Tositarina Hotelli Ruandasta

Monikaan ei juuri tietäisi Ruandan 14 vuoden takaisesta kansanmurhasta, ellei olisi nähnyt elokuvaa Hotelli Ruanda. Itse kansanmurhan aikana, keväällä ja kesällä 1994, media puhui hutujen ja tutsien järjettömästä heimosodasta, jonka estämiseksi ei voitu tehdä mitään.

Kesti pitkään ennen kuin ulkopuolinen maailma ymmärsi, mitä oli tapahtunut. Hutujen ääriryhmät olivat siinä vaiheessa silponeet ja surmanneet yli miljoona ihmistä, lähinnä tutsivähemmistöön kuuluvia siviilejä ja hutupoliitikkoja, joiden väitettiin tukevan Ruandan isänmaallisen rintaman (FPR) kapinallisia. Kansanmurha päättyi heinäkuun alussa, kun kapinalliset ajoivat äärihutujen hallituksen vallasta.

Hotelli Ruanda oli vuonna 2005 Oscar-ehdokkaana parhaasta miespääosasta ja alkuperäiskäsikirjoituksesta. Elokuvaa markkinoitiin tositarinana hotellinjohtaja Paul Rusesabaginasta, joka rohkeudellaan ja viekkaudellaan pelasti yli 1 200 ihmistä äärihutujen kuolemanpartioiden käsistä. Luksushotelli Mille Collinesia johtanutta Rusesabaginaa verrattiin natsiliikemies Oskar Schindleriin, joka suojeli juutalaisia toisen maailmansodan aikana.

Menestyselokuvan tuoman julkisuuden paisteessa Paul Rusesabagina on kiertänyt maailmaa puhujamatkoilla ja vastaanottanut useita rauhanpalkintoja sekä Yhdysvaltojen presidentin vapaudenmitalin. Brysselissä tätä nykyä asuva Rusesabagina perusti nimeään kantavan säätiön auttamaan kansanmurhassa orvoksi tai leskeksi jääneitä.

* * *

Vierailin itse Ruandassa vuonna 2005, reilu vuosi Hotelli Ruandan ensi-illan jälkeen, ja käväisin yhtenä päivänä myös hotelli Mille Collinesissa maan pääkaupungissa Kigalissa. Entiselleen restauroitua loistohotellia ei oikein voinut kuvitella yli tuhannen epätoivoisen pakolaisen piilopaikaksi.

Silti eniten ihmetytti se, ettei hotellissa näkynyt merkkiäkään vuoden 1994 kansanmurhasta tai hotellinjohtaja Paul Rusesabaginan ansioista noiden tuskallisten päivien aikana. Ei ollut muistolaattaa hotellin julkisivussa, eikä maailmankuulun entisen hotellinjohtajan muotokuvaa vastaanottoaulan seinällä. Matkamuistomyymälöistä ei löytynyt mitään Paul Rusesabaginaan viittaavaa.

”Hän ei ole täällä kovinkaan suosittu. Monien mielestä elokuva ei antanut oikeaa kuvaa tapahtumista hotellissa”, ruandalainen tuttu selitti.

* * *

Keväällä ilmestynyt kirja Hotel Rwanda: Or the Tutsi genocide as seen by Hollywood (”Hotelli Ruanda: Tai tutsien kansanmurha Hollywoodin mukaan”) antaa yksityiskohtaisempia selityksiä.

Kirjan perusteella elokuvassa liioiteltiin rajusti Rusesabaginan osuutta hotelliin paenneiden pelastajana. Kirjan mukaan hotellinjohtaja veljeili loppuun asti kansanmurhan keskeisten suunnittelijoiden kanssa, käännytti pois ihmisiä, jotka eivät kyenneet maksamaan ylläpidosta, ja luovutti verilöylyjä lietsoneelle äärihutujen radioasemalle tietoja hotellin asukkaista.

Kahden ruandalaisen kirjoittajan, Alfred Ndahiron ja Privat Rutazibwan kirja perustuu hotelli Mille Collinesissä olleiden pakolaisten ja hotellin työntekijöiden haastatteluihin.

Hotelli Diplomatesin johtajana työskennellyt Paul Rusesabagina tuli kirjan mukaan naapurihotelli Mille Collinesiin viikkoa kansanmurhan alkamisen jälkeen hakeakseen polttoainetta, sillä hän oli lähdössä yhdessä äärihutujen hallituksen ministereiden kanssa kapinallisten hyökkäystä pakoon läheiseen Gitaraman kaupunkiin. Molemmat hotellit olivat Belgian lentoyhtiön Sabenan omistuksessa.

Mille Collinesin belgialainen johtaja oli muiden länsimaalaisten lailla paennut maasta ja jättänyt hotellin kokemattomien paikallisten työntekijöiden haltuun. Kirjan mukaan Rusesabagina huomasi tilaisuuden tulleen. Hän päättikin jäädä ja järjesti itselleen Belgiasta faksin, jossa hänet nimitettiin hotellin väliaikaiseksi johtajaksi.

Henkensä pelossa hotelliin paenneiden ihmisten piti tämän jälkeen alkaa maksaa majoituksesta, puheluista ja jopa Punaiselta Ristiltä hätäapuna saadusta ruuasta, vaikka Sabena-yhtiö nimenomaan kehotti olemaan pyytämättä pakolaisilta rahaa.

* * *

Elokuvassa Hotelli Ruanda ja Paul Rusesabaginan muistelmakirjassa Hotellinjohtaja annetaan ymmärtää, että Rusesabagina onnistui pidättelemään äärihutujen hyökkäystä hotelliin lähinnä hyvillä neuvottelutaidoillaan sekä lahjomalla armeijan komentajan, kenraali Augustin Bizimungun ja Interahamwe-joukkojen johtajan Georges Rutagandan konjakilla ja punaviinillä.

Tuoreen kirjan mukaan kaveeraaminen nuoruudenystävien kanssa ei ollut Rusesabaginalle lainkaan vastentahtoista. Jo kansanmurhan ensi päivinä Rusesabagina luovutti Diplomates-hotellin äärihutujen tukikohdaksi. Rusesabagina puolustelee molempia miehiä muistelmissaan ja pyysi päästä todistamaan heidän puolestaan YK:n sotarikostuomioistuimessa Arushassa Tansaniassa.

Rusesabagina on viime aikojen haastatteluissa toistellut äärihutujen kansanmurhan aikaista propagandaa. Rauhantyöstä palkitun hotellinjohtajan mukaan kyse ei ollut oikeastaan kansanmurhasta, koska myös kapinallisarmeija FPR surmasi ihmisiä sisällissodan aikana. Kansanmurhan kiistäminen on tänä päivänä Ruandassa rikos.

Rusesabagina väittää myös Ruandan nykyhallituksen tappavan hutuja silmittömästi maaseudulla, mikä ei todellisuudessa kyllä pidä paikkaansa.

BBC:n ruandankielisen radion haastattelussa Rusesabagina ei sen sijaan osannut mainita ainuttakaan avunsaajaa tai hanketta, jota Hotel Rwanda Rusesabagina säätiö olisi tukenut. Ndahiron ja Rutazibwan kirjan mukaan orpojen ja leskien hyväksi kerätyt rahat menevät Rusesabaginan omaan politikointiin ja liiketoimintaan ja aseisiin äärihutujen sotilasleireille Sambiaan.

Julkaisija: Kansan Uutiset