Uskonnot ja konfliktit muuttuneessa maailmassa

Maailmassa on tapahtunut radikaaleja muutoksia, mikä näkyy hyvin konfliktien luonteessa. Uskonnot yhdessä politiikan kanssa näyttelevätkin nykypäivän konflikteissa merkittävää roolia. Niiden rooli voidaan nähdä joko negatiivisena tai positiivisena. Uskontojen positiivisena voimana nähdään esimerkiksi niiden kyky rauhan rakentamiseen. Uskonnot ovat siis edelleen ajankohtaisia nykymaailmassa – ja siksi tuntemisen arvoisia.

Sivilisaatioiden yhteentörmäys

Kulttuurien tuntemisen tärkeyttä kansainvälisessä politiikassa on tunnetusti puolustanut hallintotieteen professori Samuel P. Huntington Harvardin yliopistosta. Ensikerran Huntington esitti hypoteesinsa artikkelissa nimeltä The Clash of Civilizations? (1993).

Sivilisaatiolla Huntington tarkoittaa ihmisten korkeinta kulttuurista ryhmittymää, joka antaa ihmisille laajimmalla tasolla kulttuurisen identiteetin. Sitä määrittävät sellaiset elementit, kuten kieli, historia ja erityisesti uskonto.

Huntingtonin mukaan maailmanpolitiikassa ollaan siirtymässä uuteen vaiheeseen. Perustavanlaatuinen syy konflikteihin tässä uudessa vaiheessa ei ole ensisijaisesti taloudellinen tai ideologinen, vaan kulttuurinen.

Pääasialliset globaalin politiikan konfliktit eivät hänen mukaansa enää tapahdu kansallisvaltioiden välillä, vaan ne tulevat ilmenemään kansojen ja eri sivilisaatioista kotoisin olevien ryhmien välillä. Huntingtonin mukaan seitsemän tai kahdeksan tärkeintä sivilisaatiota (muun muassa länsimainen, japanilainen ja islamilainen sivilisaatio) tulevat kanssakäymisellään määrittelemään sitä, millaiseksi maailma muotoutuu.

Miksi tässä uudessa kansainvälisen politiikan vaiheessa kulttuurit sitten törmäävät? Huntington luettelee useita syitä törmäykselle, joista mainittakoon pari esimerkkiä. Ensiksi, erot sivilisaatioiden välillä eivät ole ainoastaan olemassa, vaan ne ovat sen lisäksi perustavanlaatuisia. Nämä erot ovat vuosisatojen tulosta, eivätkä siksi ihan heti häviä. Toiseksi, taloudellisen modernisaation prosessit ja sosiaalinen muutos ympäri maailmaa erottavat ihmisiä heidän paikallisista identiteeteistään. Näin ne heikentävät myös kansallisvaltiota identiteetin lähteenä. Tässä astuvat kuvioihin uskonnot – ne ovat tulleet täyttämään identiteettityhjiötä.

Huntingtoniin on kohdistettu myös kritiikkiä. Erityisesti on kritisoitu hänen teesiensä itseääntoteuttavaa vaikutusta. Jos Huntingtoniin on kuitenkin uskomista, sivilisaatioiden yhteentörmäyksessä on pitkälti kyse uskontojen yhteentörmäyksestä, sillä uskonnot ovat hänen mukaansa vahvin perusta kulttuuriselle identiteetille.

Uskonnot, konfliktit ja identiteetti

Professori Aini Linjakumpu Lapin yliopistosta puhui Konfliktinehkäisy kannattaa –seminaarissa (Helsingissä 27.2.2003) uskontojen ja politiikan välisestä suhteesta.

Linjakummun mukaan uskontojen ja politiikan suhdetta voidaan lähestyä monesta näkökulmasta. Joissakin tapauksissa uskonnot ja politiikka yhdistetään eli ne nähdään erottamattomina. Tämä ajattelu tulee erityisesti esiin islamin yhteydessä: muslimien teot helposti ylipolitisoidaan.

Linjakumpu otti käyttöön myös toimijuuden merkityksen uskontojen ja politiikan suhteessa. Hänen korostaa, että on eri asia puhua esimerkiksi islamilaisesta valtioista, islamilaisista ryhmistä tai muslimeista yksittäisinä henkilöinä.

