Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Sudanin sisällissota. Gazan sotatoimet. Iranin naisten protestit. Ilmastonmuutos, pakolaisuus.

Siinä vain muutamia ihmisoikeuksiin liittyviä kriisejä, joihin YK:n ihmisoikeusneuvosto on viimeisten kolmen vuoden aikana joutunut ottamaan kantaa.

Suomi on ollut neuvoston jäsenmaa viimeiset kolme vuotta. Töitä on riittänyt, tunnustaa tiiminvetäjä Ann-Mari Fröberg ulkoministeriöstä.

”Tiedossa oli, että maailmanpoliittinen tilanne heijastuu vahvasti neuvoston toimintaan, ja olimme varautuneet siihen. Kun näitä kolmea vuotta katsoo taaksepäin, uusia tilanteita on kuitenkin tullut todella paljon. Hyvin mielenkiintoinen ja työntäyteinen kausi”, Fröberg summaa.

47 jäsenestä koostuva ihmisoikeusneuvosto on YK:n vaikutusvaltaisin ihmisoikeuselin, jonka kannanotoilla on suuri painoarvo kansainvälisessä politiikassa. Se antaa lausuntoja ja päätöslauselmia erilaisista ihmisoikeuskysymyksistä, nimittää erityisraportoijia selvittämään ihmisoikeusloukkauksia ja seuraa YK:n jäsenmaiden ihmisoikeustilannetta.

Valtiot haluavat neuvoston jäseniksi, sillä se tarkoittaa vaikutusvallan ja näkyvyyden kasvua. Monille ihmisoikeuksia polkeville maille se voi olla keino myös kiillottaa omaa imagoaan.

Jäsenet pääsevät ehdottamaan päätöslauselmia ja äänestämään niistä sekä pitämään myös erilaisia yhteispuheenvuoroja ja järjestämään sivutapahtumia.

Suomen jäsenyyskampanjaa tutkineen, Helsingin yliopiston Jean Monnet -professorin Hanna Tuomisen mukaan Suomi haki neuvoston jäsenyydestä vauhtia myös pyrkimyksilleen päästä YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi vuosille 2029–2030.

”Ihmisoikeusneuvostoon on helpompi päästä, ja sitä kautta voidaan rakentaa globaaleja yhteyksiä, joiden avulla Suomen näkyvyyttä pystytään parantamaan. Totta kai taustalla oli myös laajempi ajatus siitä, että neuvostossa pitää olla maita, jotka edistävät monenvälistä yhteistyötä ja kansainvälisiä sopimuksia.”

Suomi ja muut Pohjoismaat sekä Baltian maat myös toimivat yhteistyössä, ja tällä kertaa oli Suomen vuoro hakea neuvostoon.

Historiallinen päätöslauselma

Käytännössä ihmisoikeusneuvoston jäsenmaat valitsevat yleensä tietyt teemat, joihin ne kaudellaan keskittyvät.

Suomen teemalista on pitkä: naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo, seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet, alkuperäiskansat, vammaiset ihmiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä haavoittuvimmassa asemassa olevien oikeudet digitalisaatioon, uusiin teknologioihin, ilmastonmuutokseen ja koulutukseen liittyvissä kysymyksissä. 

Fröberg vetää ulkoministeriön ihmisoikeuspolitiikan yksikössä tiimiä, joka valmistelee Suomen kannat neuvoston istuntoja varten.

Hänen mukaansa keskeisin asia, joka Suomen jäsenyyskaudesta pitää jäädä mieleen, on Suomen yleinen tuki ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden toteuttamiselle.

Suomi on muun muassa ollut tukemassa vaatimusta Venäjän hyökkäyssodan tutkimisesta Ukrainassa. Kumppanien kanssa saatiin aikaan Venäjän ihmisoikeustilanteesta raportoivan erityisraportoijan pesti. Suomi on ollut aktiivinen myös Afganistania koskevissa keskusteluissa ja neuvotteluissa.

Ihmisoikeuspuolustajille on tarjottu tilaisuuksia puhua omasta tilanteestaan, ja kotimaassa kansalaisjärjestöjä on kutsuttu kuulemisiin. Suomi on myös tehnyt yhteistyössä muiden valtioiden kanssa päätöslauselma-aloitteen riittävästä asumisen tasosta. Vammaisinkluusiota ja sukupuolten tasa-arvoa on pidetty esillä läpileikkaavasti, Fröberg luettelee.

Yhtenä konkreettisimmista saavutuksista hän pitää Suomen, Australian, Chilen ja Etelä-Afrikan johdolla viime keväänä hyväksyttyä päätöslauselmaa intersukupuolisten ihmisten oikeuksista.

Siinä vaadittiin jäseniä torjumaan heihin kohdistuvaa syrjintää, väkivaltaa ja haitallisia käytäntöjä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun neuvosto otti kantaa intersukupuolisten ihmisten oikeuksiin.

