Tieto ja kulttuurinen ymmärrys ovat ne kaksi asiaa, joita eniten tarvitaan tyttöjen sukuelinten silpomisen kitkemiseksi, sanoo lääketieteellisen antropologian professori Adriana Kaplan.

Kaplan johtaa espanjalaista silpomisen vastaista WASSU UAB -säätiötä ja on tutkinut aihetta vuosikaudet. Hänen mielestään Eurooppa ei ole kunnostaunut erityisen hyvin kummassakaan keinossa. Vaikka aihe on siirtolaisuuden vuoksi ajankohtainen, toimenpiteen ehkäisemisessä ei ole juuri edistytty viime vuosina.

"Lakeja ei sovelleta: useimmissa Euroopan maissa ei ole nostettu lainkaan syytteitä silpomisesta. Toisaalta Espanjassa taas lakia on sovellettu liian syrjivästi", Kaplan sanoo.

Toimenpiteen ehkäisyn nimissä poliisit jahtaavat maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ja estävät näitä matkustamasta Afrikkaan. Tytöille tehdään myös terveystarkastuksia, hän kertoo.

Kaplanin mielestä pelkkää silpomisen kriminalisointia tärkeämpää olisi kouluttaa terveydenhuollon ammattilaisia ja sosiaalityöntekijöitä, jotka tavoittaisivat tytöt ja näiden perheet luonnollista kautta. Lääketieteellisen tiedon lisäksi tarvitaan ymmärrystä silpomisen kulttuurisesta luonteesta.

"On tärkeää ymmärtää, että silpominen nähdään parhaana asiana, jonka [äidit] voivat tehdä tyttärensä eteen. Äidit ja isoäidit ovat käyneet sen läpi ja kyse on etnisestä identiteetistä ja sukupuoli-identiteetistä. Jos ymmärtää sen, ei näe naista rikollisena, vaan naisena, joka rakastaa tytärtään", hän kuvailee.

Kaplan vieraili tänään Suomessa Ihmisoikeusliiton silpomista käsittelevän seminaarin yhteydessä.

Gambiassa koulutetaan terveysammattilaisia

Arvioiden mukaan maailmassa on yli 200 miljoonaa naista ja tyttöä, joiden sukuelimet on silvottu. Tyypeiltään vaihtelevaa perinnettä harjoitetaan ainakin 30 maassa. Se aiheuttaa muun muassa vakavia kipuja, verenmyrkytyksiä, virtsaamisongelmia, hedelmättömyyttä, vaikeuksia synnytyksessä sekä jopa kuolemia.

Kaplanin järjestö on onnistunut tekemään menestyksekästä silpomisen vastaista työtä Gambiassa, jossa noin kolme neljäsosaa tytöistä on kokenut silpomisen. Maa kriminalisoi silpomisen vasta viime vuodenvaihteessa.

Osa kunniasta saattaa kuulua Kaplanin järjestölle, joka on tehnyt vuosia yhteistyötä hallituksen kanssa. Se on tehnyt tieteellisiä tutkimuksia ja onnistunut vakuuttamaan maan johdon siitä, että toimenpide on haitallinen.

"Gambian johtajat käyttivät verukkeena sitä, että heidän mukaansa Gambiassa tehdään vain ykköstyypin silpomisia eikä niistä ole haittaa. Me todistimme, että näin ei ole."

Järjestö onnistui myös saamaan silpomisteemat terveydenhuollon ammattilaisten koulutukseen, sillä näiden uskotaan olevan avainasemassa tiedon levittämisessä ruohonjuuritasolle.

Vielä ei tiedetä, onko toimenpiteen suorittaminen vähentynyt, mutta WASSU:n tekemän kyselytutkimuksen mukaan terveysammattilaiset vastustavat sitä nykyisin aiempaa enemmän.

Kulttuuri voi muuttua

YK:n lastenjärjestön Unicefin mukaan nykytytöt ovat pienemmässä riskissä joutua silvotuiksi kuin äitinsä. Myös Kaplanin mukaan esimerkiksi Afrikassa aiheesta voi keskustella nykyään aiempaa avoimemmin, mikä johtuu siitä, että moni maa on kieltänyt toimenpiteen.

Siitä huolimatta käytäntö on yhä syvään juurtunut osa monien yhteisöjen kulttuuria ja Kaplanin mukaan se on etenkin naisille merkki kuulumisesta yhteisöön. Ulkopuolelle jättäytyminen on vaikeaa ja leikkaamatonta naista pidetään likaisena, sen hän koki itsekin asuessaan 16 vuotta Gambiassa ja tehdessään etnografista tutkimusta kylissä.

"Olin läheinen kyläläisten kanssa, mutta he eivät koskaan juoneet samaa vettä tai syöneet valmistamaani ruokaa. Olin kaikesta huolimatta likainen nainen, koska en ollut käynyt toimenpidettä läpi. Afrikkalainen nainen ei voi jättäytyä tällä tavoin ulkopuolelle", hän sanoo.

Kulttuurit eivät kuitenkaan ole pysyviä, vaan ne voivat muuttua ja niitä voidaan muuttaa, hän muistuttaa.

"Mutta ensin on oltava tietoa ja ymmärrettävä, miksi silpomista tapahtuu."

Artikkeli on osa maailma.netin vuosina 2015–2016 toteutettavaa Pitkäsoittoa kehityspolitiikasta -juttusarjaa. Hanke on rahoitettu ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustuella.