Syyria on sotavuosien jäljiltä raunioina ja pahasti jakautunut.

Pohjois-Syyriassa sijaitseva Aleppon maakunta on tästä räikeä esimerkki. Presidentti Bashar al-Assadin hallinto pitää hallussaan suurinta osaa Aleppon kaupungista ja maakunnan etelä- ja keskiosia. Maakunnan pohjoisosissa valta on Turkin tukemilla kapinallisryhmillä. Myös kurdijoukoilla on alueita pohjoisessa. Idlibin kapinallisilla on edelleen kaistale maakuntaa Aleppon kaupungista länteen päin.

Mika Niskanen seuraa Syyrian tilannetta Maahanmuuttoviraston maatietopalvelun tutkijana. Hän sanoo, että elämä Aleppossa on vaarallisinta rintamalinjojen läheisyydessä. Idlibin rintamalla solmittiin kaksi vuotta sitten tulitauko kapinallisten ja Syyrian hallinnon välille. Silti aseelliset yhteenotot ja pommitukset jatkuvat.

Kaukana alueiden rajoista ihmisillä on jonkinlaisia edellytyksiä arjen elämiseen. Jälleenrakennusta on aloitettu hallinnon tukijoita suosien.

”Jos asuu alueella, jossa ei ole noustu kapinaan hallintoa vastaan, tavallisen elämän edellytykset ovat paremmat kuin kapinallisalueilla. Itä-Aleppoa ei ole jälleenrakennettu samassa mitassa kuin hallintoa sitkeästi tukeneita alueita”, Niskanen sanoo.

Lisää jakolinjoja

Syyrian hallinnon alueet ovat jakautuneet edelleen Iranin ja Venäjän tukemiin alueisiin. Periaatteessa samalla puolella olevien joukkojen välillä on käytännössä kilpailua, mikä heikentää turvallisuutta. Samaa tapahtuu myös kapinallisten alueilla eri aseryhmien välillä.

Syrian Observatory for Human Rights -järjestön raportin mukaan Syyriassa tapettiin viime vuonna erilaisissa aseellisissa yhteenotoissa 3 882 ihmistä. Heistä 1 558 oli siviilejä.

Pääkaupunki Damaskoksessa on etupäässä Syyrian hallinnon alaisuudessa toimivien joukkojen keskinäistä riitaa resursseista.

”Kilpailua on esimerkiksi siitä, mille ryhmälle tiettyä tietä käyttävien ihmisten maksamat lahjukset kuuluvat”, Niskanen kertoo.

Ulkovallat mukana sisällissodassa

Syyrialaiset ympäri maan nousivat osoittamaan mieltään vuonna 2011, haaveenaan vapaa ja demokraattinen maa. Syrjäisillä seuduilla haluttiin parannusta köyhiin elinoloihin ja mahdollisuuksia vaikuttaa oman kotiseudun asioihin. Erityisesti isoissa kaupungeissa vaadittiin ilmaisunvapautta, poliittisten vankien vapauttamista vankiloista sekä vapaita vaaleja.

Al-Assad vastasi protesteihin äärimmäisellä väkivallalla. Sen jälkeen mielenosoituksissa alettiin vaatia presidenttiä ja hänen lähipiiriään pois vallasta sekä oikeuteen rikoksistaan.

Yhteenotot eskaloituvat sisällissodaksi, johon on sotkeutunut moni muukin valtio. Venäjä ja Iran ovat tukeneet Syyrian hallintoa, Turkki, Persianlahden monarkiat ja Yhdysvallat taas erilaisia kapinallisryhmiä. Bashar al-Assadin hallinto oli välillä jo hyvin ahtaalla, mutta sai Venäjän tuella menetetyt alueet suurimmaksi osaksi takaisin.

