Globaalin ruokajärjestelmän muuttaminen kestävämmäksi voisi tuottaa vuosittain jopa 10 biljoonan dollarin hyödyt suhteellisen pienin kustannuksin. Nykymallilla jatkaminen taas tarkoittaa, että ruokajärjestelmät tuhoavat enemmän kuin luovat, todetaan tuoreessa raportissa (pdf).

Raportin on tehnyt taloustutkijoiden ja luonnontieteilijöiden muodostama riippumaton Food System Economic Commission (FSEC) -komitea.

Raportissa arvioidaan ruokajärjestelmän piilokustannuksia: vaikutuksia ilmastonmuutokseen, ihmisten terveyteen ja ravitsemukseen sekä luonnonvaroihin.

Sen mukaan kestävämpi ruokajärjestelmä johtaisi siihen, että vuoteen 2050 mennessä aliravitsemuksesta päästäisiin kokonaan eroon ja 174 miljoonaa ihmishenkeä pelastuisi elintasosairauksilta. Ruokajärjestelmistä voisi tulla hiilinieluja, mikä auttaisi rajoittamaan ilmaston lämpenemistä. Maatalouden typpipäästöt voitaisiin lähes puolittaa ja 1,4 miljardia hehtaaria maata suojella. 

Samaan aikaan maiden taloudet kasvaisivat. Eniten hyötyisivät matalan tulotason maat, joiden talous voisi kasvaa 12 prosenttia.

Mikäli maailma jatkaa nykymenolla, vuoteen 2050 mennessä noin 640 miljoonaa ihmistä on alipainoisia ja lihavuus lisääntyy 70 prosenttia. Ruokajärjestelmät tuottavat edelleen kasvihuonekaasupäästöistä ja tulevat samaan aikaan yhä haavoittuvammaksi ilmastonmuutokselle, tutkimuksessa todetaan.

Tutkijoiden mukaan yksi tärkeimmistä keinoista kestävämmän ruokajärjestelmän saavuttamiseksi olisi ruokavalioiden muuttaminen. Noin 75 prosenttia terveys- ja ympäristövaikutuksista saavutettaisiin siirtymällä pääosin kasvipohjaiseen ruokavalioon. Tarvittavat muutokset ovat kuitenkin erilaisia eri maissa. 

”Monissa osissa maailmaa pitäisi keskittyä eläintuotteiden kuluttamisen vähentämiseen sairauksien vähentämiseksi ja ympäristövaikutusten vuoksi, kun taas muilla alueilla muutos pitäisi keskittää sen lisäämiseen aliravitsemuksen voittamiseksi”, sanoo tutkija Michael Obersteiner tiedotteessa.

Muita tärkeitä keinoja olisi kannustaa viljelijöitä kestävämpään tuotantoon. Se voisi tarkoittaa hiilen ja typen kovempaa verottamista, pienviljelijöiden tukemista suuren skaalan tuottajien sijasta sekä uuteen maatalousteknologiaan investoimista päästöjen vähentämiseksi.

Tekijät varoittavat myös siitä, että muutokset voivat vaikuttaa ruuan hinnan nousuun ja johtaa työpaikkojen menetyksiin. Tätä pitäisi estää epäsuorilla tuilla sekä viljelijöille että kuluttajille. 

Muutoksen saavuttaminen maksaisi 0,2–0,4 prosenttia globaalista bruttokansantuotteesta vuosittain.

”Vaikka se ei ole helppoa, muutos on mahdollinen globaalilla skaalalla. Jos mitään ei tehdä,tulevaisuuden kustannukset aiheuttavat merkittävän taloudellisen riskin”, toteaa tutkimusta johtanut tohtori Steven Lord Oxfordin yliopistosta.