Tänäänkään ei ole pakko ostaa mitään

Onko kuluttaminen velvollisuus? Kaatuuko kansantalous, jos ihmiset lopettavat shoppailun? Näitä ja muita tietoiseen kulutuksen vähentämiseen liittyviä kysymyksiä käsiteltiin Maan ystävien järjestämässä keskustelutilaisuudessa "Kulutuskarkuruuden haasteet: katoaako työpaikat, romahtaako talous?".

Tutkimusprofessori Jaakko Kiander Valtion taloudelliselta tutkimuslaitokselta näki kuluttamisen olennaisena osana ihmisten toimintaa. Perustoimeentuloon voi tyytyä, mutta minimi on aina viime kädessä sosiaalinen konstruktio; sata vuotta sitten elämä vauraamman lajitoverin saunan nurkassa saattoi riittää perusturvaksi. Kianderin mukaan ylemmän keskiluokan on osoitettava arvonsa yhä isommilla taloilla ja useammilla autoilla. Elintasokilpailu on inhimillistä, kuluttaminen on kohtalo.

Talous ei kuitenkaan romahda, vaikka ihmiset lopettaisivat turhan kulutuksen. "Jos kulutus vähenee, myös työtä tarvitaan vähemmän ja vapaa-aika lisääntyy. Näinhän on jo käynyt: opiskeluajat ovat pidentyneet ja varhaiseläkettä aletaan suunnitella vähän yli viisikymppisenä. Jos kulutus on huono juttu, niin tällainen kehitys on silloin myönteistä." Kiander epäili myös, että vaikka koko Suomessa ja Euroopassa kulutus romahtaisi, sillä ei olisi suurtakaan vaikutusta globaaliin talouteen. Harmaantuva maanosa jää mennen tullen nousevien Kiinan ja Intian, sekä ikuista kulutusjuhlaa viettävän USA:n jalkoihin.

Ekoyhteisöllä ei viranomaisten tukea

Kianderin kanssa vastakkaisella linjalla liikkui Marketta Horn Suomineito-ekoyhteisöstä. Hän kuvaili yhteisön elintapoja ja kertoi kauppalaskun jäävän asukasta kohden 12 euroon kuukaudessa . Valitettavasti ekoyhteisö ei nauti viranomaisten täyttä tukea, ja puheenvuoronsa päätteeksi Horn esittikin suruharsoon pukeutuneena pahoittelunsa siitä, että Seinäjoen veroviranomaiset uhkaavat ajaa yhteisön maanpakoon.

Jouko Kajanoja KELA:lta ruoti hyvinvoinnin ja kulutuksen suhdetta. Hän kyseenalaisti bruttokansantuotteen hyvinvoinnin mittarina. "Kehitysmaissa taloudellisen kasvun ja ihmisten tyytyväisyyden korrelaatio on korkea. OECD maissa taloudellinen kasvu ja tyytyväisyys eivät kohtaa. Näyttää siltä, että kun perustarpeet on tyydytetty, suhde voi olla jopa päinvastainen."

Kajanoja näkikin ihmisten arvojen olevan muutoksessa. Aineellisen kasvun ja turvallisuuden rinnalle ovat nousseet ihmissuhteet ja itsensä toteuttamiseen liittyvät tarpeet ja niiden tyydyttäminen. Muutoksen merkkejä Kajanoja arvioi olevan ilmassa laajemminkin. Tiede- ja edistysuskon sijaan ihmiset ovat alkaneet uskoa dialogiin ja kommunikatiivisuuteen, siirtyminen fordilaisesta teollisuustuotantotavasta tietoyhteiskuntaan on nostanut arvoon arvaamattomaan sosiaaliset taidot ja luovuuden.

Tahattomat kulutuskarkurit

Ritva Savtschenko Suomen elintarviketyöläisten liitosta toi keskusteluun ne ihmiset, joista on tullut kulutuskarkureita tahtomattaan. Peruspäivärahalla ei kulutusjuhlita. Toki moni laman pyörityksessä 90-luvun alkupuolella työttömäksi jäänyt myönsi elämänlaatunsa parantuneen merkittävästi potkujen jälkeen. Viime kädessä kyse on kuitenkin toimeentulosta, nälkäisenä ja asunnottomana paljostakaan vapaa-ajasta ei saa iloa irti.

Ammattiyhdistysliike ei kulutuskarkuruudelle taputa. "Kulutuksella uskotaan olevan automaattisesti myönteinen suhde työllisyyteen, ja työllisyydellä voidaan nykyään perustella mitä tahansa", Savtschenko huomautti, ja epäili ylipäänsä mahdollisuuksia toimia minkäänlaisen kestävän kehityksen puolesta. Nimettömälle ja kasvottomalle rahalle ei sääntöjä sanella.

"Kvartaalitaloutta ei voida laeilla tai kansainvälisillä säädöksillä hallita. Vielä muutama vuosi sitten puhuttiin työajan lyhentämisestä, ei enää." Nyt yrityksistä sanotaan, että olkaa sitten kokonaan ilman työtä. Sitä voi ostaa Kiinasta kolmellakymmenellä sentillä tunti.

Perjantaina 28.11. vietetään kansainvälistä Älä osta mitään –päivää, jossa suomalaisjärjestöistä aktiivisia ovat olleet erityisesti Maan Ystävät ja Luonto-Liitto.

Luonto-Liiton "Älä osta mitään" –sivut