Tiedonvälityksen sensurointi tuttua Latinalaisessa Amerikassa

Venezuelan suosituimman televisioaseman sulkeminen on herättänyt paljon porua Latinalaisessa Amerikassa, vaikka tiedonvälityksen sensurointi on alueella perin tuttua.

Presidentti Hugo Chávezin johtama vasemmistohallitus päätti hiljan olla uusimatta RCTV-aseman umpeutunutta toimilupaa. Vuonna 1956 perustettu RCTV vastusti hallituksen politiikkaa ja toimi vuoden 2002 vallankaappausyrityksessä kapinallisten äänitorvena.

Päätöksen arvostelijoihin liittyi heti muun muassa naapurimaan Kolumbian oikeistolainen presidentti Álvaro Uribe, jonka mukaan journalistien täytyy saada toimia täysin vapaasti.

Uriben on helppo olla sulkematta opposition tv-asemia, koska Kolumbiassa ei ole sellaisia. Syksyllä 2004 hallitus lopetti opetus- ja kulttuuriohjelmia tuottaneen julkisen Intravisíon-yhtiön, jonka ohjelmissa oli usein kriittinen näkökulma.

Kolumbiassa opetusohjelmia 27 vuotta tehnyt Milciades Vizcaíno siirtyi tutkijaksi ja analysoi tv-yhtiön sulkemista tuoreessa kirjassaan. Hänen mukaansa lopettamisen pääsyy oli toimittajien ammattiliiton voimakkuus.

Hallituksen esittämä perustelu oli julkisomisteisen Intravisíonin tehottomuus. Se korvattiin RTVC-yhtiöllä, joka on ulkoistanut miltei kaikki toiminnot yksityisille yrityksille.

Tapaus on peilikuva Venezuelan yksityisen RCTV:n sulkemisesta, jossa lähetystaajuudet annettiin uudelle valtiolliselle kanavalle.

Keskiamerikkalaisen Hondurasin presidentti Manuel Zelaya puolestaan määräsi toukokuun lopulla kaikki radio- ja tv-asemat lähettämään kymmenenä päivänä peräkkäin parhaaseen aikaan tunnin mittaisen ohjelman, jossa kumotaan hallitusta koskevaa "väärää tietoa".

Maan lain mukaan ohjelmia voi käyttää tällaisiin tarkoituksiin vain vaalien tai kansallisen hätätilan aikaan.

Sensuuri ei iskenyt ensi kertaa Venezuelassakaan. Kun Chávez oli vuoden 2002 kapinan aikana kaksi päivää syrjässä vallasta, uudet vallanpitäjät ehtivät sulkea julkisen Canal 8 -aseman.

Vuonna 2003 Chávezin vastustajiin kuuluva Caracasin pormestari Alfredo Peña vaiensi paikallisen Catia-tv:n useiksi päiviksi.

Chávezin hallitus vetoaakin nyt siihen, että vain oppositio on sulkenut viestimiä Venezuelassa. RCTV:n tapauksessahan oli kyse toimiluvan loppumisesta.

Venezuelan radioliiton puheenjohtaja Ciro García sanoo kuitenkin, että tapaus huolestuttaa yli 150:tä yksityistä radioasemaa, jotka odottavat parhaillaan toimilupansa uusimista.

RCTV ja eräät muut Venezuelan oppositiota kannattavat viestimet ovat saaneet viime vuosina herkästi sakkoja väitettyjen veroepäselvyyksien vuoksi, eikä julkinen ilmoittelu ole kartuttanut niiden kassavirtoja.

"Tiedonvälityksen monipuolisuuden kannalta Venezuelassa on kuitenkin paljon suurempi ilmaisunvapaus kuin vaikkapa Chilessä", alan tutkimusta chileläisessä yliopistossa johtava Felipe Portales huomauttaa.

Hänen mukaansa Chilen media on Kuuban jälkeen maanosan yksipuolisin, koska sen omistus on keskittynyt niin harvoihin käsiin.

"Tilanne on pahempi kuin ennen Augusto Pinochetin diktatuurin päättymistä 1990", Portales sanoo.

Kuubassa kaikki tiedonvälitys on tiukasti hallitsevan kommunistipuolueen valvonnassa, paria katolisen kirkon julkaisua lukuun ottamatta, ja joukko kriittisiä toimittajia istuu vankilassa.

Meksikossa sensuuri alkoi lientyä 1990-luvulla, mutta viestimien toimintaa voidaan yhä vaikeuttaa paikallisesti. Näin on viime vuosina tapahtunut esimerkiksi Oaxacan osavaltion kuvernööriä arvostelevalle Diario Noticias -lehdelle.

Uruguayssa keskusta-oikeistolainen kansallispuolue on vaatinut maan vasemmistohallitusta tuomitsemaan Venezuelan RCTV:n sulkemisen.

Hallitus vastasi muistuttamalla, että Uruguayssa radiotoimintaa on sensuroinut ainoastaan kansallispuoluetta edustanut presidentti Luis Alberto Lacalle. Hän riisti Radio Panamericanalta luvan 1994 sen yllytettyä kansaa osallistumaan poliittiseen mielenosoitukseen.