Rahastot kehitysmaiden kimpussa

Keinottelijoiden hallitsemat hedge-rahastot ovat perineet oikeusteitse satojen miljoonien dollareiden edestä lainoja takaisin Afrikan köyhimmiltä valtioilta. Rahastojen toimintaperiaatteena on ollut ostaa edullisesti kehitysmaiden velkakirjoja ja pyrkiä nettoamaan sijoituksensa moninkertaisina takaisin käyttämällä eri maiden lainsäädännöistä löytämiään porsaanreikiä.

Haaskalintumaisista toimintatavoistaan tunnetut "korppikotka-rahastot" nousivat otsikoihin Englannissa viimeksi marraskuussa, kun tutkiva journalisti Greg Palast paljasti BBC:llä ja The Guardianissa, miten yksi rahasto vaati Jerseyn saarella oikeusteitse miljoonia dollareita kolerasta kärsivältä Kongon Demokraattiselta tasavallalta.

"Korppikotka-rahastojen" toimintaperiaate on yksinkertainen: ne ostavat kaaokseen tai sotiin ajautuneiden maiden velkakirjoja ja spekuloivat olettamuksella, että olojen normalisoiduttua investoijat palaavat maihin ja rahastot saavat sijoituksensa -kiitos huikeiden korkojen, elpyvän kaupankäynnin ja uuden likviditeetin- moninkertaisena takaisin.

Usein rahastot ovat myös hyväksikäyttäneet velkojen alaskirjauksia sekä IMF:n velanhelpotusohjelmia ja ostaneet köyhien maiden velkapapereita erittäin edulliseen hintaan.

Rahastot torppaavat kehitystä

Maailmanpankin arvion mukaan yli kolmannes velanhelpotusohjelmiin päässeistä maista on joutunut ainakin 26 rahaston oikeusvaateiden kohteeksi. Muut tahot, jotka haluaisivat investoida kyseisiin maihin (esimerkiksi niiden kaivosteollisuuteen) eivät uskalla toimia, koska pelkäävät joutuvansa rahastoiden tähtäimeen mikäli työskentelevät vaateiden kohteina olevien maiden hallitusten kanssa.

Rahastot eivät siis pelkästään vaadi köyhiltä mailta rahoja, joita maat tarvitsisivat kipeästi itse, vaan myös vaikeuttavat maiden kehittymistä estämällä investointeja kyseisiin maihin. Tähän mennessä rahastot ovat keränneet voittoja miljardin dollarin arvosta.

Kaikkia porsaanreikiä ei ole saatu suljetuksi

Greg Palast paljasti jo vuonna 2007 miten rahastot keräsivät itselleen rahoja köyhiltä valtioilta. Palastin tutkimuksissa selvisi, että keinottelijat olivat haastaneet Sambian brittiläisissä oikeusistuimissa, jotka olivat tuominneet maan maksamaan 15 miljoonaa dollaria.

Paljastuksen jälkeen Iso-Britanniassa aloitettiin lain valmistelu, joka tekisi rahastojen toiminnasta laitonta. Lain kiireellisyys korostui, kun toinen rahasto voitti brittiläisessä oikeudessa, saaden 12 miljoonaa puntaa velkapapereista, jotka se oli aikanaan ostanut hinnalla, joka oli alle prosentin oikeudessa voitetusta summasta.

Vuonna 2010 Britannian parlamentti saattoi voimaan lain, joka estää rahastoja haastamasta köyhiä maita oikeuteen Iso-Britannian oikeusistuimissa. Lakiin jäi kuitenkin porsaanreikä, jota muun muassa veroparatiiseina tunnetut Jersey ja Brittiläiset Neitsytsaaret eivät ole sulkeneet: säädetty laki ei päde merentakaisilla brittiläisillä alueilla. Monet tahot, kuten esim. Oxfam, Christian Aid ja YK:n ulkomaanvelka- ja ihmisoikeusasiantuntijat, ovat vedonneet Jerseyhyn kyseisen porsaanreiän sulkemiseksi.

Kongon tapauksessa Jerseyn tuomioistuin päätti, että maan on maksettava 100 miljoonaa dollaria sen haastaneelle rahastolle. Kongo on kuitenkin tehnyt valituksen Iso-Britannian valtaneuvostoon ja sen odotetaan käsittelevän valituksen keväällä 2012. Oikeuden päätöksen ja Kongon tekemän valituksen myötä Jersey on ilmoittanut harkitsevansa rahastojen toiminnan estämistä.