Suklaan synkkä alkuperä

Suklaan kulutus Suomessa kasvaa. Kun vielä viisi vuotta sitten suomalaiset söivät keskimäärin viisi kiloa suklaata vuodessa, nyt henkeä kohti laskettu vuosikulutus on kohonnut 6,2 kiloon. Asukaslukuun suhteutettuna Suomi on maailman yhdeksänneksi suurin suklaan kuluttaja.

Erityisesti tumma suklaa on lisännyt suosiotaan viime vuosina. Menekin yhtenä syynä lienevät paljon julkisuutta saaneet tutkimukset tumman suklaan myönteisistä terveysvaikutuksista.

Jo pitkään on tiedetty, että suklaa kohottaa serotoniinihormonin tasoa ja sen myötä mielialaa. Mutta varsinainen suklaabuumi lähti liikkeelle vasta sen jälkeen kun julkistettiin useita lääketieteellisiä tutkimuksia, joiden mukaan kaakaon sisältämät flavonoidit saattavat ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja.

Suklaanvalmistajat voivat olla mielissään saadessaan lukea lehdistä, kuinka pari palaa tummaa suklaata päivässä laajentaa verisuonia, vähentää sydäninfarktin vaaraa ja alentaa veren kolesterolia.

* * *

Norsunluurannikolla, maailman suurimmassa kaakaontuottajamaassa, suklaan raaka-aineella on hieman toisenlaisia terveysvaikutuksia. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n raportin mukaan Norsunluurannikon kaakaotiloilla työskentelee reilu puoli miljoonaa alaikäistä lasta ja nuorta, osa heistä orjuuden kaltaisissa oloissa.

80-kiloisten kaakaosäkkien kantaminen aiheuttaa lihas- ja luustovaurioita kasvuiässä oleville nuorille.

Kaakaotiloilla yleisessä käytössä oleva tuholaismyrkky parakvatti puolestaan altistaa nuoret silmävaurioille ja kroonisille ihottumille. Parakvatin kanssa tekemisissä olevat työntekijät kärsivät pahoinvoinnista ja toistuvista nenäverenvuodoista. Keuhkoihin joutuessaan aine on tappava.

* * *

Maailman kaakaosta 70 prosenttia on peräisin Norsunluurannikolta ja sen naapurimaasta Ghanasta. Suurin osa kaakaosta tulee pientiloilta tai perheviljelmiltä, osa vuokratiloilta, joiden tuotosta maanomistaja ottaa vuokranmaksuna yli puolet. Tänä päivänä viljelijöistä valtaosa on maahanmuuttajia Burkina Fasosta tai Malista.

Kaakao kasvaa puissa, jotka voivat olla parhaimmillaan 15 metrin korkuisia. Itse kaakaopavut ovat puun rungosta kasvavien melonia muistuttavien kaakaohedelmien sisällä. Kunkin puun hedelmät kypsyvät eri aikaan ympäri vuoden, ja kypsät hedelmät irrotetaan rungosta macheteveitsillä.

Uusia kaakaotiloja varten joudutaan yleensä kaatamaan sademetsää. Parinkymmenen viime vuoden aikana Norsunluurannikon metsäala on hakkuiden vuoksi puolittunut.

Samaan aikaan kaakaopavuista maksettava hinta on pudonnut neljännekseen. Tällä hetkellä kaakaopapujen kilohinta on noin 30 senttiä.

Hinnan romahtamisen takia viljelijöiden on pitänyt leikata kustannuksia. Tavallisin keino on ollut säästää työvoimakuluissa, etenkin värväämällä kaakaotiloille töihin alaikäisiä poikia.

* * *

Burkina Fasosta kotoisin oleva kaakaotilallinen kertoi yhdysvaltalaisen Anti Slavery järjestön tutkijoille hankkivansa lapsityövoimaa yleensä kotikylästään pohjoisesta naapurimaasta. Tilanomistaja sopii lapsen isän kanssa lapsen hinnan ja kuinka monta vuotta työpesti kestää. Hinta vaihtelee lapsen iästä riippuen sadasta eurosta 130 euroon.

Maailmanpankin teettämän toisen tutkimuksen mukaan kaakaotiloille naapurimaahan lähtevien burkinafasolaislasten keski-ikä on 13 vuotta.

Useimmat hakeutuvat kaakaotiloille kuitenkin vapaaehtoisesti. Ruotsalaisjärjestö SwedWatchin haastattelema Augustin Ouedraogo on työskennellyt kaakaotiloilla Norsunluurannikolla viisi vuotta. Hän lähti kolmen ystävänsä kanssa matkaan nähtyään kaakaoviljelyksiltä kotikylään palaavia nuoria, jotka olivat hankkineet säästöillään polkupyöriä, radioita ja muodikkaita vaatteita.

Ammattimainen välittäjä järjesti kuljetuksen ja maksoi matkan. Työnantajan kanssa sovittiin, että vuosipalkka olisi sata euroa, mutta palkkaa ei maksettu ennen kuin kokonainen vuosi oli täynnä.

* * *

Augustin Ouedraogo sai lopulta kuitenkin palkkansa ja hakeutui toiselle tilalle töihin. Mutta pahemmistakin tapauksista on kuultu.

Yhdysvaltalainen ihmisoikeusjärjestö International Labor Rights Fund haastoi pari vuotta sitten oikeuteen kaksi suurinta Norsunluurannikon kaakaopapujen ostajaa, yhdysvaltalaisen Cargillin ja Archer Daniels Midlandin, sekä maailman suklaakauppaa hallitsevan sveitsiläisen Nestlén syyttäen näitä lapsityövoimalla tuotetun kaakaon käytöstä.

Oikeusjuttu perustui Malista kotoisin olevien lapsityöläisten lausuntoihin. Malilaispojat kertoivat joutuneensa työskentelemään kaakaotilalla 14-tuntisia työpäiviä ilman palkkaa ja vailla mahdollisuutta riittävään yöuneen. Lausuntojen mukaan poikia myös pahoinpideltiin jatkuvasti.

* * *

Kaakaon raaka-aineketju on sen verran monivaiheinen, että suklaanvalmistajat eivät voi tarkalleen tietää, millaisissa oloissa heidän kaakaonsa on tuotettu.

Cloetta Fazer ostaa kaakaojauheen, kaakaomassan ja kaakaovoin eurooppalaisilta alihankkijoilta, etenkin Cargillin hollantilaiselta tytäryhtiöltä Gerkens Cacaolta. Cloetta Fazer ilmoitti SwedWatchille edellyttävänsä, että alihankkijat noudattavat yhtiön eettisiä toimintaperiaatteita.

Maraboun suklaata, Tobleronea ja O’Boy-kaakaota valmistava Kraft Foods puolestaan kertoo tukevansa kansalaisjärjestöjen työtä kaakaotilojen lasten auttamiseksi. Kraft Foods on yhdysvaltalaisen tupakkafirma Philip Morrisin tytäryhtiö.

Nesquik-kaakaota, After Eightiä ja KitKatia valmistavan Nestlén mielestä ongelman keskeisenä syynä ovat vanhentuneet viljelytavat ja nykyaikaisen viljelyneuvonnan puute. Yhtiöstä todettiin kuitenkin, että ”lapsityön pahimmat muodot eivät ole hyväksyttävissä”.

Julkaisija: Kansan Uutiset