Kun Hussain Kazemian saapui Suomeen marraskuussa 2015, hänellä oli taskussaan enää viisi euroa. Takana oli pitkä ja vaarallinenkin matka Iranin ja Turkin kautta Kreikkaan ja sieltä edelleen Euroopan halki Suomeen. Lahjuksia viranomaisille, salakuljettajia, pelkoa ja paljon odottelua.

Kazemianin laaja kuvaus matkastaan toi hänelle voiton Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Oulun yliopiston vuonna 2021 järjestämässä Pakolaismatkalla-kirjoituskilpailussa, jossa kerättiin Suomessa asuvien pakolaisten kokemuksia.

Kilpailun tulokset julkistettiin maanantaina Helsingissä. Siihen osallistui yhteensä 37 henkeä, kymmenellä eri kielellä.

Kazemian kuvailee tekstissään vaiheikkaan pakomatkansa varsin tarkasti, mutta otti sen kirjoittamisessa myös taiteellisia vapauksia (mikä oli kilpailussa täysin sallittua). Tarinassa kertoja tekee pakomatkan Maryam-siskonsa kanssa, mutta haastattelussa käy ilmi, että sisko on fiktiivinen.

”Halusin siskon hahmon kautta kuvata afganistanilaisen yhteiskunnan feminiinisempää puolta”, Kazemian sanoo.

Lisäksi sisko toimii tarinassa dramaturgisena välineenä: kertoja ja sisko neuvottelevat siitä, mitä eri tilanteissa olisi viisainta tehdä.

Afganistanin todellisuus on kauhuelokuvia pahempi

Nuorena Kazemian opiskeli journalismia ja kuvataiteita Avicennan yliopistossa Kabulissa. Hän haaveili elokuvaohjaajan urasta ja toivoi voivansa käsitellä Afganistanin tilannetta elokuvan keinoin. Kirjoituksessaan hän pohtii:

”Mutta minkä genren filmi se olisi! Pelottavampi kuin kauhuelokuva, jossa ihmiset silmiemme edessä syövät toisiensa luineen päivineen. Mikä olisi hirveämpää kuin se, että joku kiinnittää kymmeniä kiloja räjähteitä itseensä, koska haluaa tappaa mahdollisimman paljon ihmisiä niin, että heistä ei jää jäljelle hiukkastakaan?”

Suomessa asuessaan Kazemian on tehnyt joitakin lyhytdokumentteja, joista yksi on esitetty Refugee Film Festivalilla.

”Tällä hetkellä joudun kuitenkin ansaitsemaan elantoni työskentelemällä Ikean ravintolan keittiössä. Toivon, että menestys SKS:n kirjoituskilpailussa auttaisi minua saamaan apurahoja elokuvaprojekteihini.”

Kazemianin teksti kuvaa mielenkiintoisesti myös sitä, miten pakolaisuus on kollektiivinen kokemus. Eri maista ja erilaisista taustoista tulevat ihmiset päätyvät pakolaismatkoillaan samoille reiteille, samojen salakuljettajien asiakkaiksi ja samoille pakolaisleireille. Konkarit neuvovat uudempia tulokkaita.

Afganistan nousi uutisotsikoihin jälleen vuonna 2021, kun Yhdysvallat vetäytyi maasta ja Taliban nousi taas valtaan 20 vuoden jälkeen.”Afganistanissa vallanpitäjät ovat vaihtuneet moneen kertaan, eivätkä hallitukset ole olleet pitkäikäisiä. Uskon, että Taliban-hallintokin tulee kaatumaan, mutta toivon, että se tapahtuisi rauhanomaisesti”, Kazemian toteaa.

Yksi asia yhdistää kaikkia pakolaisia

Ensimmäisen sijan lisäksi kirjoituskilpailussa jaettiin viisi kunniamainintaa. Yhden niistä sai Albaniasta kotoisin oleva ja Suomeen vuoden 1991 alussa tullut Silvana Berki, joka muisteli omassa tekstissään yli 30 vuoden takaisia tapahtumia.

Berki pakeni miehensä ja pienen vauvansa kanssa Albaniasta Romanian, Moldovan ja Neuvostoliiton kautta Suomeen samalla kun Itä-Euroopan maat kävivät läpi poliittista myllerrystä.

Vuonna 1968 syntynyt Berki on asunut Suomessa yli puolet elämästään. Hän toteaakin, että pakolaisuus ei enää tunnu niin isolta osalta omaa identiteettiä kuin aiemmin.

”Olen ehkä 70-prosenttisesti suomalainen ja 30-prosenttisesti maailmankansalainen”, Berki sanoo.

Berkin kaksi lasta ovat eläneet käytännössä koko elämänsä Suomessa. Berkin mukaan lapset eivät nuorempana juuri halunneet kuulla vanhempiensa edesottamuksista, mutta aikuisiällä oma tausta ja vanhempien kokemukset ovat alkaneet kiinnostaa.

Oma tausta vaikuttaa myös siihen, miten Hussain Kazemian ja Silvana Berki ovat seuranneet Ukrainan sotaa ja sen aiheuttamaa pakolaiskriisiä.

”On hienoa, että Euroopan maat ovat avanneet ovensa Ukrainan pakolaisille, mutta toivoisin, että sama koskisi myös niitä turvapaikanhakijoita, jotka ovat joutuneet odottamaan oleskelulupaansa vuosikausia”, sanoo Kazemian.

”Vaikka pakolaisten syyt lähteä pakoon kotimaastaan ovat erilaisia, yksi asia yhdistää kaikkia pakolaisia”, toteaa Berki: ”Me kaikki lähdimme elämää varten.”