Diktatuurista toipuvasta Myanmarista on tulossa yksi Suomen tärkeimmistä kehitysyhteistyömaista. Ulkoministeriö sorvaa parhaillaan maaohjelmaa, joka linjaa yhteistyötä kymmeneksi vuodeksi eteenpäin.

Ohjelman sisältö on vielä avoin, mutta tarkoituksena on nostaa Myanmarille annettava kehitysapu noin 15–18 miljoonaan euroon vuodessa, kertoo suuntaviivoista vastaava tarkastaja Petri Wanner ulkoministeriön Etelä-Aasian yksiköstä.

Ohjelma nostaisi Myanmarin yhdeksi Suomen tärkeimmistä kohdemaista Aasiassa Afganistanin ja Nepalin ohella. Sen on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alussa.

Apua on jo käynnistelty viime vuosina. Kesästä 2012 alkaen Suomi on suunnannut varoja maahan YK-järjestöjen, suomalaisten kansalaisjärjestöjen ja Geologian tutkimuskeskuksen kautta. Hankkeet ovat ovat suuntautuneet muun muassa demokratia- ja rauhantyöhön, kaivosministeriön kehittämiseen sekä väestönlaskentaan.

Ulkoministeriö ei vielä paljasta, millaista yhteistyö tulee jatkossa olemaan, sillä ohjelma on määrä saada valmiiksi vasta vuoden lopussa. Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr) kuitenkin kertoi viime syksynä, että yhteistyössä keskitytään rauhan rakentamiseen sekä demokratian, hyvän hallinnon ja oikeusvaltion kehittämiseen.

Epäluuloa ilmassa

Suomi lopetti muiden avunantajamaiden tavoin kehitysyhteistyön Myanmarin kanssa vuonna 1988, jolloin armeija kaappasi vallan ja maa asetettiin kauppasaartoon. Vuonna 2011 Myanmarista tuli kuitenkin kansainvälisen yhteisön lempilapsi, kun se aloitti siirtymisen siviilihallintoon ja demokratiaan.

Suhteellisen vapaiden vaalien ja uudistusten seurauksena Myanmarille asetetut pakotteet on purettu, velkoja on annettu anteeksi ja maahan tulvii kehitysapua ja investointeja etenkin luonnonvaroihin, jotka ovat maassa mittaamattoman arvokkaat. Kehitysavun määrä lähes nelinkertaistui henkeä kohti laskettuna vuosina 2003–2012.

Aasian toiseksi köyhimmälle maalle resurssit ovat tervetulleita, mutta nopeiden muutosten on pelätty johtavan myös siihen, että maa saa liian paljon liian nopeasti. Uhkakuvissa sijoittajat ja avunantajat syöksyvät maahan omat intressit edellä, ryöväävät luonnonvarat ja kuormittavat heikkoa hallintoa, joka ei kykene käyttämään saamiaan varoja järkevästi.

Uudistuksista huolimatta esimerkiksi toimittajien ja ihmisoikeuspuolustajien ahdistelua tapahtuu edelleen ja armeija pitää tiukasti kiinni vallastaan. Maassa on edelleen myös etnisiä konflikteja, ja etenkin rohingya-muslimivähemmistön kohtelu on herättänyt huolta YK:ta myöden.

Luottamus hallitukseen ja tulevaisuuteen ei vielä kukoistakaan maan sisällä. Viime viikolla Suomessa vieraillut MEE Net -ympäristöjärjestön koordinaattori, myanmarilainen Kyi Phyo suhtautuu epäilyksellä maansa hallintoon.

"Hallitus yrittää näyttää, että se on muuttumassa. Toki se onkin muuttunut, mutta uudistuksia tarvitaan lisää. Tällä hetkellä ihmisillä ei ole uskoa", hän kuvailee.

Kansa on huolissaan muun muassa seuraavista vaaleista, jotka on määrä järjestää ensi vuonna, hän kertoo. Esimerkiksi oppositiojohtaja Aung San Suu Kyin mahdollisuudet asettua ehdolle presidentinvaaleissa ovat epäselvät.

Kiina-ilmiö suututtaa

Myanmar on myös saanut ulkomaaninvestointien haittapuolista esimakua Kiinan kautta. Se on maan suurin investoija, ja sen massiiviset, väestönsiirtoja ja ympäristöongelmia aiheuttavat energiaprojektit ovat kasvattaneet Kiinan-vastaisia mielialoja maassa, jossa suurimmalla osalla ihmisistä ei ole sähköä. Kyi Phyon mukaan Kiinan vastaisia protesteja onkin maassa nykyään kaiken aikaa.

Hän toivoo, että ennen kuin länsimaiden hallitukset suuntaavat maahan, ne ottaisivat tilanteesta selvää. Suomen kaltaisten avunantajien pitäisi hänen mukaansa ottaa yhteisöt huomioon hankkeita suunnitellessaan.

"Jos haluatte vaikuttaa enemmän, teidän on oltava enemmän tekemisissä kansalaisyhteiskunnan ja yhteisöjen kanssa. Pienet ihmiset voivat tehdä paljon", hän muistuttaa.

Petri Wannerin mukaan kansalaisyhteiskunta on otettu mukaan Suomen maaohjelman suunnittelussa. Hän myöntää, että riskejä Myanmarin kaltaisen hauraan valtion kanssa työskennellessä on aina olemassa, mutta kehottaa suhteuttamaan maan kehitystä aikaan.

"Ihmisoikeusongelmia on, se on fakta, mutta toisaalta maa on avautunut kohtuullisen vähän aikaa sitten. Jos katsoo, mikä tilanne oli muutama vuosi sitten, se on parantunut radikaalisti", hän muistuttaa.