Sukupuolten tasa-arvoa ei huomioida vielä riittävästi kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, vaikka ilmastokriisi vaikuttaa suhteettoman paljon juuri naisiin ja tyttöihin, summaa Plan International Suomen tuore raportti (pdf).

Suomi on raportin mukaan yksi kunnianhimoisimmista tasa-arvoisen ilmastopolitiikan edistäjistä, mutta käytännön työssä on vielä parantamisen varaa.

Ilmastonmuutosta on viime vuosina alettu pitää tasa-arvokysymyksenä, sillä sen vaikutukset osuvat naisiin ja tyttöihin erityisesti kehittyvissä maissa, joissa naisten asema on muutenkin heikompi ja joissa esimerkiksi maataloustyöt ja muut ympäristöolosuhteista riippuvat työt ovat usein naisten kontolla. Erilaisten luonnonkatastrofien jälkeen naiset ja tytöt myös ovat miehiä heikommassa asemassa ja joutuvat herkemmin esimerkiksi seksuaalisen väkivallan kohteeksi.

Raportin mukaan sukupuolten tasa-arvo on kyllä alettu viime vuosina tunnustaa kansainvälisessä ilmastopolitiikassa yleisellä tasolla. Jo ennen Pariisin ilmastosopimusta valtiot hyväksyivät niin sanotun Liman työohjelman, jossa ne sitoutuivat tasa-arvon edistämiseen kansainvälisessä ilmastopolitiikassa.

”Kulissien takaa tasa-arvo on hiljalleen löytänyt tiensä kansainvälisiin sopimuksiin ja naisten neuvotteluasema on vahvistunut, mutta näkökulma on aika rajallinen ja vino. Työ on painottunut naisten edustuksen vahvistamiseen neuvotteluissa, mutta muut näkökulmat ovat jääneet vähemmälle”, sanoi raportin tehneen Tyrsky-Konsultointi Oy:n Oras Tynkkynen tänään tiedotustilaisuudessa.

Suomen tasa-arvopolitiikka saa raportissa kohtuullisen hyvää palautetta. Suomi on esimerkiksi edistänyt tasa-arvoa kansainvälisessä ilmastopolitiikassa erityisesti tukemalla tasa-arvonäkökulman sisällyttämistä ilmastosopimuksiin ja tukemalla globaalin etelän naisneuvottelijoiden osallistumista ja kouluttamista. Tasa-arvo ja ilmasto näkyvät myös kehitysyhteistyössä.

Työ on kuitenkin ollut hankepainotteista, ajoittain niukasti resurssoitua ja osin epäjärjestelmällistä, raportissa todetaan. Lisäksi se on painottunut kehitysyhteistyöhön, ei muihin ulkopolitiikan osa-alueisiin.

”On keskustelua ja tahtoa, mutta se, mikä puuttuu on tietopohja, järjestelmällinen työ ja resurssit”, Tynkkynen sanoi.

Raportissa suositellaan  Suomelle esimerkiksi lisää tiedonkeruuta sekä kansainvälisen kansalaisyhteiskunnan vahvempaa tukemista. Valtionhallinnossa voisi myös olla töissä yksi kokopäiväinen henkilö, joka vastaisi tasa-arvosta kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, Tynkkynen sanoi.

Suomi voisikin Planin mukaan olla tasa-arvoisen ilmastopolitiikan suunnannäyttäjä. Itsetarkoitusta siitä ei kuitenkaan haluta tehdä.

”On hyvä muistaa, että lopulta suurin uhka tasa-arvolle on ilmastokriisi itsessään, ei niinkään se, kuinka monta kertaa sana tasa-arvo mainitaan sopimuksissa tai kuinka suuri osa neuvottelijoista kuuluu mihinkin sukupuoleen. Suomella on hyvä näkymisen ja profiloitumisen paikka tasa-arvotyössä, mutta rinnalla on muistettava perustarve ilmastokriisin pysäyttämisestä”, Tynkkynen sanoi.