”Se oli historiallista, sillä näin saimme ensimmäistä kertaa fokuksen intersukupuolisten ihmisten kokemiin ihmisoikeusloukkauksiin. Keskustelua käydään jatkossakin, sillä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto raportoi aiheesta ensi syksynä”, hän kertoo.

Luotettava mutta varovainen

Voiko Suomea sitten pitää vaikutusvaltaisena jäsenmaana? Mitä saavutimme?

Hanna Tuominen pitää Suomen kautta ”odotetun kaltaisena”. Suomi on puurtanut pitkän ulkopoliittisen linjansa mukaisesti ja nostanut esiin tärkeinä pitämiään asioita, mikä on jo saavutus sinänsä.

”Luotettava toimijahan Suomi on. Jos miettii omaa lobbausta, niin ei tarvinnut hirveästi jännittää, äänestääkö Suomi vaikkapa jonkun ihmisoikeuspuolustajia tukevan päätöslauselman puolesta. Olisin toivonut kuitenkin enemmän aloitteellisuutta”, sanoo puolestaan ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin vaikuttamistyön asiantuntija Vilja Härkönen.

Härkösen mukaan on tärkeää, että Suomi on pitänyt esillä syrjittyjen ja haavoittuvien ryhmien oikeuksia ja muita tärkeitä teemoja. Suomi ei ole hänen mielestään kuitenkaan tarttunut kovin oma-aloitteisesti maatilanteisiin eikä ole tehnyt niistä päätöslauselmaehdotuksia vaan on jäänyt enemmän tarkkailijaksi.

Monet ihmisoikeusneuvoston jäsenmaat ottavat asiakseen pitää esillä jonkun tietyn maan ihmisoikeustilannetta. Maapäätöslauselmien ansiosta konkreettiset ihmisoikeusloukkaukset saadaan pysyvämmin neuvoston asialistalle ja niitä päästään tutkimaan.

”Aktiivisuus ulkopoliittisesti haastavissa maatilanteissa osoittaa konkreettista sitoutumista ihmisoikeuksiin. Sitoutumista mitataan rohkeudessa tehdä uusia avauksia maalle itselleen helpommin edistettävien teemojen ohella”, Härkönen toteaa.

Myös joitakin Suomen teemavalintoja – esimerkiksi intersukupuolisten ihmisten oikeuksia koskevaa päätöslauselmaa – voi pitää varsin varovaisina, vaikka senkin läpimeno oli tiukilla.

”Jos miettii ihmisoikeusneuvostotyön politisoitumista, niin voisi ajatella, että tämä oli sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä sellainen ryhmä, jota koskevan päätöslauselman oli mahdollista mennä läpi”, Tuominen huomauttaa.

Johdonmukaisuutta kaivataan

Kysymyksiä herättää myös se, että jäsenyyskauden aikana Suomen hallitus on vaihtunut, eikä se ole tullut tunnetuksi edistyksellisestä ihmisoikeuspolitiikastaan. Hallituksen vaihtuminen ei Härkösen ja Tuomisen mukaan kuitenkaan suoraan vaikuta Suomen politiikkaan ihmisoikeusneuvostossa, sillä Suomen ulkopolitiikan linja on varsin vakiintunut.

Härkönen muistuttaa kuitenkin johdonmukaisuuden tärkeydestä.

”Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien korostaminen ihmisoikeusneuvostossa on tärkeää, mutta jotta voisi olla maailmalla uskottava ihmisoikeustoimija, myös kansallisen perus- ja ihmisoikeuspolitiikan pitäisi olla sen kanssa linjassa. Esimerkiksi hallitusohjelmassa ei ole sanaakaan konkreettisista toimista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämiseksi.”

Hän kritisoi Suomea myös siitä, että se pidättäytyi syksyllä 2023 äänestämästä rasismin vastaisia toimia koskevasta päätöslauselmasta (pdf). Sitä puolsivat pääosin kehittyvät maat, teollisuusmaat taas enimmäkseen pidättäytyivät tai äänestivät tyhjää. 

Fröbergin mukaan rasismipäätöslauselmasta äänestämisestä pidättäydyttiin teknisistä syistä. Monissa muissa rasismipäätöslauselmissa Suomi on ollut mukana, hän muistuttaa.

Hän toivoo, ettei Suomea nähtäisi varovaisena jäsenmaana.

”Olemme olleet nostamassa myös isoja valtioita koskevia ihmisoikeuskysymyksiä esiin sillä ajatuksella, että kenestä tahansa täytyy voida puhua. Meillä on ollut myös omia uusia aloitteita, jotka eivät ole olleet kaikkein helpoimpia. Toivoisin, että meidät nähtäisiin johdonmukaisena toimijana, joka tekee tässä tilanteessa sen, minkä voi.”