Väkivalta ja filmitähdet leimaavat jälleen Filippiinien vaaleja

Toukokuun kymmenentenä filippiiniläiset valitsevat maalle uuden presidentin ja varapresidentin sekä parlamentin alemman kamarin jäsenet ja puolet senaattoreista.

Presidentin virkakausi kestää kuusi vuotta kuten senaattoreidenkin, joista puolet on erovuorossa joka kolmas vuosi. Alemman kamarin eli edustajainhuoneen jäsenten mandaatti kestää kolme vuotta.

Maanantaina valitaan myös 17 000 edustajaa paikallistason luottamustehtäviin. Äänioikeutettuja maassa on lähes 43 miljoonaa ja asukkaita kaikkiaan noin 76 miljoonaa.

Valtaosalle äänestäjistä vaalit merkitsevät juhla-aikaa. Tarjolla on ilmaiseksi musiikkia, ruokaa ja hauskanpitoa. Vaalityöntekijät ja ehdokkaat käyvät äänestäjistä kilpailua, jossa turvaudutaan tarvittaessa väkivaltaankin. Poliittisilla ryhmillä, jotka haluavat luoda uudenlaista korruptiosta vapaata vaalikulttuuria, ei ole helppoa. Monikaan äänestäjistä ei usko, että äänestäminen muuttaa heidän elämäänsä suuremmin.

Bushin kaveri tai filmitähti

Vaaleissa esillä ovat henkilöt, eivät puolueet ja niiden ohjelmatavoitteet. Puolueen tehtävänä on löytää mahdollisimman valovoimainen ehdokas.

Vuonna 1986 filippiiniläiset kaatoivat maata vuosikaudet häikäilemättömästi hallinneen Ferdinand Marcosin. Kansalaisyhteiskunta heräsi nopeasti eloon. Nykyisin maassa on lukuisia poliittisia liikkeitä.

Demokratian tila on kuitenkin heikko. Äänestäjät luottavat mieluummin suurella rahalla markkinoituun julkkishahmoon kuin poliitikkoon, joka haluaa kitkeä maasta korruption.

Entisen elokuvatähden Joseph Erap Estradan vuonna 1998 alkanut presidenttikausi ei ole opettanut paljoakaan. Estrada kahmi apureineen vaurauksia ja vietti ylellistä elämää. Muutama vuosi sitten kansa sai tarpeekseen, mutta Erapin oikeudenkäynti venyy ja menneet unohtuvat nopeasti.

Maan ykköspaikan peri varapresidentti Gloria Macapagal-Arroyo. Nyt hänen ohellaan presidenttipelin kärjessä keikkuu uusi suosittu filmitähtiehdokas Fernando Poe Jr.

Ehdokkaina ovat myös entinen poliisipäällikkö Marcosin poikkeustilan ajoilta, Panfilo Lacson, sekä entinen senaattori Raul Roco ja entinen opiskelija-aktivisti ja nykyinen saarnaaja Eddie Villanueva. Näillä ei uskota olevan mahdollisuuksia tulla valituksi.

Arroyon tuki on ollut viimeisissä gallupeissa noin 35 prosenttia, Poen 30 prosenttia ja Lacsonin 10 prosenttia. Poe ja Lacson ovat yrittäneet turhaan sopia siitä, kumman olisi parempi vetäytyä kilvasta, jotta Arroyo kaatuisi.

Istuvaa presidenttiä Gloria Arroyoa on arvosteltu liiallisesta amerikkalaismielisyydestä ja uudistusten vesittämisestä. Hän on lähettänyt maan sotilaita Irakiin ja kutsunut USA:n sotilaita nujertamaan Abu Sayyafin terroristit.

kaikesta huolimatta monet näkevät Arroyon parempana vaihtoehtona kuin Poen, jota pidetään liikemiesten ja oman edun tavoittelijoiden pelinappulana.


Verta vuotanut ennätysmäärä

Viimeisen puolen vuoden aikana on jo kuollut yli 80 ehdokasta tai vaalityöntekijää. Lukujen odotetaan synkkenevän vaalien aluspäivinä ja itse äänestyspäivänä. Jo tähän mennessä kyseessä on väkivaltaisin kampanja-aika sitten Marcosin kauden päättymisen.

Ehdokkaat saavat tappouhkauksia. Mielenosoittajat ja vaalitoimistot joutuvat hyökkäysten kohteiksi. Joillakin alueilla äänestäjiäkin saatetaan uhkailla tai kiristää äänestämään tiettyä ehdokasta. Äänistä saatetaan myös maksaa pikkukorvauksia.

Väkivaltaa ruokkii valittujen edustajien saama valta-asema alueellaan sekä viranomaisten välinpitämättömyys. Paikallisvaalien kellokkaalla on omalla alueellaan valtaa mm. virkamiesten nimityksissä.

