Kreikkalainen Georgia Bekridaki menetti työnsä talouskriisin seurauksena vuonna 2010. Kansalaisjärjestössä työskennelleen sosiologin oli muiden koulutettujen kreikkalaisnuorten tavoin vaikea löytää uutta työtä.

"Elämä muuttui paljon. Piti muuttaa asuntoa. Parhaat ystäväni lähtivät ulkomaille opiskelemaan. Siskoni ja hänen miehensä palkkaa leikattiin noin 40 prosenttia, ja nyt he joutuvat tekemään tuplasti töitä", Bekridaki kuvailee.

Kolmen vuoden työttömyyden jälkeen hän päätyi töihin vasemmistolaisen Syriza-puolueen rahoittamaan Solidarity 4 All -verkostoon. Se pyrkii yhdistämään ja vahvistamaan maahan talouskurimuksen seurauksena syntyneitä ruohonjuuritason solidaarisuusprojekteja, joita ovat esimerkiksi ilmaisklinikat ja ruuanjakopisteet.

"Olen ollut vuosia mukana poliittisissa ja yhteiskunnallisissa liikkeissä, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun olen tuntenut itseni hyödylliseksi", Bekridaki toteaa.

Kiukun kanavointia

Kansainvälinen valuuttarahasto, Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki myönsivät kriisiin ajautuneelle Kreikalle vuosina 2010 ja 2012 talouden pelastuspaketit. Rajujen säästötoimenpiteiden seurauksena palkat ja eläkkeet ovat jopa puolittuneet, terveys- ja koulutuspalveluita on ajettu alas, veroja on nostettu ja työntekijöiden oikeuksia karsittu.

Noin kaksi ja puoli miljoonaa kreikkalaista elää köyhyysrajan alapuolella ja yli neljännes on työttömänä.

"Muutos on tapahtunut nopeasti. Ihmisten koko elämä muuttui, monet ovat menettäneet koko omaisuutensa. Keskiluokkaa ei enää ole. Ihmiset ovat shokissa ja vihaisia", Bekridaki selittää.

Kiukun kanavointiin on löytynyt luova tapa. Solidarity 4 Allin arvion mukaan Kreikkaan on syntynyt yli 250 erilaista ruohonjuuritason solidaarisuusaloitetta. Osallistujamääriä ei tiedetä, mutta todennäköisesti jokainen niistä tavoittaa 500–1 000 ihmistä.

Esimerkiksi solidaarisuusapteekit ja -klinikat palvelevat työttömiä ja ilman vakuutuksia olevia ja jakavat käyttämättä jääneitä lääkkeitä niitä tarvitseville. Ruuanjakokeittiöt jakavat marketeista yli jäänyttä ruokaa työttömille, köyhille ja lakossa oleville.

Aikapankeissa voi vaihtaa palveluita, ja tarjolla on myös esimerkiksi kulttuuriklubeja, oikeusapua sekä ilmaisia iltaluentoja yliopistoon pyrkiville.

Poliittista virtaa

Bekridakin mukaan toiminnassa ei ole kyse pelkästä hyväntekeväisyydestä, vaan se pyrkii myös ihmisten aktivointiin ja poliittiseen muutokseen, kuten hyvinvointivaltion palauttamiseen. Kreikkalaisten luotto poliitikkoihin on mennyt, joten projekteissa toimiminen ja niiden pienimuotoinen ja suora demokratia tarjoavat monelle tavan vaikuttaa.

"Ihmiset äänestivät 20 vuotta samoja puolueita ja odottivat aina jotakuta muuta ratkaisemaan ongelmansa. Olimme hyvin individualistisia. Nyt ihmiset ajattelevat, että asiat on otettava omiin käsiin, on oltava aktiivinen kansalainen", Bekridaki sanoo.

Kreikan taloudessa on nähty tänä vuonna pieniä toipumisen merkkejä. Syksyllä hallitus väläytteli jo mahdollisuutta päästä pois tukiohjelmista, mutta sen todettiinkin tarvitsevan edelleen apua.

Bekridakin mukaan tavallisten ihmisten elämä ei Kreikassa ole parantunut mitenkään. Hän muistuttaa, että taloudessa näkyvät pienet edistysaskeleet ovat seurausta esimerkiksi koulutusleikkauksista, sairaaloiden sulkemisesta ja verojen nostosta.

Joskus tilanne turhauttaa myös aktivistia.

"Olen tuottavimmassa iässäni, mutta kaikki aikani menee vastarintaan, siihen, miten torjua kriisin vaikutukset. Voisi sitä tehdä muutakin, jotakin itseään varten: opiskella tai matkustaa. Joskus se ei tunnu reilulta", hän toteaa.