Puiden istuttamista on pidetty tärkeänä keinona hillitä ilmastonmuutoksen etenemistä, sillä puut sitovat hiilidioksidia ja estävät sitä vapautumasta ilmakehään.

Puiden merkitystä on kuitenkin saatettu liioitella. Pahimmassa tapauksessa puidenistutuskampanjoiden vaikutukset voivat olla päinvastaiset, sanovat yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston tutkijat tuoreessa artikkelissaan.

Tutkijat tarkastelivat Chilessä vuosina 1974–2012 voimassa ollutta lakia, jonka tarkoituksena oli kannustaa yksityisiä maanomistajia istuttamaan puita valtion tuella.

Tutkimuksen mukaan ohjelma on kyllä lisännyt puupinta-alaa mutta samaan aikaan vähentänyt luonnonmetsien pinta-alaa. Tämä johtuu siitä, että valtion tukia on käytetty myös luonnonmetsien korvaamiseen kaupallisesti kannattavilla puuplantaaseilla.

Puuplantaasit, jotka perustuvat yleensä vain yhden puulajikkeen kasvatukseen, eivät toimi yhtä tehokkaasti hiilinieluina kuin luonnonmetsät. Niillä on myös paljon vähemmän potentiaalia toimia lajien elinympäristöinä ja hillitä eroosiota. Erityisen tehottomia ne ovat silloin, jos niillä korvataan luonnonmetsiä, ruohomaita tai savanneja, jotka ovat kehittyneet tukemaan nimenomaan paikallista ympäristöä, tutkijat muistuttavat.

Niinpä Chilen ohjelma on johtanut vain luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Hiilensidontaa on tapahtunut vain vähän, jos sitäkään.

Tutkijoiden mukaan esimerkiksi parhaillaan käynnissä olevat, biljoonan puun istutusta tavoitteleva Trillion Trees sekä metsien ennallistamiseen tähtäävä Bonn Challenge voivat samasta syystä epäonnistua. Esimerkiksi Bonn Challengen tapauksessa on sitouduttu istuttamaan paljon nimenomaan kaupallisia puuplantaaseja, ei palauttamaan luonnonmetsiä.

”Jos politiikat, joiden tarkoituksena on kannustaa puiden istutukseen, suunnitellaan tai toteutetaan huonosti, on suuri riski tuhlata julkisia varoja, lisätä hiilidioksidipäästöjä ja menettää luonnon monimuotoisuutta. Se on täysin vastoin sitä, mihin nämä politiikat on tarkoitettu”, sanoo professori Eric Lambin, yksi tutkimuksen tekijöistä tiedotteessa.

Tutkimus julkaistiin tällä viikolla Nature Sustainability -lehdessä. Samaan aikana lehdessä ilmestyi myös toinen, yhdysvaltalaisten ja kiinalaisten tutkijoiden selvitys, joka käsittelee metsien kykyä sitoa hiiltä.

Tutkijoiden mukaan hiilensidontakykyä on saatettu liioitella, sillä tavallisesti se on laskettu kiinteän suhdeluvun avulla. Yli 11 000:n Pohjois-Kiinasta kerätyn maanäytteen mukaan puiden hiilensidontakyky vaihtelee kuitenkin merkittävästi esimerkiksi puulajin, maankäytön historian ja maatyypin mukaan. Jos

”Toivomme, että ihmiset ymmärtävät, että metsityskäytännöt eivät ole yksinkertainen asia. Metsitykseen liittyy monia teknisiä yksityiskohtia ja eri osien tasapainoa, eikä se voi ratkaista kaikkia ilmasto-ongelmiamme”, toteaa tutkija Anping Chen Coloradon yliopiston tiedotteessa.