Suomella näytön paikka

Suomen EU-puheenjohtajuuskauden syksyllä 2006 suurimpia haasteita tulee olemaan eurooppalais-aasialaisen ASEM-yhteistyöprosessin joka toinen vuosi pidettävä huippukokous. Tämä 38 eurooppalaisen ja aasialaisen valtion päämiesten tapaaminen tulee olemaan ylivoimaisesti suurin Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella järjestettävä tapahtuma ollen kooltaan vuoden 1975 Etykiä suurempi kokous. Yhdessä samanaikaisesti järjestettävän kansalaisfoorumin kanssa se tulee myös olemaan kaikkien aikojen suurin kehityspoliittinen tapahtuma Suomessa.

Viime vuonna Vietnamissa pidetty huippukokous muistetaan lähinnä Burman (Myanmar) edustajien hyväksymisestä mukaan kokoukseen maan sotilasjuntan tekemistä lukuisista ihmisoikeusloukkauksista huolimatta. Toivon mukaan Suomen kokous muistetaan huomattavasti paremmista syistä, esimerkiksi kansalaisten osallistumismahdollisuuksien edistämisestä. Näkemyksemme mukaan Suomen huippukokouksesta yhdessä samanaikaisesti järjestettävän kansalaisjärjestöfoorumin kanssa olisi mahdollista tehdä todellinen suomalaisen kansalaisyhteiskunnan näyteikkuna. Se voisi olla monille viralliseen kokoukseen osallistuville Aasian maiden johtajille hyvin valaisevaa.

Nyt on oikea hetki keskustella tulevan huippukokouksen asialistasta Suomessa julkisesti, koska Valtioneuvoston kanslia on paraikaa kokoamassa eri hallinnonaloilta Suomen ehdotuksia käsiteltäviksi asioiksi.

Yksi tärkeä asiakokonaisuus, jota Suomi on aiemmissa ASEM-kokouksissa pitänyt kiitettävästi esillä, on yhteistyö ympäristökysymyksissä. Valtioiden edustajat totesivat Vietnamin huippukokouksessa, että ympäristöyhteistyötä tulee jatkaa ja tehostaa. Siihen on todellakin aihetta ja hyviä mahdollisuuksia.

Suomi tuki vuosina 1999–2002 kehitysyhteistyövaroin ASEM:n puitteissa toteutettua hanketta, jonka tuloksena laadittiin periaatteet kansalaisten osallistumismahdollisuuksien edistämiseksi ympäristöasioissa ("Towards Good Practices for Public Involvement in Environmental Policies"). Ne hyväksyttiin ASEM:n toisessa ympäristöministerikokouksessa Italiassa lokakuussa 2003. Periaateasiakirja noudattelee pitkälti Euroopan talouskomission Århusin sopimuksen sisältöä. Sillä pyritään erityisesti edistämään kansalaisten oikeuksia saada luotettavaa tietoa elinympäristönsä tilasta sekä siihen vaikuttavista suunnitelmista ja hankkeista sekä mahdollisuuksia osallistua tällaisten suunnitelmien ja hankkeiden valmisteluun ja niiden sosiaalisten ja ympäristövaikutusten arviointiin. Nämä tavoitteet ovat erittäin tärkeitä paitsi ympäristönsuojelun myös yleisemmin ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisen kannalta. Jatkossa tarvitaan tehokasta yhteistyötä näiden periaatteiden toteuttamiseksi ja seuraamiseksi ASEM:n jäsenmaissa, etteivät ne jäisi vain pölyttymään virastoihin. Monissa maissa sekä Euroopassa että varsinkin Aasiassa periaatteiden toteuttamisessa on vielä paljon haasteita voitettavana.

Toinen ympäristöasia, jota Suomi on pyrkinyt edistämään ASEM:ssa, on yhteistyö kansainvälisten ympäristösopimusten, erityisesti ilmastosopimuksen toteuttamiseksi. Siinä ensiarvoisia ovat ilmastoystävällisten energiateknologioiden kehittäminen ja energiatehokkuuden lisääminen. Vietnamin huippukokouksessa ASEM:n jäsenvaltiot sitoutuivat tehostamaan yhteistyötään Kioton ilmastopöytäkirjan toteuttamiseksi ja sen nykyisen toteutuskauden jälkeisiä toimia koskevien neuvottelujen edistämiseksi. Tulevassa Suomen huippukokouksessa olisi sovittava konkreettisista toimista tässä yhteistyössä.

Lisäksi Suomen huippukokouksessa tulisi käsitellä sitä, kuinka hillitään työ- ja ympäristönormien heikentämistä kilpailussa investoinneista ja työpaikoista. Maiden keskinäinen kilpailu työpaikoista normeja polkemalla ei ole suomalaisten, eurooppalaisten eikä myöskään aasialaisten etujen mukaista. Suomessa ja muissa EU-maissa ongelma konkretisoituu huoleksi teollisuuden työpaikkojen siirtymisestä Kiinaan ja muihin Aasian maihin, joissa taas ongelmia aiheuttavat heikot työolot ja ympäristönsuojelun kehittymättömyys. Tämän seurauksena työntekijöiden terveys ja elinympäristö ovat vaarassa. Esteenä tämän kehityksen katkaisemiselle on muun muassa Maailman kauppajärjestö (WTO), joka ei hyväksy kansainvälisiä standardeja eikä tee yhteistyötä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kanssa. ASEM:lla voisi olla mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan.

Suomen huippukokouksessa tulisi keskustella myös EU:n tullimaksujen järjestämisestä siten, että kansainvälisesti hyväksyttyjen työ- ja ympäristönormien mukaista tuotantoa tuettaisiin alhaisemmilla tulleilla. Näin kilpailukykyä ei voisi lisätä työoloja polkemalla ja ympäristöä tuhoamalla.

Jan Kunnas on kansalaisjärjestöfoorumin järjestelytoimikunnan jäsen, Pekka Salminen on Ympäristö ja kehitys ry:n hallituksen puheenjohtaja.