Tämän vuosituhannen aikana tämän vuoden kesäkuuhun mennessä ainakin 33 761 ihmistä oli kuollut tai kadonnut Välimerellä. Euroopan Välimeren puoleinen raja onkin maailman tappavin, sanoo Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM tuoreessa raportissaan.

Todennäköisesti todellinen luku on vieläkin suurempi, toteaa raportin tekijä, Italiassa toimivan Euroopan yliopistoinstituutin professori Philippe Fargues raportissa.

Raportissa käsitellään Välimeren muuttoliikettä 1970-luvulta alkaen. Sen mukaan siirtolaisten saapuminen paperittomina, ilman asianmukaisia lupia, on lisääntynyt sitä mukaa kuin siirtolaispolitiikka on tiukentunut.

Raportin mukaan Eurooppaan on tullut 1970-luvulta alkaen yhteensä yli 2,5 miljoonaa siirtolaista ilman asianmukaista lupaa. Ilmiö alkoi etenkin sen jälkeen, kun tilapäisiin siirtotyöläisiin alettiin soveltaa viisumivaatimuksia. Se kannusti Euroopassa jo olevia jäämään, sai perheenjäsenet muuttamaan ilman lupia ja kivesi tietä salakuljetusteollisuudelle. Laillisten reittien puute on lisännyt paperitonta siirtolaisuutta myös vuodesta 2009 alkaen, raportissa kerrotaan.

Niinpä tiettyjen reittien sulkeminen voikin johtaa siihen, että reitit muuttuvat yhä vaarallisemmiksi ja enemmän ihmisiä kuolee, se varoittaa.

Siirtolaisten tulo Turkin kautta Kreikkaan on lähes loppunut sen jälkeen, kun EU ja Turkki tekivät viime vuonna yhteistyösopimuksen. Nyt EU on laajentanut yhteistyötä Libyaan salakuljetuksen suitsimiseksi. Raportin mukaan se on kuitenkin moraalisesti tuomittavaa eikä todennäköisesti johda edes tuloksiin Libyan heikon hallinnon ja poliittisen tilanteen takia.

Raportin mukaan Afrikasta Italiaan ja Lähi-idästä Turkin kautta Kreikkaan suuntautuvan muuttoliikkeen välillä on myös eroja. Kreikkaan saapujat ovat pääosin olleet viime vuosina konfliktivaltioista tulevia ihmisiä. Italiaan saapuvat taas ovat liikkeellä väestönkasvun, epävakauden, työttömyyden ja huonon hallinnon vuoksi. Erottelu tiukasti pakolaisiin ja siirtolaisiin ei Välimeren tapauksessa kuitenkaan toimi.

”Kenellä tahansa, joka päättää riskeerata henkensä huteralla veneellä, on pakottavat syyt tehdä näin. Tällaiset päätökset johtuvat usein epätoivosta alkuperämaassa sekä toivosta löytää parempi tulevaisuus”, tutkimuksessa todetaan.