Venäjän ihmisoikeusongelmista keskusteltava huippukokouksissa

Venäjän ihmisoikeustilanteessa on useita vakavia ongelma-alueita. Näiden joukossa ovat mm. Tšetšenian sotaan liittyvät mielivaltaiset pidätykset, ”katoamiset” ja kidutus sekä naisiin kohdistuva väkivalta, rasistinen väkivalta ja Venäjän uuden kansalaisjärjestölain ongelmat.

Ihmisoikeuskysymykset ovat liian tärkeitä jätettäväksi pois valtionpäämies- ja pääministeritason keskusteluista. Suomen EU-puheenohjelmassa korostetaan unionin ihmisoikeuspolitiikan suuntaviivojen toimeenpanoa. Tämän tulee tarkoittaa keskustelua Venäjän ihmisoikeusongelmista EU-Venäjä –huippukokouksessa 24.11.

Ihmisoikeusloukkaukset leviävät Pohjois-Kaukasuksella

Väkivalta on kahden viime vuoden aikana levinnyt Tšetšeniasta naapuritasavaltoihin, erityisesti Ingushiaan. Väkivalta jatkuu, vaikka Venäjän viranomaiset ovat pyrkineet välittämään maailmalle kuvaa olojen normalisoitumisesta.

Väärinkäytöksiin syyllistyvät sekä Venäjän federaation sotilas- ja poliisivoimat että tšetšeenien aseelliset oppositioryhmät. Aseelliset ryhmät ovat jatkaneet mm. pommi-iskuja. Venäjän sotilas- ja poliisivoimat syyllistyvät jatkuvasti mielivaltaisiin pidätyksiin ja sieppauksiin. Vankien kiduttaminen on yleistä ja alueella arvioidaan olevan useita epävirallisia pidätyskeskuksia, joihin kansainvälisillä tarkkailijoilla ei ole pääsyä.

Kahden viime vuoden aikana väkivalta on levinnyt Tšetšeniasta naapuritasavaltoihin, erityisesti Ingushiaan, jossa satoja ihmisiä on ”kadonnut”. Viime aikoina ihmisiä on otettu kiinni erityisesti ”terroristiepäiltyinä” ja kidutettu, jotta heiltä saataisiin tunnustus tekaistuun syytteeseen.

Viranomaisten vakavat ihmisoikeusloukkaukset eivät johda rangaistuksiin, vaan valtaosa niihin syyllistyneistä jatkaa normaalisti työtään esimerkiksi armeijassa tai poliisivoimissa. Kuolemantapauksista, pahoinpitelyistä ja ”katoamisista” on järjestetty rikostutkintoja, mutta ne ovat tavallisesti tehottomia tai raukeavat kokonaan.

Venäläisen ihmisoikeusjärjestö Memorialin arvion mukaan pelkästään Tšetšeniassa on vuoden 1999 jälkeen kadonnut 3000-5000 ihmistä. Todellinen luku on todennäköisesti huomattavasti suurempi.

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiset toimet tehottomia

On arvioitu, että jopa 70 prosenttia naimisissa olevista venäläisnaisista on kokenut väkivaltaa avioliitossaan. Joillain alueilla viranomaiset ovat kansalaisjärjestöjen toiminnan tuloksena perustaneet turvakoteja, auttavia puhelimia ja kriisikeskuksia naisille. Venäjällä ei ole kansallista systemaattista turvakotijärjestelmää, mikä vaikeuttaa perheväkivallan uhrien avunsaantia monilla alueilla. Lisäksi monilta turvakodeilta on vähennetty rahoitusta tai valtion tukea, joten niitä uhkaa sulkeminen. Yhdeksän miljoonan asukkaan Moskovassa ei ole ainuttakaan turvakotia väkivallan uhreille, Pietarin miljoonakaupungin turvakodeissa on 17 vuodepaikkaa. Tilanne johtuu Amnesty Internationalin mukaan poliittisen tahdon puutteesta.

Venäjän sisäministeriön tilastojen mukaan vuonna 2003 lähisuhdeväkivallan uhrina kuoli 9000 venäläisnaista. Venäjällä lähisuhdeväkivaltaa pidetään yleisesti perheen sisäisenä asiana. Väkivallan uhriksi joutuneiden naisten on lähes mahdotonta saada apua. Amnestyn tietojen mukaan 75–90 prosenttia poliisille lähisuhdeväkivallasta tehdyistä ilmoituksista vedetään pois ennen oikeuskäsittelyä.

