WTO: Kaupan tukeminen ei vähennä köyhyyttä
Kauppa edistää talouskasvua, mutta köyhyyden
vähentämisessä ei voida laskea pelkästään sen varaan, Maailman
kauppajärjestö WTO ja OECD toteavat. Järjestöjen julkaiseman raportin mukaan talouden vapauttaminen lisää eriarvoisuutta.
Kauppa edistää talouskasvua, mutta köyhyyden
vähentämisessä ei voida laskea pelkästään sen varaan, Maailman
kauppajärjestö WTO ja OECD toteavat.
WTO ja OECD julkaisivat hiljattain raportin, joka kokoaa kehitysmaiden kaupankäyntiedellytysten tukemisesta saatuja kokemuksia.
Talouksien avaamisesta on hyötyä, mutta kaupan tukemisen ja köyhyyden vähenemisen välinen suora yhteys on heikko, raportissa todetaan.
Kun talouden vapauttaminen edistää köyhyyden vähentämistä, samalla eriarvoisuus kasvaa. Lisääntynyt kauppa hyödyttää eliittejä niin kehittyneissä kuin kehitysmaissa kasvattaen tuloeroja, raportti summaa.
Avunantajamaat lupasivat WTO:n ministerikokouksessa Hongkongissa vuonna 2005 alkaa tukea köyhien maiden kaupankäyntiedellytyksiä. Kehitysmaat suostuivat tähän pitkin hampain. Kaupankäynnin edellytysten tukemiseen ei ollut luvassa uutta rahaa, vaan kyse oli olemassa olevien tai jo luvattujen kehitysapuvarojen suuntaamisesta uusiin tarkoituksiin.
Vuoteen 2007 saakka avunantajat maksoivat lupaamansa tuen. Vuonna 2007 kaupan saama kehitysapu kasvoi WTO:n ja OECD:n mukaan kymmenen prosenttia. Tuki oli 18 miljardia euroa, josta Aasia sai seitsemän miljardia ja Afrikka 6,4 miljardia euroa.
WTO:n johtaja Pascal Lamy totesi raportin julkistamistilaisuudessa, että kaupan tukeminen on "tänä päivänä elintärkeää. Se on investointi, jonka avulla moni kehitysmaa pääsee ulos kriisistä".
Suuntaamalla kehitysapu tukemaan kauppaa kehitysmaita autetaan kehittämään valmiuksiaan kilpailla tehokkaasti globaaleilla markkinoilla ja sopeutumaan kaupan uudistamiseen ja vapauttamiseen.
Matalan tulotason maissa tukea on käytetty infrastruktuurin, kuten teiden ja energian rakentamiseen.
Keskituloisissa maissa painopiste on ollut tuotannon kehittämisessä.
Tukea saaneet kehitysmaat summaavat kaupan esteiksi huonon infrastruktuurin, heikon kilpailukyvyn, yksipuoliset vientituotteet ja puutteelliset neuvottelu- ja toteutusvalmiudet.
Infrastruktuuri on ongelma erityisesti Afrikassa.
Uganda korostaa standardien harminsointia ja yhteisen infrastruktuurin rakentamista alueellisten kumppaneidensa kanssa. Kamerun painottaa alueellisten kuljetuskäytävien tärkeyttä.
Tansaniassa etusijalla ovat kauppaneuvottelut, laadun kohentaminen ja rajan yli ulottuva infrastruktuuri. Saarivaltio Mauritius sai tukea laivayhteyksien ja varastoinnin kehittämiseen.
Infrastruktuurin kehittämiseksi on käynnistetty kolme alueellista projektia. Vaikuttavin on kahdeksassa eteläisen ja Itä-Afrikan maassa toimiva pilottiprojekti maa- ja rautatiekuljetusten kehittämiseksi. Projekti saattaa muuttaa kehitysmaiden käsitystä, että kehitysapu ei olisi kovin tehokas keino kehittää infrastruktuuria, vaikka se on ensiarvoisen tärkeää.
Alueellisuus näyttääkin olevan päivän sana. Koska Dohan kauppaneuvottelujen päättäminen on ollut niin vaikeaa, vuonna 2008 voimassa oli 230 alueellista kauppasopimusta ja WTO arvioi luvun nousevan ensi vuonna lähes neljään sataan.
Yksi yleinen toimenpide kehitysmaissa on ollut kaupan tuominen kansallisten kehitysstrategioiden keskiöön. Näin tehtiin hiljattain esimerkiksi Malissa. YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD auttoi maan hallitusta laatimaan ensimmäisen kansallisen kauppaohjelman.
