Yritysten käyttämät sosiaalisen vastuullisuuden valvontajärjestelmät sivuuttavat usein työntekijöiden äänen. Ongelmia on myös tarkastuksissa, läpinäkyvyydessä ja kriteerien määrittelyssä, käy ilmi suomalaisyritysten vastuullisuutta seuraavan Finnwatch-järjestön tuoreesta raportista (pdf).

Raportissa vertaillaan suomalaisyritysten käyttämiä sosiaalisen vastuullisuuden sertifiointi- ja auditointijärjestelmiä. Niillä pyritään varmistamaan työntekijöiden oikeuksien toteutuminen tuotantoprosessissa. Yleensä valvonnan suorittaa jokin alan kansainvälinen yritys, joten auditoinnista on tullut miljardibisnestä.

Raportin mukaan sertifiointijärjestelmissä on kuitenkin aukkoja.

"Työntekijöiden ääni sivuutetaan ja auditointien laatu on heikko. Yhdessäkään sertifiointijärjestelmässä ei edellytetä haastatteluja työpaikan ulkopuolella. Ammattiliitot eivät ole mukana varmistamassa ammatillisen järjestäytymisen toteutumista", kertoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.

Tutkimuksen mukaan kaikissa paitsi yhdessä sertifiointijärjestelmässä vaaditaan työntekijöiden kuulemista. Finnwatchin mukaan kuulemisia pitäisi kuitenkin järjestää työpaikan ulkopuolella, jotta työntekijät voisivat varmasti puhua vapaasti.

16 sertifiointijärjestelmän vertailussa parhaiten menestyi Reilu kauppa, jossa yrityksiä esimerkiksi vaaditaan nostamaan työntekijöiden palkkaa, jos se ei riitä toimeentuloon. Kriteereinä vertailussa olivat valvontajärjestelmien riippumattomuus, läpinäkyvyys, kriteerien kattavuus ja laatu, raaka-aineiden jäljitettävyys ja kuluttajaviestintä sekä vaikuttavuus.

Huonoimmin menestyi mehuteollisuuden etujärjestön Sure-Global-Fair valvontajärjestelmä, jossa ei edellytetä ollenkaan työntekijöiden kuulemista. Sitä käyttää Suomessa mehutehdas Eckes-Granini.

Monien suomalaisyritysten käyttämä eri alojen Business Social Compliance Initiative eli BSCI-sertifikaatti ei myöskään menestynyt erityisen hyvin. Se ei esimerkiksi edellytä auditointien tulosten olevan julkisia. BSCI:tä käyttävät muun muassa Kesko, S-Ryhmä, Alko, Marimekko, Stockmann ja Tokmanni.

Parhaiten sijoittuneen Reilu kauppa -sertifikaatinkin tulisi Finnwatchin mukaan kehittää erityisesti järjestelmän läpinäkyvyyttä.

Kuluttajilla vähän valtaa

Vaikka yksikään sertifikaatti ei saa raportissa mukaan täysin puhtaita papereita, on sertifioitu tuote silti eettisen kuluttajan kannalta parempi vaihtoehto kuin sertifioimaton tuote.

"Tietysti kuluttajien pitäisi valita sertifioitu tuote. Sertifikaateissa on kuitenkin hirveitä eroja. Oikeastaan emme usko kuluttajien pystyvän ohjaamaan sertifikaattimarkkinoita, joten toivomme jotain rotia viranomaisten taholta", sanoo Vartiala.

Myös ammattiliitot voisivat Finnwatchin mukaan vahvistaa rooliaan sertifiointijärjestelmässä. Ammattiliitot ovat raportin mukaan päättävässä roolissa vain kolmessa sertifiointijärjestelmässä.

"Ammattiliittojen osallistuminenkaan ei vielä riitä. Forest Stewardship Council -sertifikaatissa on mukana ammattiliittoja, mutta tämä sertifikaatti ei siltikään pärjännyt testissämme. Suosittelemme että ammattiliitot pyrkisivät strategisesti haastamaan sertifikaatteja ja käyttämään niitä apuna työntekijöiden oikeuksia vaadittaessa", Vartiala sanoo.