Rasistiset väkivaltarikokset lisääntyvät

Rasistiset väkivaltarikokset ovat lisääntyneet Venäjällä. Esimerkiksi Kaukasukselta ja Keski-Aasiasta kotoisin olevat ihmiset ovat joutuneet pahoinpitelyjen ja murhien uhreiksi. Samankaltaista väkivaltaa ovat kohdanneet myös afrikkalaiset ja aasialaiset sekä Lähi-idästä ja Latinalaisesta Amerikasta tulleet opiskelijat, turvapaikanhakijat ja pakolaiset.

Vuonna 2005 Venäjällä murhattiin etnisen alkuperänsä vuoksi ainakin 28 ihmistä. 366 ihmistä joutui rasistisen väkivallan kohteeksi. Todelliset luvut ovat huomattavasti suurempia, sillä monia rasistisia rikoksia ei ilmoiteta poliisille lainkaan. Viranomaiset luokittelevat rasistiset rikokset usein huliganismiksi, vaikka väkivallan tekijät kuuluvat usein väkivaltaista rasistista tai uusfasistista ideologiaa julistaviin ryhmiin. Rasististen rikosten poliisitutkinta on ollut tehotonta ja tekijät ovat välttyneet niitä koskevilta syytteiltä.

Myös rasisminvastaista tutkimusta tekeviä ja rasismia vastaan kampanjoivia ihmisiä ja järjestöjä on uhkailtu ja heitä vastaan on hyökätty. Rasismin vastaista työtä vaikeuttaa lisäksi keväällä voimaan tullut kansalaisjärjestölaki, joka antaa viranomaisille laajat valtuudet valvoa ja rajoittaa järjestöjen toimintaa.

Viranomaisten lepsu suhtautuminen rasistisiin rikoksiin ruokkii muukalaisvihaa Venäjällä. Valtioilla on velvollisuus suojella kaikkien alueellaan oleskelevien ihmisten oikeuksia heidän alkuperästään riippumatta.

Venäjän järjestölaki rajoittaa kansalaisyhteiskunnan toimintaa

Keväällä voimaan tullut järjestölaki rajoittaa kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja sananvapautta rajusti. Lain mukaan kaikkien Venäjällä toimivien järjestöjen on rekisteröidyttävä tiukkojen sääntöjen mukaan tai viranomaiset voivat lopettaa niiden toiminnan laittomina. Viranomaisilla on uuden lain mukaan oikeus lähettää edustajiaan minkä tahansa kansalaisjärjestön julkiseen tai jäsenille tarkoitettuun tilaisuuteen ilman, että järjestöä epäillään lainvastaisesta toiminnasta. Laki vaatii järjestöjä ilmoittamaan etukäteen tulevasta toiminnastaan ja rahankäytöstään ja antaa viranomaisille oikeuden tarkistaa mistä järjestö saa rahansa.

Järjestölaki vaikeuttaa ulkomaisten järjestöjen toimintaa ja Venäjällä asuvia ulkomaalaisia osallistumista järjestöihin. Ulkomaiden kansalaisia tai väliaikaisesti Venäjällä asuvia rajoitetaan perustamasta yhdistyksiä tai järjestöjä tai liittymästä sellaisiin. Ulkomaiset järjestöt eivät saa perustaa osastoa Venäjälle, mikäli viranomaiset tulkitsevat sen vaarantavan ”Venäjän itsemääräämisoikeutta tai poliittista itsenäisyyttä, alueellista koskemattomuutta, kansallista yhtenäisyyttä, kulttuuriperintöä tai Venäjän kansallisia intressejä”. Laki pakottaa Venäjällä toimivat ulkomaiset järjestöt rekisteröitymään uudelleen.

Laki herätti paljon kritiikkiä jo suunnitteluvaiheessa sekä Venäjällä että ulkomailla. Luonnos arvioitiin Euroopan neuvostossa ja siihen ehdotettiin useita muutoksia. Osa muutoksista huomioitiin, mutta neuvoston mukaan se antaa yhä viranomaisille liian laajat valtuudet valvoa järjestöjä ja se asettaa ulkomaiset järjestöt epäoikeudenmukaiseen asemaan paikallisiin verrattuna.