Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Diplon pääkirjoituksessa.

Elokuun alussa järjestettiin osana Nykytaiteen museon Kiasman Urbaanin taiteen festivaalia kaksi maailmanpoliittista kaupunkikävelyä. Oppaana toimi Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.

Kävelyillä puitiin kysymyksiä kaupunkitilan maailmanpoliittisista ulottuvuuksista kymmenien esimerkkien ja hauskojen, usein improvisoitujen esitysten kautta.

Toisella kävelyllä pysähdyttiin hetkeksi myös Uspenskin katedraalin liepeillä. Paikalla esiintyi edellisenä iltana MUU-galleriassa nähty performanssiryhmä. Kaksi naamioita käyttänyttä nuorta naista esitti lyhyesti tukensa Pussy Riotille, jonka oikeudenkäynti oli juuri alkamassa Moskovassa ja jota myös Suomen ortodoksisen kirkon tiedottaja oli valtamediassa kommentoinut.

Seuraavina päivinä venäläisissä tiedotusvälineissä alkoi ilmestyä kiihtyneitä raportteja suomalaisprofessorin lietsomasta ortodoksien uskonrauhan häpäisystä. Suurin osa tapauksen valtavasta uutisvyörytyksestä näyttää perustuvan täysin harhaanjohtaviin tietoihin. Professori Teivainen alkoi saada Venäjältä sekä tuenilmauksia että aggressiivista vihapostia.

Venäjällä leviävien perättömien uutisten mukaan suomalaisprofessori olisi yrittänyt tunkeutua ortodoksikirkkoon ja pakottanut lainvastaisesti naamioituneita opiskelijoitaan pyhäinhäväistykseen ja homopropagandaan. Uutisankkojen mukaan Teivainen olisi jo saanut rikossyytteen uskonrauhan rikkomisesta ja joutumassa Suomessa jopa viideksi vuodeksi vankilaan. Myös muualle maailmaan venäläisten uutistoimistojen kautta eri kielillä levinneissä uutisissa Teivaisen kerrotaan jo olevan vankilassa. Usein tapahtumiin on liitetty virtsakanisteri, jonka Teivainen olisi kaatanut Uspenskin katedraaliin.

Teivainen on yrittänyt ahkerasti oikoa valheellisia tietoja. Helsingin yliopisto on ottanut selkeästi kantaa professori Teivaisen puolesta.

Tapaus herättää mielenkiintoisia kysymyksiä niin venäläisen kuin suomalaisen median toiminnasta. Tapaus osoittaa, että venäläisessä mediassa ei usein noudateta alkeellisintakaan lähdekritiikkiä. Herääkin kysymys, mistä nämä harhaanjohtavat ja selvästi tarkoitushakuiset tiedot ovat oikein peräisin. Ainakin osa perättömistä tiedoista näyttäisi olevan lähtöisin Suomesta. Venäjän median lähdekritiikin ohella on syytä keskustella suomalaisten valtalehtien ja Yleisradion uutiskriteereistä.

Useissa perättömissä uutisissa keskeisenä lähteenä olleelle suomalaistaholle ei haluta selvästikään antaa minkäänlaista kotimaista palstatilaa. Sylttytehdas saa siten häiritsemättä suoltaa täyttä potaskaa, ja uhri jää yksin ylivoimaiseen julkisuusryöpytykseen oikomaan perättömiä tietoja.

Vieläkin olennaisempaa on havaita, että perättömät tiedot tukevat tarkoitushakuista poliittista mediastrategiaa. Pussy Riot -ryhmän tuomioiden kohtuuton ankaruus voidaan kuitata venäläisessä julkisuudessa uutisilla siitä kuinka länsimaissa mielenilmauksista voi saada vuosikausia vankeutta.

Venäjän ulkoministeriön tiedottaja ehättikin kommentoimaan Pussy Riotin naisten kahden vuoden vankeustuomiota, että Saksassa uskonrauhan rikkomisesta voi saada jopa kolme vuotta vankeutta.

Kun Pussy Riotin tuomiosta uutisoitiin perjantaina 17.8. Venäjän television pääuutislähetyksissä, uutisoitiin samalla näyttävästi myös virtsaa heittävästä viiden vuoden vankeustuomiota odottavasta suomalaisesta Pussy-professorista.