Keniasta löytyy esimerkki menestyksellisestä hankkeesta kaupankäyntiedellytysten tukemiseksi. Maan verohallinto siirtyi atk-aikaan, kun sen palvelut sähköistettiin kehitysavun tuella.
WTO ja OECD julkaisivat hiljattain raportin, joka kokoaa kehitysmaiden kaupankäyntiedellytysten tukemisesta saatuja kokemuksia.
Talouksien avaamisesta on hyötyä, mutta kaupan tukemisen ja köyhyyden vähenemisen välinen suora yhteys on heikko, raportissa todetaan.
Kun talouden vapauttaminen edistää köyhyyden vähentämistä, samalla eriarvoisuus kasvaa. Lisääntynyt kauppa hyödyttää eliittejä niin kehittyneissä kuin kehitysmaissa kasvattaen tuloeroja, raportti summaa.
Tuotannon ja infrastruktuurin kehittämistä
Avunantajamaat lupasivat WTO:n ministerikokouksessa Hongkongissa vuonna 2005 alkaa tukea köyhien maiden kaupankäyntiedellytyksiä. Kehitysmaat suostuivat tähän pitkin hampain. Kaupankäynnin edellytysten tukemiseen ei ollut luvassa uutta rahaa, vaan kyse oli olemassa olevien tai jo luvattujen kehitysapuvarojen suuntaamisesta uusiin tarkoituksiin.
Vuoteen 2007 saakka avunantajat maksoivat lupaamansa tuen. Vuonna 2007 kaupan saama kehitysapu kasvoi WTO:n ja OECD:n mukaan kymmenen prosenttia. Tuki oli 18 miljardia euroa, josta Aasia sai seitsemän miljardia ja Afrikka 6,4 miljardia euroa.
WTO:n johtaja Pascal Lamy totesi raportin julkistamistilaisuudessa, että kaupan tukeminen on "tänä päivänä elintärkeää. Se on investointi, jonka avulla moni kehitysmaa pääsee ulos kriisistä".
Suuntaamalla kehitysapu tukemaan kauppaa kehitysmaita autetaan kehittämään valmiuksiaan kilpailla tehokkaasti globaaleilla markkinoilla ja sopeutumaan kaupan uudistamiseen ja vapauttamiseen.
Matalan tulotason maissa tukea on käytetty infrastruktuurin, kuten teiden ja energian rakentamiseen.
Keskituloisissa maissa painopiste on ollut tuotannon kehittämisessä.
Alueellisuus tärkeää
Tukea saaneet kehitysmaat summaavat kaupan esteiksi huonon infrastruktuurin, heikon kilpailukyvyn, yksipuoliset vientituotteet ja puutteelliset neuvottelu- ja toteutusvalmiudet.
Infrastruktuuri on ongelma erityisesti Afrikassa.
Uganda korostaa standardien harminsointia ja yhteisen infrastruktuurin rakentamista alueellisten kumppaneidensa kanssa. Kamerun painottaa alueellisten kuljetuskäytävien tärkeyttä.
Tansaniassa etusijalla ovat kauppaneuvottelut, laadun kohentaminen ja rajan yli ulottuva infrastruktuuri. Saarivaltio Mauritius sai tukea laivayhteyksien ja varastoinnin kehittämiseen.
Infrastruktuurin kehittämiseksi on käynnistetty kolme alueellista projektia. Vaikuttavin on kahdeksassa eteläisen ja Itä-Afrikan maassa toimiva pilottiprojekti maa- ja rautatiekuljetusten kehittämiseksi. Projekti saattaa muuttaa kehitysmaiden käsitystä, että kehitysapu ei olisi kovin tehokas keino kehittää infrastruktuuria, vaikka se on ensiarvoisen tärkeää.
Alueellisuus näyttääkin olevan päivän sana. Koska Dohan kauppaneuvottelujen päättäminen on ollut niin vaikeaa, vuonna 2008 voimassa oli 230 alueellista kauppasopimusta ja WTO arvioi luvun nousevan ensi vuonna lähes neljään sataan.
Yksi yleinen toimenpide kehitysmaissa on ollut kaupan tuominen kansallisten kehitysstrategioiden keskiöön. Näin tehtiin hiljattain esimerkiksi Malissa. YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD auttoi maan hallitusta laatimaan ensimmäisen kansallisen kauppaohjelman.
Keniasta löytyy esimerkki menestyksellisestä hankkeesta kaupankäyntiedellytysten tukemiseksi. Maan verohallinto siirtyi atk-aikaan, kun sen palvelut sähköistettiin kehitysavun tuella.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia