(IPS) -- Yli 100 000 huolestuneen ihmisen vetoomus ei saanut Namibian hallitusta tammikuun lopussa pyörtämään päätöstään myydä huutokaupalla 170 villiä norsua.

Namibian ympäristö-, metsätalous- ja turismiministeriö perusteli norsujen kauppaamista sillä, että norsukanta oli kasvanut yli 24 000:een ja että suuri osa norsuista elää kansallispuistojen ulkopuolella. Tästä seuraa ihmisten kanssa konflikteja, joita yritetään vähentää siirtämällä norsulaumoja toisaalle.

Luonnonsuojelijat väittävät virallisia lukuja liian suuriksi. Syytä epäluuloon antaa sekin, että Namibia oli ainoa Afrikan maa, joka jättäytyi pois vuoden 2016 mantereenlaajuisesta norsulaskennasta.

Namibian sanotaan myös jättäneen huomioimatta norsujen vaellukset. Arviolta 73–84 prosenttia Namibian virallisesti ilmoitetusta norsukannasta koostuu laumoista, jotka liikuskelevat valtionrajojen ylitse Angolaan, Sambiaan, Botswanaan ja takaisin Namibiaan. Luonnonsuojelijoiden mukaan pysyvästi Namibiassa eläviä norsuja on vain 5 688.

”Tuhansien vuosien ajan norsumatriarkat ovat johtaneet laumojaan yli rajojen valtavina vuosittaisina muuttoliikkeinä. Vaikka olemme sadassa vuodessa teurastaneet 95 prosenttia norsuista, viimeiset suuret laumat yhä tekevät näitä eeppisiä matkoja. Nämä kansainväliset norsut eivät ole kenenkään omaisuutta. Namibian aikomus pyydystää ja hyödyntää niitä rahallisesti voidaan hyvin nähdä rikoksena luontoa vastaan”, kansalaisjärjestö National Park Rescuen Mark Hiley sanoo.

Namibian viranomaiset puolustavat huutokauppaa keinona rajoittaa norsujen lukumäärää, suojella ihmisiä ja saada rahaa luonnonsuojeluun.

Viranomaisten uskottavuutta horjuttaa vuoden 2019 lahjusskandaali, joka johti oikeus- ja kalatalousministerien vankeustuomioihin.

”Korruptio on nykyään yhtä suuri uhka norsuille kuin salametsästys”, Hilley toteaa.

Hankkeen vastustajat epäilevät myös, että norsulaumojen pakkosiirroilla tehdään tilaa öljynporaukselle Okavangojoella. Jokialuetta kuvaillaan norsujen viimeiseksi turvapaikaksi.