"Somalinaiset eivät ole pelkkiä uhreja"

Raiskauksia, pakkoavioliittoja, äitiyskuolemia, sukuelinten silpomista – Somalia on lähes kaikkien tilastojen mukaan yksi maailman pahimmista naisten oikeuksien polkijoista.

Somalinaiset eivät ole kuitenkaan pelkkiä uhreja, sanoo somalialaistaustainen naistutkimuksen tohtori Shukria Dini. Häntä ärsyttää yksipuolinen mielikuva maannaisistaan.

"Somalian naiset ovat osoittaneet kyvykkyytensä konfliktin aikana. He ovat yhteisön tuottavin osa. He ovat pelastaneet ihmishenkiä, olleet mukana rauhanprosessissa, investoineet koulutukseen ja terveysklinikoihin. Siksi heidän pitäisi päästä mukaan myös valtion rakentamiseen ja päätöksentekoon", hän sanoo.

Haave on kuitenkin kaukana. Dini on erityisen pettynyt naisten asemaan Somalian viime vuonna kasatussa parlamentissa. Parlamentti edustaa Somalian ensimmäistä pysyvämpää hallintoa yli 20 vuoteen, ja 30 prosenttia paikoista oli määrä varata naisille.

Parlamentaarikkojen valinnasta vastanneet klaaninvanhimmat vastustivat kuitenkin kiintiötä kiivaasti, ja lopputulos oli 14 prosentin naisedustus.

"Pidimme paljon ääntä, vetosimme klaaninvanhimpiin ja muihin poliittisiin hahmoihin kiintiön täyttämiseksi. Pyyntömme kaikui kuitenkin kuuroille korville", tutkimuskeskus Somali Women's Studies Centreä johtava Dini kertoo.

Naiset ratkovat riitoja

Suomessa Suomen Somalia-verkoston vieraana tällä viikolla käynyt Dini vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Mogadishussa. Modernin kaupunkilaisperheen tytär pääsi kouluun, mutta vuonna 1991 syttynyt sisällissota vei mahdollisuudet opiskella yliopistossa.

Dini pakeni Keniaan ja sitten Kanadaan, jossa hän väitteli lopulta tohtoriksi aiheenaan naisten rooli kansalaisyhteiskunnassa ja rauhan rakentamisessa.

"Naiset eivät suostu enää jäämään vanhalle paikalleen."

"Naiset vetoavat sotiviin yhteisöihin, kuten klaaneihin, ja yrittävät saada muita naisia painostamaan miehiä ja klaaninvanhimpia. Joskus naiset myös tukevat konfliktien uhreja ja keräävät varoja tukeakseen konfliktissa omaisuutensa menettäneitä", Dini kertoo.

Somalinaisia kohdellaan yhteiskunnassa edelleen kurjasti: naisilla ei ole sijaa klaanijärjestelmässä, ja esimerkiksi sukupuolielinten silpomisen kokevat lähes kaikki naiset. Dinin mukaan pitkään jatkunut konflikti on kuitenkin muokannut naisten roolia: nykyisin he pyörittävät esimerkiksi omia pienyrityksiään ja järjestöjään.

"Naiset päätyivät hoitamaan sekä omansa että miesten roolit. Nyt olisi hyvä tilaisuus muotoilla instituutiot uudelleen, sillä naiset eivät suostu enää jäämään vanhalle paikalleen", hän toteaa.

Apu tulee myöhässä

Dini palasi takaisin kotiseudulleen vuonna 2010 ja asuu nykyisin puolittain Mogadishussa, puolittain Nairobissa. Hän on perustanut keskuksen, jonka ajatuksena on parantaa naisten asemaa muun muassa lisäämällä heihin kohdistuvaa tutkimusta. Se on vaikeaa, hän myöntää.

"Oli kunnianhimoista aloittaa keskus epävakaassa ja vihamielisessä ympäristössä. Maassa, jossa kaikilla ei ole edes perusasioita, tutkimusta ei pidetä tärkeimpänä asiana."

Kansainvälisesti Somalia kuitenkin kiinnostaa yhä useampia tahoja. Länsimaat ovat kääntäneet katseensa maahan, ja esimerkiksi syyskuussa Brysselissä järjestetyssä Somalia-konferenssissa maalle luvattiin 1,8 miljardia euroa. Myös Suomi on luvannut tuplata apunsa.

Dini on tyytyväinen siihen, että Somalia viimein saa tukea ja huomiota – joskin se tulee myöhässä.

"Somalia on vuotanut verta yli 20 vuotta. Aiemmin ajateltiin, että konflikti jää rajojen sisäpuolella, mutta se onkin kuin metsäpalo: se leviää, ellei sitä sammuta. Toivottavasti uusi huomio auttaa Somaliaa pääsemään jaloilleen. Muuten tämä on menetetty mahdollisuus", hän sanoo.