USA:ta ajaa halu maailmanherruuteen

USA:n hyökkäys Irakiin herätti kaikkialla ennennäkemätöntä vastustusta ja huolta siviilien kohtalosta. Tapahtuma ei saa sen enempää sympatiaa Tampereen rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen erikoistutkija Tuomo Melasuolta. Hän arvostelee Yhdysvaltoja kovin sanoin ja selittää sitten, että ”tuo sota saa minut aina pahalle päälle”.

USA:n ulkopolitiikkaa ohjaa
alu todelliseen suurvalta-asemaan

Vaikka kansainvälinen vastustus olikin kovaa, USA aloitti silti sodan. Miksi? Melasuon mielestä öljy oli tärkeässä asemassa sodan lähtölaukauksen annossa, samoin jossain määrin terrorisminvastainen sota ja uskonto.

Melasuo kuitenkin varoittaa korostamasta liikaa uskonnon ja kulttuurin merkitystä. Hän ei mielellään yhdy teoriaan kulttuurien välisestä konfliktista. Samuel P. Huntingtonin luoman teorian mukaan maailmaa muokkaavat 1990-luvulla ja tämän jälkeen eri kulttuurikuntien, kuten lännen ja Islamin, väliset sodat. Todellisuudessa kuitenkin suurin osa maailman sodista käydään kulttuurien sisällä, ei niiden välillä.

Pohjimmainen syy sodalle onkin Melasuon mielestä toisaalla. ”Luulen, että Bushin hallintoa vaivaa todellinen halu maailmanherruuteen sekä kaiken dominointiin ja Irakin sota oli vain alkusoittoa.”

Tämän Yhdysvaltain ulkopolitiikan nykyisen linjauksen takana vaikuttaa mitä ilmeisimmin niin sanottu uuskonservatiivien ryhmä, joka ohjaili jo Ronald Reagania. Bushin roolista voidaan kiistellä. Onko hän vain pelkkä sätkynukke vahvempien miesten pelissä, vai käyttääkö hän valtaansa itsenäisesti.

Samoin voidaan vain arvailla, onko USA:lla mustaa listaa, jossa on jonossa muita maita odottamassa hyökkäystä, koska ne ovat esteenä maan politiikalle. Jo nyt Bush käyttää retoriikassaan termiä ”Pahan akseli”. Hyökkäystä akselin toiseen päähän, Pohjois-Koreaan Melasuo pitää kuitenkin epätodennäköisenä ja myös Iranin kohtalo on epäselvä. ”Kaikki riippuu siitä, mitä Irakissa tapahtuu. Jos maassa syntyy intifadan tyyppinen vastarinta, jota Iran ja Syyria tukevat, USA voi hyökätä jompaan kumpaan maahan.”


Anglosakseja lyödään vielä, ja kovaa

Bushin maailmanherruuden tavoittelulla saattaa kuitenkin olla käänteiset seuraukset. Melasuo pelkää, että amerikkalaisia ja brittejä vastaan isketään 15-20 vuoden sisällä kovaa. Tällä aikavälillä siksi, koska Melasuo arvioi Lähi-idän yhteiskuntien sosiaalisen reagoinnin akuutteihin kriiseihin käyneen koko ajan pidemmäksi. 11.syyskuuta oli reaktio edellisestä Persianlahden sodasta ja siihen kului yli kymmenen vuotta.

Melasuo kertoo matkustaneensa sodan aikana eri puolilla Eurooppaa ja tavanneensa kaikkialla ihmisiä joiden mielestä anglosakseja tulee rangaista. ”Hiroshima on yhä useammin esillä – he eivät ole vielä maksaneet siitäkään”, hän toteaa.


YK menetti arvovaltansa

Irakin sodan alettua ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta ja toisaalta uuden ennaltaehkäisevän sodan -opin soveltaminen vähensivät selvästi kansainvälisen oikeuden uskottavuutta.

