Pakistan haki poliittisia liittolaisia liian kaukaa

Pakistanin piti sulkea suurlähetystönsä sen jälkeen, kun noin 500 hengen joukko rosvosi lähetystörakennuksen heinäkuun alkupuolella. Lähetystön henkilökunta pakeni riehuvaa joukkoa talon kellariin ja selviytyi loukkaantumatta.

Pakistanin hallitus syytti Afganistanin presidentin Hamid Karzain hallintoa hyökkäykseen yllyttämisestä. Välikohtausta edelsi useita Pakistanin vastaisia mielenosoituksia ympäri Afganistania.

Mielenosoittajat vastustivat Islamabadin väitettyä tukea Taleban-liikkeen jäänteille ja Pakistanin armeijan hyökkäystä Koillis-Afganistanin provinsseihin osana Yhdysvaltain johtamaa terrorismin vastaista sotaa.

Pakistan kielsi syytteet ja sanoi operoineensa vain maiden rajalla. Karzain hallitus on puolestaan pyytänyt anteeksi välikohtausta. Pakistanin poliitikot ja yhteiskuntakriitikot ovat kuitenkin alkaneet kyseenalaistaa Yhdysvalloille myönteistä ulkopolitiikkaa, joka sai alkunsa syyskuun 11. terrori-iskuista.

"Nyt niitämme sitä, mitä olemme kylväneet", toteaa Pakistanin ihmisoikeuskomission johtaja Arasiyab Khattak.

"Isku suurlähetystöön juontui useiden etnisten ryhmien Pakistania kohtaan tuntemasta vihasta, jonka syynä ovat maamme tuki talebaneille ja sekaantuminen Afganistanin politiikkaan", lisää Khattak.

"Hyökkäys osoitti, että politiikassa oli laiminlyöty tulevaisuuden seurausten miettiminen. Siitä puuttui myös pitkän aikavälin näkemys ja tasapainoinen pyrkimys kohti monikulttuurista Afganistania."

Asiantuntijoiden mukaan myös muiden kuin armeijan pitäisi muokata Pakistanin ulkopolitiikkaa, jotta maan turvallisuus paranisi ja välit naapurimaahan kohenisivat. Armeijan päätöksellä on ensin tuettu voimakkaasti Taleban-liikettä ja sitten hylätty se, kun Pakistan siirtyi Yhdysvaltain leiriin terrorismin vastaisessa sodassa.

"Parlamentin ja kansanedustajien ohella riippumattomien tutkijoiden ja asiantuntijoiden pitäisi arvioida ja ohjata tilannetta," vaatii Mutahida Majlis-i-Amal -puolueen johtaja Hafiz Hussain Ahmed.

Ulkopolitiikan arvostelijoiden eristäytymiseksi kutsuma aika alkoi, kun Pakistanin hallitus tunnusti Taleban-hallinnon osana sotilaspolitiikkaansa. Tarkoituksena oli saada strategista voimaa Intiaa vastaan.

Vuosien varrella talebanien tukeminen johti vakaviin erimielisyyksiin Iranin ja Keski-Aasian tasavaltojen kanssa. Samalla vahvistui kuva Pakistanista terroristien suojelijana ja ääri-islamistien turvapaikkana.

"Presidentti, kenraali Pervez Musharraf katsoo Afganistanin olevan edelleen yksi hänen majapaikoistaan. Armeijan ei pitäisi vaikuttaa lainkaan ulkopolitiikkaan", sanoo oppositiossa olevan Pakistanin kansanpuolueen edustaja Sen Farhatullah Babar.

"Kun vain yksi ihminen tai maan turvallisuuskoneisto luotsaa ulkopolitiikkaa, tilanne johtaa väistämättä Kabulissa tapahtuneen hyökkäyksen kaltaisiin nöyryytyksiin", Babar toteaa.

Todellisuudessa maan hallitus on ollut viime vuodet lujilla, sillä Pakistan on ydinasevaltio eikä se ole onnistunut suitsimaan ääri-islamisteja. Irakin kohtalolta välttyäkseen sen on täytynyt myöntyä Yhdysvaltain politiikkaan.

"Vaikka yleinen mielipide oli vahvasti sodanvastainen, emme vastustaneet avoimesti liittouman hyökkäystä Irakiin. Tästä huomaa, että poliittiset päätöksemme eivät ole itsenäisiä", sanoo nimettömänä pysyttelevä ulkoministeriön virkailija.

Yhdysvaltain hännystely on tapahtunut perinteisten ystävien, erityisesti Kiinan kustannuksella. Asiantuntijat uskovat Pakistanin eristäytymisen jättävän erityisesti Intialle diplomaattista tilaa vahvistaa vaikutusvaltaansa Pakistanin naapurimaiden, Afganistanin, Iranin ja Kiinan suhteen.

(Inter Press Service)