Lopulta Linjakumpu toi esille uskontojen tulkinnan merkityksen politiikan muotoutumiseen. Uskonnot muodostavat hyvin laajoja opillisia kokonaisuuksia, jotka ovat vain poikkeustapauksissa loogisesti järjestäytyneitä. Tämän vuoksi esimerkiksi yksiselitteisten poliittisten käytäntöjen johtaminen uskonnollisista opeista on mahdotonta. Käytännön ja opin väliin jää näin ollen tulkinta: millä tavalla jokin yksittäinen uskonnollinen toimija näkee uskonnollisen opin muuntautuvan käytäntöön.

"Hedelmällinen tapa lähestyä uskontojen ja politiikan suhdetta voisi olla kuitenkin ideologian ja identiteetin ajatusten kautta", ehdottaa Linjakumpu. Uskontojen edustajat korostavat, että uskonnot eivät ole konfliktien syy, vaan ihmiset yrittävät käyttää uskonnollisia tekijöitä hyväkseen. Konfliktien osapuolet ottavat usein uskontoon viittaavia nimiä ja yrittävät vahvistaa omaa uskonnollista identiteettiään. Myös vastustajista käytetään usein uskonnollisia nimityksiä.

Uskonnollinen identiteetti kytkeytyy usein kansalliseen, etniseen tai poliittiseen identiteettiin. Tietyn ihmisryhmän syrjintä, sorto ja heikko asema tai köyhyys voivat vahvistaa uskonnollista identiteettiä. Joskus tämä saa aikaan kielteisiä muotoja, kuten väkivallan käyttöä.

Uskontojen välinen dialogi ja rauha

Suurten uskontojen opetuksissa rauhaa kuitenkin arvostetaan. Uskonnolliset johtajat ja yhteisöjen työntekijät pyrkivät yleensä edistämään ihmisten ja perheiden henkistä rauhaa sekä sopusointua yhteisöissä. Uskontojen edustajat toimivat usein myös valtiotasolla. He yrittävät edistää rauhan säilymistä yhteiskunnassa, naapurimaiden kesken ja kansainvälisellä tasolla. Tästä rauhantyöstä hyvä esimerkki on kirkkojen välinen ekumeeninen toiminta.

Uskontojen välisessä (inter-faith) dialogissa korostuu uskontotiedon, tai Joensuun yliopiston professori Reijo Heinosen termein "uskontotajun" asema. Perusehto dialogille on, että kumppanit ymmärtävät toistensa kommunikaation peruskäsitteet ja arvot. Heinonen, jolle Huntingtonin teoria on tuttu, uskoo, että sivilisaatioiden yhteentörmäys alkaa juuri käsitteiden symbolitason yhteentörmäyksestä. Tästä johtuen juuri kommunikaatioon tulisi kiinnittää huomiota.

Globaalissa etiikassa, jota Heinonen korostaa artikkelissaan Cultures, Values and Future Soldiers, ratkaisevana tekijänä on vastavuoroisuus – kuunnellaan ja ollaan oikeasti kiinnostuneita toisten mielipiteistä yrittäen ymmärtää toisia heidän omista lähtökohdistaan käsin. Globaalietiikka auttaa ymmärtämään erilaisia uskontoja, poistaa vääristyneitä ennakkokuvia ja luo siten pohjaa rauhalle.

Heinosen mukaan ratkaisuja konflikteihin tulisi etsiä globaalietiikan lisäksi kansalaisjärjestöjen uudesta roolista yhteiskunnassa. Siviilikriisinhallinta ja dialogi ovat avainsanoja rauhan edistämisessä tämän päivän maailmassa.

Uskonnot arvopohjan perustana

Yhteiskuntien arvopohja rakentuu muistakin kuin poliittista ja taloudellista järjestelmää koskevista periaatteista. Meidän tulee siis muistaa, että uskonnot ovat osa kulttuuriamme, joiden kautta muodostamme arvomme ja rakennamme maailmankuvamme. Ne ovat yleisesti arvopohjan olennainen osa, riippumatta siitä kuinka suuri osa väestöstä harjoittaa uskontoa aktiivisesti. Uskontojen tuntemus auttaa siis meitä näkemään paremmin arvokonfliktit, jotka ovat yhteiskunnallisten ongelmien takana – sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Julkaisija: Akseli