YK:n eilen maanantaina päättyneen luontokokouksen lopputulos saa varovaiset kiitokset Suomen valtuuskunnan osana kokoukseen osallistuneilta  nuorisoedustajilta Emma Sairaselta ja Alli Pylköltä.

”Olemme tosi tyytyväisiä siihen, että tavoitteet ovat paljon konkreettisempia kuin edeltäjänsä. Noin puolessa on  määrällisiä tavoitteita, joiden etenemistä pystytään aidosti seuraamaan. On hienoa, ettei luontokatoa vain haluta pysäyttää, vaan halutaan myös parantaa luonnon tilaa”, sanoo Sairanen.

”Mutta vaikka olisi saatu aivan mieletön teksti ja kaikki olisi täydellistä, niin se, mitä oikeasti tapahtuu, on lopulta maiden vastuulla”, hän muistuttaa.

Kanadan Montrealissa järjestetyssä kokouksessa oli tarkoitus sopia uusista tavoitteista, joiden avulla luontokato eli biodiversiteetin hupeneminen saadaan kuriin ja luonnon tilaa parannettua vuoteen 2030 mennessä. 

Panokset olivat kovat, sillä alkuperäinen, lähes 200 maan sopimus solmittiin YK:n johdolla jo vuonna 1992. Aiemmissa tavoiteissa on epäonnistuttu.

Puheenjohtajamaa Kiina nuiji lopulta maanantaina läpi 23 tavoitteen loppuasiakirjan (pdf). Tavoitteista keskeisin on suojella 30 prosenttia maapallon maa- ja merialueista.

Ympäristöministeri Maria Ohisalo (vihr) oli tyytyväinen kokouksen lopputulokseen ja vertasi sen painoarvoa Pariisin ilmastosopimukseen. Myös esimerkiksi ympäristöjärjestö WWF on kiitellyt sopimusta, joskin varauksellisemmin. 

Sairanen ja Pylkkö ovat tyytyväisiä etenkin siihen, että tekstissä on paljon myönteisiä asioita ihmisoikeuksien kannalta.

”Siellä mainitaan esimerkiksi nuorten vahvasti esiin nostama ympäristöoikeuksien puolustajien työn turvaaminen. On todella tärkeää, että ympäristöaktivismia pystytään toteuttamaan turvallisesti kaikissa maissa. Myös alkuperäiskansojen oikeuksiin on tullut hyviä kirjauksia”, Sairanen sanoo.

Alkuperäiskansat olivat kokouksen aikana huolissaan 30 prosentin suojelutavoitteesta, sillä alkuperäiskansoja on häädetty asuinsijoiltaan luonnonsuojeluhankkeiden tieltä. Lopputekstissä korostetaan alkuperäiskansojen oikeuksien huomioimista.

Muita loppuasiakirjaan saatuja tavoitteita on esimerkiksi ympäristön kannalta haitallisten tukien vähentäminen 500 miljardilla dollarilla vuodessa, rahoituksen ohjaaminen kehitysmaille, ruokajätteen puolittaminen, luonnon ennallistaminen ja saasteiden vähentäminen. Sopimus ei ole oikeudellisesti sitova, mutta se velvoittaa maat raportoimaan edistyksestään.

Luontokadon juurisyihin ei puututa

Pylkön ja Sairasen tehtävänä kokouksessa on ollut toimia nuorten äänitorvena ja tuoda heidän ääntään esiin neuvotteluissa. He ovat muun muassa osallistuneet Suomen koordinaatiotapaamisiin, seuranneet neuvotteluita sekä tehneet yhteistyötä muiden nuorten kanssa Global Youth Biodiversity Networkissa, joka on nuorten kansainvälinen verkosto biodiversiteettikokouksissa. 

Etenkin Pohjoismaiden nuorten tavoitteisiin kuului ennen kokousta muun muassa se, että kokouksessa puututtaisiin myös luontokadon juurisyihin, kuten ylikulutukseen. Ylikulutus mainitaankin lopullisessa tekstissä, mutta määrällistä tavoitetta ei saatu aikaan.

”Se ei vastaa ihan sitä kunnianhimon tasoa, jota Pohjoismaiden nuoret ovat pitäneet esillä. Toisaalta on hyvä, että sana ylikulutus ylipäätään mainitaan, sillä siitäkin oli taistelua. Samoin on hyvä, että mainitaan ylikulutuksen vähentäminen oikeudenmukaisella tavalla, sillä kaikki maailman osat eivät ylikuluta samassa mittakaavassa”, Pylkkö sanoo.

Suurin kysymysmerkki sopimuksessa on hänen ja Sairasen mukaan nyt sen toteutus.

”Olen huolissani siitä, muuttuuko iso kuva kuitenkaan. Onko sopimus tarpeeksi kunnianhimoinen, jotta suunnanmuutos luontokadon hidastamiseksi oikeasti alkaisi? Suomikin on viimeisten 20 vuoden ajan sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen, mutta silti kehityssuunta on toinen. Luontokadon keskeisiin juurisyihin, kuten vaikka jatkuvaan taloudelliseen kasvuun, ei ole pystytty täällä puuttumaan eikä edes kyseenalaistamaan sitä mitenkään.”

Neuvotteleminen ei ole kuolemanvakavaa

Montrealin kokous oli Pylkölle ja Sairaselle ensimmäinen isompi kansainvälinen kokous. Se opetti paljon niin luontokadosta kuin maiden neuvottelutaktiikoistakin, Pylkkö kertoo.

Eräs asia on myös yllättänyt.

”On kiinnostavaa, että huumori lentää neuvotteluissa yllättävän paljon. Koko ajan ei ole niin vakavaa”, Pylkkö sanoo.

”Parasta on, kun voidaan yhdessä nauraa. Meillä nuorilla on ollut neuvotteluissa myös meemiryhmiä”, Sairanen paljastaa.