Myanmarin opposition historiallista vaalivoittoa on juhlittu viime päivät ympäri maailman, mutta se ei välttämättä paranna maan etnisten vähemmistöjen asemaa eikä ratkaise pitkään jatkuneita etnisiä konflikteja. Suomessa vierailleiden myanmarilaisasiantuntijoiden mukaan vielä on epäselvää, millaista vähemmistöpolitiikkaa vaalivoiton vienyt demokratiapuolue NLD tulee tekemään.

"Pelkäämme, että politiikasta tulee enemmistöburmalaisten dominoimaa eikä etnisten ryhmien asioihin kiinnitetä huomiota", maan rauhanprosessissa mukana olevan Euro-Burma Office -järjestön koordinaattori Thuzar Thant sanoo.

Demokratia-aktivisti Aung San Suu Kyin johtama NLD-puolue sai marraskuun alussa järjestetyissä parlamenttivaaleissa yli kaksi kolmasosaa niistä parlamenttipaikoista, joita osittain vallassa oleva armeija ei ole varannut itselleen. Kyseessä olivat ensimmäiset demokratiaa edes muistuttavat vaalit maassa 25 vuoteen.

Entisen valtapuolueen USDP:n lisäksi näppejään jäivät nuolemaan myös etnisiä vähemmistöjä edustavat puolueet, jotka menettivät paikkojaan NLD:lle ja saivat vain noin 10 prosenttia paikoista huolimatta siitä, että etnisiä vähemmistöjä on koko väestöstä noin 40 prosenttia.

NLD on vakuuttanut, ettei se ole vain enemmistöväestön puolue, ja sen riveistä läpi pääsi myös vähemmistöjen edustajia. Käytännössä puolue ei ole kuitenkaan vielä kertonut, miten se aikoo ratkoa etnisten ryhmien ongelmia tai viedä rauhanprosessia eteenpäin.

"NLD:n politiikka on hyvin yleispätevää, yksittäiset etniset ryhmät taas tarvitsevat joskus juuri tietynlaista politiikkaa. Huolena on, että NLD saattaa unohtaa sen", ennustaa myanmarilaisessa Pyidaungsu-rauhaninstituutissa työskentelevä tutkija Nang Pao Hom.

Tavoitteena liittovaltio

Aseistettujen etnisten ryhmien sekä hallituksen väliset konfliktit ovat jatkuneet Myanmarissa käytännössä vuodesta 1947, jolloin maa itsenäistyi Isosta-Britanniasta. Maasta piti tulla liittovaltio, mutta se ajautui sotilasdiktatuuriin, jossa etnisiä vähemmistöjä on kohdeltu toisen luokan kansalaisina. Etnisten ryhmien halu saada itsemääräämisoikeus on konfliktin peruskysymys, mutta sen taustalla ovat myös esimerkiksi kielikysymykset sekä kiistat siitä, kenelle maan vauraat luonnonvarat kuuluvat.

Viime vuosina konfliktien ratkomisessa on edistytty, kun sotilasjuntta on osittain luopunut vallasta. Lokakuussa hallitus ja kahdeksan etnistä ryhmää allekirjoittivat tulitaukosopimuksen. Edistysaskeleen taustalla on rauhanprosessi, jonka parissa myös Nang Pao Hom ja Thuzar Thant ovat työskennelleet.

Heidän järjestönsä ovat järjestäneet konfliktin osapuolille muun muassa neuvottelu- ja keskustelutilaisuuksia, joissa rauhaan pyritään keskustelemalla. Hanke saa tukea muun muassa Suomen Lähetysseuralta, joka järjesti tällä viikolla yhdessä ulkoministeriön ja muiden järjestöjen kanssa kansainvälisen rauhankonferenssin. Nang Pao Hom ja Thuzar Thant osallistuivat konferenssiin, jonka yhtenä teemana oli Myanmar.

He pitävät tulitaukosopimusta merkittävänä edistysaskeleena, sillä aiemmat sopimukset ovat olleet kahdenvälisiä eivätkä ne ole toteutuneet kovin hyvin.

"Sopimus puuttuu myös ongelmien juurisyihin. Silti kyse on kuitenkin siitä, montako ryhmää lopulta allekirjoitti sen", Thuzar Thant muistuttaa.

Seitsemän ryhmää on yhä sopimuksen ulkopuolella ja taistelut ovat jatkuneet muun muassa pohjoisessa Shanin osavaltiossa.

Tulitaukosopimuksen tarkoituksena on aloittaa tammikuussa niin sanottu kansallinen dialogi, joka tarkoittaa laajoja keskusteluja esimerkiksi perustuslain uudistamisesta, vähemmistöjen oikeuksista ja liittovaltiomallista. Tulevaisuus on kuitenkin epävarma, sillä sopimus neuvoteltiin vanhan valtapuolueen voimin parlamentaarisen prosessin ulkopuolella. Nyt prosessi saatetaan siirtää parlamenttiin, jossa etnisillä vähemmistöillä ei ole paljoakaan valtaa.

"Ilman parlamentaarisen järjestelmän ulkopuolella olevaa prosessia, jossa kaikki toimijat ja ryhmät voivat olla yhdessä ja osallistua tasa-arvoisesti, konfliktia ei ratkaista eikä liennytystä tapahdu", Thuzar Thant toteaa.