Varakkaimmat paikallisehdokkaat palkkaavat turvamiehiä. Koska ehdokkaiden takana on yleensä koko suku, kilpailevien sukujen tai klaanien ehdokkaiden sukulaisetkin ovat vaaravyöhykkeessä. Viime vaalien aikana ilmeni myös kidnappauksia. Niillä on kartutettu vaalikassaa.

Uusien poliittisten kansalaisliikkeiden aloitteesta on syntynyt vaatimuksia reiluista ja väkivallattomista vaaleista. Hallitukselta ja viranomaisilta odotetaan sääntöjä ja selkeää puuttumista laittomuuksiin. Toukokuun vaalit sujunevat kuitenkin vielä perinteisissä merkeissä.

****

DEMARIT MUKANA

Viime syksynä Sosialistinen Internationaali hyväksyi jäsenkuntaansa filippiiniläisen Akbayanin.

Puolue on perustettu vuonna 1996 ja se on koonnut helmoihinsa aktiiveja erilaisista vasemmistoryhmittymistä. Puolue nostaa ihanteikseen yhtälailla pohjoismaiset sosialidemokraattiset puolueet kuin brasilialaisen Työväenpuolueen PT:n, jonka ehdokas Luis Ignacio Lula da Silva nousi vajaa kaksi vuotta sitten maansa presidentiksi.

Akbayan erottuu Filippiinien puoluekentässä toimimalla ruohonjuuritasolla myös vaalien väliaikoina. Se on kerännyt jo yli 80 000 jäsentä. Akbayanin ehdokkaita on valittu paikallistason tehtäviin, mutta senaatissa sillä on vain kaksi edustajaa.

Kannattajat ovat pääosin työväestöä ja slummien asukkaita. Se ei ole suostunut tinkimään vaalitavoitteistaan helpon rahan edessä. Puolueen haasteellisena tavoitteena on muuttaa maan poliittista kulttuuria demokraattisempaan suuntaan.


***

-Akbayan haluaa ajaa tavallisen filippiiniläisen etua. Kontra abuso eli hyväksikäyttöä vastaan on tunnuslause, joka näkyy kaikissa puolueen materiaaleissa. Tyhjää seinätilaa vaalimainoksille on tosin mahdotonta löytää, kertoo nuori suomalainen opiskelija Mari Penttinen.

Mari on työskennellyt Työväen Sivistysliiton (TSL) sisarjärjestössä LEARN:ssä neljän kuukauden aikana ja seurannut vaalikampanjointia eri puolilla maata.

Kansalaiset eivät juuri tunne luottamusta poliitikkoja kohtaan ja Marin mukaan he valitsevat vähiten huonon vaihtoehdon.

Koska filippiiniläiset äänestävät ennen muuta henkilöä, kuuluisuus ja miellyttävä ulkomuoto ratkaisevat. Kun äänestäjät eivät usko muutokseen, niistä otetaan irti kaikki tarjolla oleva hauskuus.

***

Filippiinien saarivaltio on esimerkki globalisaation vaikutuksesta kehitysmaan heiveröiselle taloudelle. Monen köyhän maan tavoin Filippiinit on ollut pakotettu avaamaan markkinansa rikkaammille maille.

Avautuminen on tuonut tulleessaan lisää taloudellisia ja poliittisia kriisejä sekä kasvattanut epätasa-arvoa ja epävarmuutta työelämässä.

Vaikka asukkaiden nimet muistuttavat espanjalaisista, ei espanjan kieli syrjäyttänyt omia. Niistä yleisin on filipino.

800-luvun lopussa alkoi 50 vuotta kestänyt USA:n miehityskausi. Amerikkalaiset toivat julkisen koululaitoksen, jossa on ainoana opetuskielenä ollut viime vuosiin asti englanti. Se on filipinon ohella virallisena kielenä.

Miehittäjät opettivat filippiiniläiset myös kuluttamaan sekä varmistivat, että talous pyörii amerikkalaisten suuryhtiöiden etujen mukaisesti. Korruptio ja uhkapelien kautta hankitut rikkaudet houkuttelevat yhä viranomaisia sulkemaan silmänsä lain rikkomuksilta.

Kolmannes väestöstä on köyhiä. Huonoin tilanne on etelässä muslimialueilla. Minimipalkan ja säällisen toimeentulon välillä ammottaa huolestuttava kuilu.

Ammattiyhdistysliike on heikko. Suomalainen ay-liike ja TSL ovat osallistuneet ponnisteluihin, jotta liitot saataisiin tekemään yhteistyötä ja niiden neuvotteluasema paranisi.

Julkaisija: Demari