Suomalaiset turvapaikka- ja pakolaispolitiikan asiantuntijat ovat huolissaan Suomen viime vuosina tiukentuneesta turvapaikkapolitiikasta. Vaikka on vaikeaa todistaa, että Suomi olisi suoraan rikkonut kansainvälisiä sopimuksia, poliittinen ilmapiiri ohjaa päätöksentekoa tiukempaan suuntaan, he arvioivat.

”Vuonna 2015 kun turvapaikanhakijoita tuli poikkeuksellisen suuri määrä, tehtiin nopealla aikataululla paljon muutoksia. Meidän huolenamme on, että kukaan ei tiedä, millaisia niiden kokonaisvaikutukset ovat. Turvapaikkapolitiikasta pitää tehdä kokonaisarviointi, jotta voidaan olla varmoja siitä, ettei ihmisiä palauteta vaarallisiin tilanteisiin”, vaatii Suomen Pakolaisavun asiantuntija Ida Schauman.

Suomi on viime vuosina muun muassa poistanut humanitaarisen suojelun oleskeluluvan saantiperusteena. Turvapaikanhakijat eivät enää saa ilmaista oikeusavustajaa hakemuksen ensimmäisessä vaiheessa paitsi poikkeustapauksissa. Afganistan, Irak ja Somalia on määritelty maiksi, joiden tietyille alueille hakijoita voi palauttaa.

Muutokset ovat herättäneet kritiikkiä sekä Suomessa että ulkomailla. YK:n pakolaisjärjestö on kritisoinut Suomen tapaa tulkita laveasti turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia paeta oman maansa sisällä. Ranskassa kaksi oikeusistuinta pysäytti viime vuonna hakijoiden palautukset Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan sillä perusteella, että ne käännyttävät hakijoita Irakiin ja Afganistaniin.

Keskustelu on virinnyt viime viikkoina jälleen sen jälkeen, kun Yle uutisoi, että Suomesta Irakiin käännytetty turvapaikanhakija ammuttiin kuoliaaksi Bagdadissa heti tämän paluun jälkeen. Tekijää ei tiedetä.

Kuolemantapaus on ensimmäinen, johon Schauman on törmännyt, mutta hänen mukaansa ongelma onkin siinä, ettei monien palautettujen kohtaloa edes tunneta.

”Olemme kuulleet myös tapauksista, joissa palautettu ihminen lähtee uudelleen pakoon omasta kotimaastaan tai lähtee toiselle alueelle kotimaan sisällä”, hän kertoo.

Reilun oikeudenkäynnin periaatteet uhattuina

Suomen pakolaispolitiikkaa säätelevät muun muassa Geneven pakolaissopimus ja Euroopan ihmisoikeussopimus. Niiden mukaan hakijaa ei esimerkiksi saa palauttaa maahan, jossa häntä uhkaa vaino tai muu epäinhimillinen kohtelu.

Schauman tähdentää, että Pakolaisapu ei sinänsä vastusta palautuksia, jos ne on tehty oikeudenmukaisin perustein. Nyt on kuitenkin olemassa pelko siitä, että Suomi on rikkonut palautuskieltoa. Siksi on selvitettävä, onko järjestelmä todella vedenpitävä, hän sanoo.

Ongelmakohtiin kuuluu hänen mukaansa esimerkiksi se, noudattaako Suomi kansainvälisen oikeuden vaatimusta käsitellä jokaisen hakijan kohdalla, onko tällä nimenomaan henkilökohtainen tarve suojeluun.

Saman asian nostaa esiin myös Turun yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen.

”Korvaani särähtää, kun keskusteluissa arvioidaan Irakin tai Bagdadin yleistä turvallisuustilannetta. Tärkein kriteeri on se, onko yksilöllä jokin todennäköisyys joutua vainon kohteeksi”, hän muistuttaa.

Korhosen mukaan arveluttava on myös Suomen vuonna 2016 tekemä päätös luopua oikeusavustajan tarjoamisesta turvapaikanhakijoille ensimmäisessä hakemusvaiheessa muuten kuin poikkeustapauksissa.

”Se on selkeästi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden hengen vastaista. Käsiteltävät asiat määritellään ensimmäisessä vaiheessa, ja valitusasteet pysyvät siinä, ellei ole erityistä syytä muuhun. Kun avustajat tulevat mukaan vasta valitusvaiheessa, on saatettu jo menettää oikeusturvan kannalta keskeisiäkin asioita”, hän sanoo.

Myös Helsingin yliopistossa maahanmuuttoa tutkiva Erna Bodström on huolissaan muutoksista. Hän valmistelee artikkelia Suomen vuosien 2016–2017 turvapaikkapäätöksistä ja on käynyt läpi 77 kielteistä päätöstä sekä haastattelupöytäkirjoja.

Hän on kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, että monissa päätöksissä on vedottu hakijan kertomuksen ylimalkaisuuteen, joka taas on johtunut siitä, ettei asianajaja ole kysynyt riittävästi lisäkysymyksiä.

”Tämä viittaa siihen, että Maahanmuuttovirasto vaatii nykyään yksityiskohtaisempaa tietoa kuin aiemmin. Jos se olisi ollut käytäntö koko ajan, kokeneet lakimiehet olisivat kyllä puuttuneet siihen ja vaatineet hakijoita kertomaan asioista yksityiskohtaisemmin”, hän toteaa.

”Kyse arvomaailmasta”

Maahanmuuttovirasto on ilmoittanut, ettei se ota vastuuta Irak-tapauksesta ja eikä myöskään sisäministeri Kai Mykkänen (kok) ole ottanut palautukseen selvää kantaa.

Bodströmin ja Korhosen mukaan Suomen poliittinen ilmapiiri on kuitenkin vaikuttanut liikaa turvapaikkojen myöntöperusteisiin: Suomeen ei haluta lisää turvapaikanhakijoita, joten järjestelmä on luotu sen mukaiseksi. Kansainvälisiä sopimuksia ei välttämättä suoraan rikota, mutta rajoilla liikutaan.

”On vaikea osoittaa, että esimerkiksi irakilaismiehen tapauksessa rikottiin palautuskieltoa, mutta kyse on arvomaailmasta. Jos on edes mahdollista, että Suomi on rikkonut palautuskieltoa, se pitäisi ottaa vakavasti ja selvittää asia. Nyt asenne on, ettei sillä ole niin väliä, koska sitä ei voida todistaa”, Bodström kritisoi.

Korhonen muistuttaa, että pakolaisuus tulee olemaan yhä isompi kysymys tulevaisuudessakin.

”Asioita ei voi ohittaa sillä, että yritämme tehdä itsestämme viimeisen maan, johon kukaan haluaa tulla.”