”Sinä et ole syypää” – Suomalaiset ja tansanialaiset asiantuntijat kehittävät chatbotia, joka neuvoo lähisuhdeväkivaltaa kokenutta eteenpäin
Perhe- tai parisuhdeväkivaltaa kokeneella ei aina ole voimia selvittää, mistä voisi saada apua. Ongelma on sama Suomessa ja Tansaniassa, ja siksi järjestöt ja teknologiafirmat kehittävät nyt neuvovaa chatbotia, tekoälysovellusta, jolta uhri voi saada rohkaisua ja vinkkejä avun hakemiseen.
Tansanialaisnaisista jo noin 77 prosentilla on kännykkä, mutta mobiilinetti on harvemmalla. Kuva: Virve Rissanen / Suomen Lähetysseura.
Tunnista väkivaltaisen kumppanisi varoitusmerkit. Etsi valmiiksi turvallinen tila. Keksi koodisana, jonka avulla voit viestiä muille, että olet vaarassa.
Esimerkiksi tällaisia ohjeita perhe- ja parisuhdeväkivallan parissa toimivien järjestöjen työntekijät usein antavat väkivaltaa kokeneille naisille.
Tulevaisuudessa ohjeita saattaa antaa myös chatbot nimeltä Aino. Se on tekoälyyn perustuva sovellus, jonka tarkoituksena on auttaa tunnistamaan lähisuhdeväkivaltaa, rohkaista uhria ja antaa tälle välineitä hakea apua.
Chatbotit ovat tietokoneohjelmia, jotka keskustelevat ihmisten kanssa. Moni on törmännyt niihin yritysten asiakaspalvelusivuilla. Chatbotille voi esittää kysymyksen, ja se reagoi käytetystä teknologiasta riippuen esimerkiksi antamalla valmiita vastauksia, jotka ilmestyvät näytölle tiettyjen avainsanojen perusteella.
Ainoa kehittää suomalainen teknologiayritys We Encourage, jonka työntekijät saivat idean keskustellessaan pari vuotta sitten suomalaisten naisjärjestöjen kanssa. Tarkoituksena oli auttaa niitä varainkeruussa, mutta esiin nousivatkin lähiväkivaltaa kokeneiden auttamiseen liittyvät vaikeudet.
”Meillä on kyllä järjestöjä, jotka tekevät lähisuhdeväkivallan vastaista työtä, mutta monella on resurssipula ja esimerkiksi tukichatteja pystytään pitämään auki vain muutamia tunteja viikossa. Puhuimme myös väkivaltaa kokeneiden kanssa ja yllätyimme siitä, että vaikka palveluja on, ne ovat hyvin hajanaisia ja väkivaltaa kokeneiden oli vaikea tavoittaa niitä”, kertoo We Encouragen toimitusjohtaja Anna Juusela.
Yritys ryhtyi kehittämään Ainoa pari vuotta sitten suomalaisiin tarpeisiin sopivaksi. Tähtäin oli kuitenkin sen globaalissa hyödyntämisessä, ja nyt tarkoituksena on rakentaa Ainon prototyyppi myös Tansaniaan.
Vasta alkaneessa kehityshankkeessa ovat mukana myös Suomen Lähetysseura, lähisuhdeväkivallan vastaista työtä tekevä yritys Hyvinpitely sekä joukko tansanialaisia toimijoita. Rahoitus tulee suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestöltä Fingolta, joka kannustaa kehitysyhteistyöjärjestöjä ja yrityksiä kokeilemaan uudenlaista yhteistyötä etenkin teknologiasektorilla.
Ei korvaa palveluita
Suomea ja Tansaniaa yhdistävät korkeat lähisuhdeväkivaltatilastot. Esimerkiksi Maailman terveysjärjestöjen mukaan 15–49-vuotiaista suomalaisnaisista noin 23 prosenttia on kokenut fyysistä tai seksuaalista parisuhdeväkivaltaa elämänsä aikana, Tansaniassa peräti 38 prosenttia.
”Todellinen määrä on todennäköisesti suurempi, sillä luku kertoo vain sen, mitä naiset uskaltavat datan kerääjille kertoa. Esimerkiksi Shinyangan läänissä jopa 78 prosenttia naisista on kokenut fyysistä, henkistä tai seksuaalista väkivaltaa”, kertoo Tansaniassa asuva Suomen Lähetysseuran asiantuntija Anna Holmström, joka on mukana koordinoimassa yhteistyötä chatbotin rakentamisessa.
Ainosta ei ole tarkoitus tehdä perinteistä automatisoitua asiakaspalvelubottia vaan tavallista monipuolisempi ja keskustelevampi versio. Se hyödyntää tekoälyä, ja sitä kehitetään yhteistyössä asiantuntijoiden ja väkivaltaa kokeneiden kanssa niin, että se oppii pikkuhiljaa keskustelemaan asiakkaan kanssa.
”Halusimme lähteä rakentamaan sitä käyttäjän näkökulmasta, ja sen takia ensimmäisten parin vuoden aikana olemme tutustuneet ongelmaan, keränneet verkostoa ja keskustelleet väkivallasta selviytyneiden, ammattilaisten, järjestöjen ja väkivaltatutkijoiden kanssa. Pyrimme ymmärtämään ongelmaa sekä auttajien että kokijoiden näkökulmasta”, Juusela kertoo.
Tarkoituksena ei ole, että väkivaltaa kokeneet keskustelevat jatkossa pelkän chatbotin kanssa vaan tavoitteena on, että uhri ohjataan sen avulla virallisten palveluiden piiriin.
”Monelle avun hankkiminen on korkean kynnyksen takana, sillä ihminen rakentaa herkästi itselleen suojamuurin voidakseen selvitä päivästä toiseen. Chatbot ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se voi toimia linkkinä omien ongelmien ymmärtämisen ja avun hakemisen välillä”, Juusela sanoo.
