Naisten asema Venäjällä heikentynyt

STETE:n (Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi) tämänvuotisessa turvallisuuspoliittisessa seminaarissa puitiin lähialueiden naisten heikkoa asemaa turvallisuusuhkana. Siirtymävaihe Neuvostoliiton suunnitelmataloudesta markkinatalouteen on edelleen meneillään ja murrosvaiheessa elävässä yhteiskunnassa naisten asema on entisestään heikentynyt.

Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen pohti yhteiskunnallisten ja taloudellisten muutosten vaikutusta naisten asemaan. Kivinen muistutti, että entisessä Neuvostoliitossa asiat kehittyivät kovin erilaisiksi kuin läntisessä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Yksi merkittävä ero oli naisten osallistumisessa työelämään: lännessä äidit jäivät kotiin tai tekivät puolipäivätyötä, Neuvostoliitossa palkkatyötä tekivät molemmat sukupuolet. Kyse ei kuitenkaan ollut olennaisesti tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta. Perheiden sisäisessä työnjaossa naisille sälytettiin perinteiset naisten työt, palkkaa neuvostonainen sai vain 60-70 prosenttia miehen ansioista.

Neuvostoliiton hajoaminen ja Venäjän muutos kohti markkinataloutta on muuttanut myös naisten asemaa maassa. Transitioajalle on Kivisen mukaan tyypillistä aggressiivinen ”remaskulinisaatio”, jonka myötä naiset suljetaan yhä enemmän yksityisen elämän piiriin. Naisia on Venäjällä vaikuttavissa asemissa vähemmän kuin konsaan Neuvostoliitossa.

Väkivaltaa joka neljännessä perheessä

Naisten jääminen kodin seinien sisäpuolelle on huolestuttavaa myös perheen sisäisen vallankäytön kannalta. Noin 80 prosenttia Venäjän kaikista väkivaltarikoksista tapahtuu perheissä. Ja Venäjän väkivaltatilastot ovat karua katsottavaa: 33 henkirikosta 100 000 asukasta kohden vuodessa nostaa maan tilastokakkoseksi heti Kolumbian kannoille.

Suuressa maassa myös luvut ovat suuria. Amnestyn arvion mukaan Venäjällä pahoinpidellään päivittäin 36 000 naista, vuosittain noin 14 000 naista menettää henkensä, suurin osa nykyisen tai entisen kumppanin käsissä. Virallistenkin tilastojen mukaan perheväkivaltaa esiintyy joka neljännessä perheessä. Väkivallan taustalta löytyy tuttuja ilmiöitä, köyhyyttä ja syrjäytymistä. ”Väkivalta ei kuitenkaan rajoitu vain köyhiin ja syrjäytyneisiin perheisiin, sitä esiintyy kaikissa ryhmissä”, Kivinen painotti.

Perheväkivaltaan puuttumisessa on Venäjällä monia ongelmia. Lainsäädäntö on vielä jäsentymätöntä ja keskeneräistä, eivätkä poliisit ja oikeuslaitos näe perheensisäistä väkivaltaa kovinkaan tärkeänä kysymyksenä. Toisaalta Venäjän kansalaisyhteiskunta on vielä heikko, ja monien auttamisjärjestelmien, kuten turvakotien, luominen on vasta alkutekijöissään.

Kansalaisjärjestöt aktivoituneet

Edistysaskeleina Kivinen mainitsi kansalaisjärjestöjen aktivoitumisen: muun muassa monilla naisjärjestöillä on väkivallan vastaista toimintaa Venäjällä. Asioiden muuttuminen edellyttää myös asian jatkuvaa kansainvälistä esilläpitoa.

Kivisen jälkeen puhunut dosentti Aino Saarinen Oulun yliopistosta painotti sitä, miten nopeaa, syvää ja dramaattista muutos Venäjällä on ollut. Naisten asema vaikuttaa heikentyneen niin mikro- kuin makrotasollakin. Neuvostoliitto ei koskaan noussut sukupuolisensitiivisissä hyvinvointimittauksissa kovin korkealle, mutta 30 sijallaan se oli kuitenkin korkeasti kehittyneiden maiden joukossa, toisin kuin Venäjä, joka on tippunut sijalle 60.

Saarinen kertoi naisten kriisikeskusten yhteistyöstä Barentsilla. Käytännöllisiä yhteistyöhankkeita perheväkivallan vähentämiseksi ja yleensä sosiaalisten olojen kohentamiseksi kuvailivat myös Imatran hallintojohtaja Hannu Tsupari, johtaja Oksana Pikuleva Radost-keskuksesta Svetogorskista sekä kansainvälisen solidaarisuussäätiön kehitysyhteistyösihteeri Susanna Tan, joka kuvaili Ensi- ja Turvakotien liiton kanssa yhteistyössä toteutettua väkivallasta kärsivien perheiden tukihanketta Sortavalassa.