandana Shivan tilalle saatu, hengästyttävää vauhtia puhunut tutkija toi ehkäisykeskustelun tavanomaiseen hyvä– paha-asetelmaan (hyvät ehkäisyn kannattajat – ja pahat konservatiivit vastustajat) hämmentävän toisenlaisia mutta selvästi suuresta asian- ja todellisuudentuntemuksesta kumpuavia näkemyksiä.

Ei köyhän identiteettiä
frikkalaiselle naiselle

“Vuosituhattavoitteissa on suuri köyhyyden korostus, mutta afrikalaiset naiset eivät halua ensisijaisesti tulla identifioiduiksi köyhinä. Tarvitaan itsekunnioitusta ja kulttuurista tilaa, jotta ihmiset voivat toteuttaa omia ratkaisujaan”, sanoi professori Marja-Liisa Swantz kommenttipuheenvuorossaan.

Hänellä on yli 50 vuotta kokemusta Afrikasta ja suuri luottamus afrikkalaisiin naisiin ja näiden kykyyn selviytyä vaikeistakin tilanteista.

“Mutta kehitysyhteistyöntekijöiden läsnäololla on taipumus tuhota ihmisten oma aloitteellisuus”, Swantz totesi. Myös ulkopuolelta tuodut koulutusmallit vievät väärään suuntaan.

“Afrikkalaiset saavat kokea niin taloudellista kuin henkistäkin painetta. Kunpa edes naisten keskuudessa olisi enemmän nöyryyttä kuunnella, mitä etelän naisilla itsellään on sanottavana.”

Julkaisija: Kehitysuutiset