Puolet kansasta pakolaisina

Ennen sotaa Syyriassa asui noin 22 miljoonaa ihmistä. Sodassa on 11 vuoden aikana kuollut arviolta yli 600 000 ihmistä. Yli puolet syyrialaisista on joutunut sodan takia pakolaisiksi. Lähes seitsemän miljoonaa on paennut pois kotimaastaan, ja loput ovat maansisäisiä pakolaisia. Hallintoa vastustavia ihmisiä on siirtynyt esimerkiksi Idlibiin.

Yli 90 prosenttia kotimaassaan asuvista syyrialaisista elää köyhyydessä ja yli puolet näkee nälkää. Syyrian talouden romahtaminen johtuu paljolti sodasta. Syitä elinolojen ennennäkemättömälle kurjistumiselle on muitakin: naapurimaa Libanonin ajautuminen talouskriisiin vuonna 2019, koronatilanne sulkuineen ja kesällä 2020 kiristetyt kansainväliset talouspakotteet.

Suomessa asuvat syyrialaiset tuovat esille huolen siitä, että ruoka on Syyriassa vähissä. Leipää joutuu jonottamaan tunteja. Köyhyys pakottaa varastelemaan. Damaskoksesta kotoisin oleva ja nykyään Suomessa asuva Jamila (nimi muutettu) tietää Syyriassa asuvien ystäviensä kautta, että liikkuminen Damaskoksessa tuntuu nykyään uhkaavalta.

”Joku voi yhtäkkiä ottaa kiinni ja vaatia antamaan rahaa. Jos Damaskoksessa asuva perheenjäseneni ei soittaessani heti vastaa puhelimeen, olen välittömästi huolissani.”

Jamila jatkaa, että Damaskoksessa ei ole nykyisin pommituksia. Normaali elämä on silti mahdotonta, koska perushyödykkeistä on hirvittävä pula. Esimerkiksi sähköä jaellaan vain pari tuntia vuorokaudessa. Kaasu, jota käytetään asuntojen lämmittämiseen, on myös vähissä ja kohtuuttoman kallista.

Jamila tuli pakolaisena Suomeen vuonna 2014. Hän ikävöi elämää Syyriassa ennen sotaa. Synnyinmaahansa hän ei kuitenkaan uskalla mennä edes käymään niin kauan kuin Bashar al-Assad lähipiireineen on vallassa. Jamila uskoo, että hänet otettaisiin kiinni. Perheenjäseniä joutui sotavuosina vankilaan poliittisten mielipiteidensä takia.

Ristiriitainen jälleenrakennus

Syyrian hallinto muistaa todennäköisesti pitkään, millä alueilla vastustus sitä kohtaan on ollut voimakasta. Mika Niskanen arvioi, että hallinto toteuttaa entisillä kapinallisalueilla väkivaltaisia kostotoimia. Lisäksi alueita syrjitään jälleenrakennuksessa ja palvelujen tarjoamisessa.

”Tämä vaikuttaa tietenkin siihen, millaista tavallisten ihmisten elämä on.”

Ainakin Damaskoksessa rakennetaan uutta asuinaluetta hallintoa tukeville ryhmille. Asukkailla, jotka lähtivät sieltä sodan takia ja jotka luetaan hallinnon vastustajiin, ei ole mahdollisuutta palata.

Kansainvälisen yhteisön mahdollisuudet puuttua siihen, miten jälleenrakennusta Syyriassa toteutettaisiin, ovat tällä hetkellä vähäiset. Yhtenä syynä on, että Syyrian hallinnolla on YK:ssa Venäjän tuki. Vaikutusmahdollisuuksien puuttuessa mittavaan jälleenrakennukseen ei ole haluttu ryhtyä.

Yhtenä huolena on, että al-Assadin lähipiiriin kuuluvat ihmiset, jotka ovat osallistuneet kaupunkien tuhoamiseen, pääsevät seuraavaksi hyötymään jälleenrakennuksesta rahallisesti. Huolen on nostanut esille ainakin Center for Strategic & International Studies -tutkimusjärjestö.