YK menetti uskottavuutensa Melasuon mielestä kokonaan. ”YK:ssa ei ole tähän päivään mennessä edes suunniteltu keskustelua siitä mitä tehdä, kun yksi jäsenmaista joutuu YK:n turvallisuusneuvoston kieltämän hyökkäyksen kohteeksi.”

Lähipäivinä ratkaisevaa YK:n roolille tulee olemaan jälleenrakennuksen ja rauhanturvaamisen aloittaminen Irakissa. Yhdysvalloilla ja Iso-Britannialla on suuri tarve saada oikeutettua sotansa jälkeenpäin. Melasuo arvioi, että tämä tapahtuisi esimerkiksi saamalla YK mukaan jälleenrakennukseen. Hänen mukaansa jälleenrakennustyöhön liittyminen onkin tämän vuoksi ongelmallista, sillä samalla organisaatio tavallaan hyväksyy USA:n ja brittien toimintatavat: ”YK:n rooli ei voi olla jälkien siivooja tai miehittäjän legalisoija”, Melasuo painottaa.

Kaikesta huolimatta Melasuo ei ole valmis heittämään YK:ia romukoppaan. ”YK tekee paljon hyvää työtä kenttätasolla. Lisäksi idea siitä, miten kaikki maailman valtiot keskustelevat yhdessä asioista, on hieno ja sitä tarvitaan”.


Terrorismi voidaan välttää vain luomalla toivoa

Kansainvälisen oikeuden arvovallan palauttamiseksi ja tulevaisuuden terrorismin ehkäisemiseksi Bushin ja Blairin politiikan tuomitseminen ja heidän rankaisemisensa olisi Melasuon mielestä tärkeää.

Terrorismi kannalta kaikkein perustavanlaatuisinta on kuitenkin pyrkiä poistamaan se sosiaalinen epätoivo, joka ajaa ihmiset Lähi-idässä epätoivoisiin tekoihin, koska se tuntuu ainoalta mahdollisuudelta saada ääni kuuluviin.

”Maailmassa on noin 800-1000 miljoonaa nuorta ihmistä jolla ei ole mitään mahdollisuutta koulutukseen, työhön tai perheen perustamiseen – siis säädylliseen elämään. Jos heidän tulevaisuuden odotuksilleen ei voida seuraavan 10–15 vuoden kuluessa tehdä mitään, terrorismin ehkäisy epäonnistuu”, toteaa Melasuo. ”Terrorismi on aina osoitus epäonnistuneesta yhteiskuntakehityksestä – ennen kaikkea sosiaalisesta ja taloudellisesta, mutta myös kulttuurisesta ja poliittisesta”, hän jatkaa.

Melasuo suhtautuu epäilevästi siihen, että naisen aseman parantaminen auttaisi yksinään kitkemään terrorismia. Naisilla on hänen mukaansa suuri rooli rauhan rakentamisessa, mutta yhtä suuri rooli terrorismin synnyssä. Usein naiset ajavat poikansa terrorismiryhmiin ja he ovat perinteisesti olleet vihan kantajia. Silti hän painottaa, että naisten aseman parantaminen on aina positiivinen asia.


Uskoa inhimillisyyteen
i vielä kannata heittää

Maailmaa johtaa siis joukko itsekkäitä miehiä, jotka eivät ajattele muuta kuin omia etujaan ja suurvaltapoliittisia tavoitteitaan? Näinhän realismin teoria opettaa. Eikö maailmassa ole jäljellä lainkaan hyvää tahtoa?

Melasuo itse kuvailee sijoittuvansa jonnekin näiden kahden näkemyksen väliin. Hän uskoo, että inhimillisyyttäkin löytyy vielä. Jos maailmassa voidaan luottaa tähän, pystytään kenties ratkaisemaan myös Melasuon esittämä ongelma, joka hänen mukaansa on tulevaisuuden tärkeimpiä tehtäviä: Miten edistää kehitystä siihen suuntaan, että Irakin sodan kaltainen katastrofi ei toistu?

Julkaisija: Akseli