Aino esittää väkivaltaa kokeneelle kysymyksiä ja kertoo vastausten perusteella väkivallan tunnistamisesta ja sen eri muodoista, antaa ohjeita oman turvallisuuden takaamiseen ja kertoo, mitä virallisia reittejä apua voi hakea. Tarkoituksena on samalla välittää rohkaisevaa ja kannustavaa viestiä ja toimia ikään kuin psykososiaalisena ensiapuna, vaikkapa näin:
”Lyöminen tai kaltoin kohtelu ei ole sinun syytäsi. Sinä et ole syypää kumppanisi väkivaltaiseen käytökseen. Ansaitset onnellisen ja turvallinen elämän”, botti ohjeistaa Ainon esittelyvideolla.
Aino-chatbotista on tarkoitus tehdä keskusteleva botti, joka tarjoaa myös psykososiaalista ensiapua. Kuva: We Encourage.
Tansaniaan oma versio
Tansaniassa aiotaan räätälöidä Ainosta oma versio. Lähetysseuran Anna Holmströmin mukaan yksi maan suurimmista ongelmista on, että lähisuhdeväkivaltatyö on hajanaista. Palveluita on kyllä olemassa, mutta viranomaiset saattavat olla eri mieltä vaikkapa siitä, missä vaiheessa esimerkiksi raiskauksen uhrin pitäisi mennä poliisin ja milloin lääkärin luo, vaikka todellisuudessa uhri saa päättää järjestyksen itse.
Kysymys on olennainen, sillä usein väkivaltaan syyllistyvä on sukulainen. Mikäli uhri luulee, että poliisille on pakko tehdä ilmoitus ensimmäisenä, hän saattaa sukulaista suojellakseen jättää ilmoituksen tekemättä. Silloin riskinä on, että uhri ei saa minkäänlaista tukea.
Teknologista sovellusta luotaessa pelisäännöt olisi pakko käydä läpi.
”Jos kaikki menisi hyvin, meillä olisi samassa sovelluksessa esimerkiksi poliisin palvelutiedot, terveydenhuollon tiedot ja linkit ihmisiin, joille uhrit voivat puhua. Sovellus paikkaisi myös psykososiaalisen tuen puutetta”, Holmström sanoo.
Yksi hankkeessa mukana olevista tansanialaisista toimijoista on kansalaisjärjestö C-Sema, joka pyörittää Tansaniassa lasten ja nuorten auttavaa puhelinta. Yhteydenottoja tulee päivittäin noin 3 500, ja koronavuonna ne kasvoivat jopa 200 prosenttia, kertoo puhelinlinjan johtaja Michael Marwa.
C-Sema on jo kehittänyt chatbot-palvelua, jossa välitetään WhatsAppin kautta seksuaali- ja lisääntymisterveystietoutta. Järjestö kuitenkin haluaisi monipuolisemman tekoälysovelluksen, joka osaisi keskustella aidommin.
”Sen avulla voisimme saada yhteyden niihin nuoriin ja lapsiin, jotka ovat vielä jääneet ulkopuolelle. Esimerkiksi vammaisten nuorten on vaikea tavoittaa meitä, koska meillä on vain sellaisia alustoja, joissa lasten pitää voida puhua ja kirjoittaa. Lapset ja nuoret myös tykkäävät mieluummin chattailla kuin puhua”, Marwa sanoo.
Pitkä tie edessä
Aino-botin lopullisen version valmistumiseen menee todennäköisesti vielä vuosia, sillä sen halutaan toimivan mahdollisimman aukottomasti ennen kuin se lasketaan laajaan käyttöön.
Lähikuukausina on tarkoitus saada Suomessa liikkeelle kaikille avoin kevyt kokeiluversio, jolla testataan väkivallan kartoittamista. Sen avulla on määrä kerätä riittävästi dataa, jonka päälle taas voitaisiin rakentaa varsinainen prototyyppi. Lopullista versiota voisi käyttää sekä älypuhelimella, tietokoneella että tabletilla.
Tansaniassa ollaan vielä kehitysasteella, sillä ensin luotava yhteistyöverkosto ja selvitettävä, mitä tarpeita maassa on.
”Väkivalta ei ole edes kaikille sitä kokeneille samanlaista. Haasteet moninkertaistuvat, kun mennään Suomen rajojen ulkopuolelle ja pitää ymmärtää kokonaan toista kulttuuria”, Juusela muistuttaa.
Tansaniassa päälle tulevat myös teknologiset haasteet. Useimmilla maan asukkailla on kyllä kännykkä, mutta esimerkiksi vuodelta 2019 peräisin olevien tilastojen mukaan (pdf) mobiilinettiä käyttää vain 35 prosentilla miehistä ja 17 prosenttia naisista. Aino ei siis välttämättä palvele kovin pian esimerkiksi syrjäseutujen naisia.
”Teknologian puute on ongelma, ja tärkeintä tietenkin olisi, että ihmiset saisivat palveluita eikä uhreja enää syyllistettäisi. Mutta kun teknologisia sovelluksia kuitenkin on olemassa, niin on hyvä katsoa, voisiko edes pientä osaa niistä käyttää. Teknologia on tässä työssä hyvä lisä, jolla on potentiaalia olla suuri”, Lähetysseuran Anna Holmström muistuttaa.
Ainoa kokeillaan luultavasti ensin kaupunkien naisilla, joilla todennäköisemmin on kunnollinen älypuhelin. Tulevaisuudessa siitä voidaan myös luoda versio, joka toimisi ilman mobiiliyhteyttä, We Encouragen Anna Juusela kertoo.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia