Länsimaiset avunantajavaltiot ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana tukeneet kymmenillä miljoonilla euroilla Ugandan kristillisiä toimijoita, jotka vastustavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (hbltiq) oikeuksia ja kampanjoivat aiempaa tiukemman homoseksuaalisuuden vastaisen lain puolesta.

Tämä käy ilmi maanantaina julkaistusta selvityksestä (pdf), jonka ovat tehneet eurooppalaiset tutkimusorganisaatiot Institute for Journalism and Social Change sekä Centre for Feminist Foreign Policy.

Selvityksen mukaan avunantajat ovat ohjanneet varoja Ugandan uskonnollisille yhteisöille ainakin 40 miljoonan dollarin verran. Rahoittajina ovat olleet muun muassa Yhdysvallat ja Iso-Britannia, mutta selvityksessä mainitaan myös Suomi. 

Ulkoministeriön kautta on kanavoitu vuosina 2011–2019 yhteensä noin 1,2 miljoonaa euroa suomalaiselle helluntailaistaustaiselle lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestölle Fida Internationalille. Se on tukenut varoilla ugandalaisen Pentecostal Churches of Uganda -helluntaikirkon (PCU) kehitysyhteistyötä.

Raportissa siteerataan PCU:n edustajaa, piispa Charles Bagonzaa, jota haastateltiin paikallisessa mediassa maaliskuussa sen jälkeen, kun kaksi miestä oli saanut töistä potkut homoseksuaalisuusepäilyjen takia. Bagonza kehotti kirkkoja saarnaamaan homoutta ja lesboutta vastaan, sillä se on Jumalan, Raamatun opetusten ja afrikkalaisen kulttuurin vastaista

Tieto homovastaisista asenteista PCU:ssa tuli Fidalle yllätyksenä, sillä kaikki valtionapua saavat kehitysyhteistyöjärjestöt sitoutuvat eetisiin sääntöihin (pdf), joiden mukaan ketään ei saa syrjiä – ei myöskään seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin perusteella.

”Syrjimättömyyden periaate on meidän työssämme ehdoton, ja myös kumppanimme on siihen sitoutunut. Emme ole yhteistyömme puitteissa aiemmin kuulleet, että PCU olisi esittänyt syrjivää retoriikkaa tai toiminut syrjivästi. Siksi on yllätys, että tällainen asia mainitaan raportissa”, kertoo Fidan ohjelmajohtaja Anne Haverinen.

Epäsuoraa tukea

Selvityksen mukaan esimerkiksi Iso-Britannia on ohjannut kehitysyhteistyövaroja Ugandan uskontojen väliselle neuvostolle Inter-Religious Council of Ugandalle (IRCU), joka oli äänekkäästi vaatimassa tiukkaa homoseksuaalisuuden kriminalisoivaa lakia sekä kymmenen vuotta sitten että myös viime aikoina, kun Ugandassa on ajettu uutta, kenties maailman tiukinta homolakia.

Homoseksuaalisuus on jo kielletty lailla Ugandassa, kuten myös 30:ssä muussa Afrikan maassa. Nyt maassa yritetään saada läpi lakia, joka kieltäisi pelkästään seksuaali- tai sukupuolivähemmistön edustajaksi tunnustautumisen sekä homoseksuaalisuuden edistämisen ja tukemisen. 

Monet poliitikot sekä kristilliset tahot ovat kampanjoineet laajasti lain puolesta. Sosiaalisessa mediassa on levitetty vihapuhetta, ja myös pidätykset sekä fyysiset hyökkäykset hlbtiq-ihmisiä vastaan ovat lisääntyneet.

Länsimaiden kehitysyhteistyövaroilla on periaatteessa tuettu tällaista toimintaa ainakin epäsuorasti. Selvityksen mukaan todisteita siitä, että länsimaat olisivat rahoittaneet suoraan kirkkojen hltbiq-vastaista propagandaa, ei ole. Tavallisesti kehitysyhteistyövarat on selvityksen mukaan ohjattu esimerkiksi kirkkojen tekemään koulutus- tai terveystyöhön.

Näin on myös Fidan tapauksessa. PCU on järjestön pitkäaikainen kumppani: kirkon perustivat vuonna 1984 suomalaiset ja norjalaiset lähetyssaarnaajat. Sen tekemä kehitysyhteistyö kohdistuu etenkin lasten, nuorten, tyttöjen, naisten ja vammaisten ihmisten oikeuksiin. Työhön kuuluu esimerkiksi koulutusta, lapsiavioliittojen vastaista työtä, psykososiaalista tukea ja konfliktien ratkaisua sekä ruokaturvan vahvistamista.

Tukea annetaan kaikille ihmisryhmille eikä ketään erotella esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen perusteella, Haverinen painottaa.

”Raju väite”

Selvityksen mukaan keskeistä kuitenkin on, että vaikka länsimaiden kehitysyhteistyövaroja ei suoraan käytettäisikään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vastustamiseen, hlbtiq-vastaisten uskonnollisten toimijoiden kapasiteetin vahvistaminen voi auttaa näitä esimerkiksi rahoituksen saamisessa ja näin parantaa niiden mahdollisuuksia toimia sateenkaarioikeuksia vastaan.

Myös Fida tukee PCU:n näkyvyyden ja kapasiteetin vahvistamista.

”On raju väite, että kumppanin kapasiteetin vahvistaminen edistäisi seksuaalivähemmistöjä syrjiviä toimia. Sitä emme allekirjoita. Kapasiteetin vahvistaminen tarkoittaa sitä, että vahvistetaan hyvää hallintoa ja taloudellisia mahdollisuuksia – ei sitä, että kumppanit toimisivat syrjivästi”, Haverinen sanoo.

Nyt Fida aikoo Haverisen mukaan selvittää, mitä on tapahtunut ja onko sopimuksia rikottu. 

Myös ulkoministeriön kansalaisyhteiskuntayksikön päällikön sijainen Sanna Pulkkinen kertoo ulkoministeriön pyytäneen Fidalta selvitystä asiasta. Ulkoministeriön sääntöjen mukaan eettisten sääntöjen rikkominen voi periaatteessa johtaa tuen takaisinperintään. 

”Raportin tiedot ovat vakavia. Meillä on ohjeet, joissa kaikenlainen syrjintä on kielletty, ja luotamme siihen, että järjestöt noudattavat ohjeita. Selvitämme kaikki väärinkäytöstapaukset”, hän sanoo.

Enemmän tukea sateenkaaritoimijoille

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vastustaminen on viime vuosina yleistynyt. Ilmiön taustalla on Ugandassa – ja monessa muussakin Afrikan maassa – sekä sisäpolitiikkaa sekä länsimaalaisena pidettyjen arvojen vastustamista. Yhtenä syynä pidetään myös länsimaista konservatiivista anti-gender-liikettä, joka rahoittaa herätyskristillisiä tahoja Afrikan maissa.

Tieto nimenomaan länsimaisten valtioiden kehitysyhteistyövarojen päätymisestä homofobisille kirkoille on erityisen kiusallinen, sillä esimerkiksi Suomen kehitysyhteistyössätyössä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistäminen on keskeinen arvo, jota se ajaa esimerkiksi YK:n ihmisoikeusneuvostossa.

Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön (KIOS) Itä-Afrikan asiantuntijan Elina Vuolan mukaan raportti osoittaakin, että edistyksellistäkin ulkopolitiikkaa ajavat avunantajamaat tarvitsevat tukea ja valvontaa sen suhteen, millaiset vaikutukset niiden rahoituksella on sateenkaarioikeuksiin. 

”Kehitysyhteistyötä tekevillä järjestöillä on vahva ihmisoikeusperustainen ote, mutta juuri sateenkaarikysymysten valtavirtaistamisessa olisi vielä paljon parannettavaa. Länsimaisten rahoittajien pitäisi myös keskittää tukeaan vahvemmin sateenkaari- ja naisjohtoisille toimijoille sekä anti-gender-liikkeen tutkimiseen, jotta sen liikehdintään pystyttäisiin paremmin vastaamaan”, hän sanoo.

Disinformaatio leviää somessa

Uskonnollisten toimijoiden kehitysyhteistyön rahoittaminen on yleistä, sillä ne tunnetaan monissa maissa tehokkaina toimijoina. Toisaalta on selvää, että esimerkiksi Ugandassa uskontopohjaisten toimijoiden arvot eivät välttämättä ole yhtenevät valtiollisten rahoittajien tai edes suomalaisten uskontopohjaisten toimijoiden arvojen kanssa. 

Tampereen yliopiston tutkija, ugandalaisiin uskonnollisiin yhteisöihin perehtynyt Henni Alava kutsuu tilannetta paradoksiksi.

”Uskonnolliset toimijat ovat monissa tilanteissa parhaita tekemään vaikuttavaa kehitysyhteistyötä, sillä ne ovat hyvin juurtuneita yhteisöihin ja niillä on auktoriteettia. Paradoksi on siinä, että sama juurtuneisuus tekee toiminnasta riskialtista, koska uskonnolliset yhteisöt eivät ole erillään kaikesta muusta, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”

Hänen mukaansa Ugandan tapauksessa ei välttämättä kannata puhua siitä, ovatko yksittäiset uskonnolliset toimijat homovastaisia vai eivät. Periaatteessa kaikki kirkot suhtautuvat maassa nuivasti homoseksuaalisuuteen tai eivät ainakaan puolusta sateenkaarioikeuksia. Ihmiset liikkuvat kirkosta toiseen eivätkä välttämättä erittele toimijoita tarkasti toisistaan. Uskonnolliset johtajat näyttäytyvät yhtenäisenä homofobisena rintamana.

Alava kuitenkin varoittaa yleistämästä: kirkoilla on sävyeroja, ja Ugandassa ja muuallakin Afrikassa on esimerkiksi sateenkaariväestön perustamia kristillisiä yhteisöjä, jotka ajavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.

Hän muistuttaa myös, ettei homofobian leviäminen Ugandassa liity pelkästään uskontoon vaan paljon laajempiin kehityskulkuihin. Hän seuraa tutkijana monien Ugandan uskonnollisten yhteisöjen WhatsApp-ryhmiä ja on havainnut tänä keväänä niissä muutoksen samaan aikaan, kun lakialoitetta on käsitelty.

”Olen ollut yllättynyt siitä, että yhtäkkiä sellaisetkin ryhmät, joissa ei ole koskaan puhuttu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, ovat täynnä törkeää homofobiaa. Vihaa on lietsottu somessa aivan eri mittasuhteissa kuin kymmenen vuotta sitten.”

Ilmiöön kuuluu esimerkiksi disinformaation levittäminen – myös muista teemoista, kuten Ukrainan sodasta.

”Ugandan some-tiloissa tuntuu nyt aiempaa syvempi raivo länsimaita kohtaan. Kun yleisilmapiiri on sellainen, on helpompi vastustaa myös vähemmistöjen oikeuksia, joita länsimaat ajavat.”