Esiteini-ikäiset ja teini-ikäiset tytöt joutuvat usein väkivallan uhreiksi humanitaaristen kriisitilanteiden aikana. Yleensä tekijänä on joku, jonka he tuntevat entuudestaan, selviää avustusjärjestö International Rescue Committeen (IRC) sekä yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston tutkimuksesta.

Tutkimus tehtiin Etiopiassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa sekä suppeampana Pakistanissa. Haastatellut tytöt elivät joko pakolaisleireillä tai yhteisöissä, jotka kärsivät konfliktista.

61 prosenttia tytöistä Kongon demokraattisessa tasavallassa ja 52 prosenttia tytöistä Etiopiassa kertoi kokeneensa viimeisen vuoden aikana fyysistä, seksuaalista tai emotionaalista väkivaltaa. 

Naisiin ja tyttöihin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on maailmalla konfliktitilanteissa yleistä, ja usein tekijöinä ovat aseellisten konfliktien osapuolet. IRC:n tutkimus kuitenkin osoittaa, että myös muunlainen väkivalta on yleistä. Etiopialaistytöistä 43 prosenttia ja kongolaistytöistä 49 prosenttia kertoi, että yleisin seksuaalisen väkivallan tekijä oli kumppani.

Lisäksi tekijöinä olivat esimerkiksi vanhemmat ja naapurit. Myös lähes kaikissa muissa väkivallan muodoissa kumppani oli yleisin tekijä. Sen sijaan aseellisten toimijoiden tekemästä väkivallasta kerrottiin vähemmän, tutkimuksessa todetaan.

”Tutkimus osoittaa, että suurimassa osassa tapauksista tekijänä on joku läheinen. Tämän pitäisi vaikuttaa siihen, miten suunnitellaan humanitaariset ohjelmat, joiden tarkoituksena on ehkäistä väkivaltaa ja reagoida siihen”, toteaa IRC:n edustaja Jodi Nelson tiedotteessa.

Tutkimuksen mukaan usein humanitaariset ohjelmat keskittyvät aikuisiin naisiin ja pieniin lapsiin, eivät tyttöihin. Teinityttöihin pitäisikin kiinnittää enemmän huomiota.

Kyselyssä selvisi myös, että usein tytöt hyväksyvät väkivallan eivätkä odota suuria tulevaisuudeltaan. Esimerkiksi Kongossa 95 prosenttia tytöistä sanoi, että naisen pitää sietää väkivaltaa, jotta perhe pysyisi koossa.

Tutkimusprojektin toiseen osaan kuului ohjelma, jossa autettiin tyttöjä rakentamaan itselleen tukiverkostoja ja vahvistamaan itsetuntoaan. Sen seurauksena tyttöjen usko tulevaisuuteen ja ja ystävien määrä nousivat, tutkimuksessa kerrotaan.

Hankkeessa oli yhteensä mukana yli 5 100 tyttöä ja yli 4 100 huoltajaa tai vanhempaa. Haastatteluissa oli mukana vajaat 1 900 tyttöä.