YK:n ilmastokokous, COP28, alkaa tasan kahden viikon kuluttua Dubaissa todellisen ilmastohätätilan keskellä. Vuosi 2023 on ollut yksi historian kuumimmista, mahdollisesti kaikkein kuumin, ja sen aikana on nähty äärimmäisiä sääilmiöitä aina myrskyistä ja tulvista kuivuuskausiin.

Kehitysjärjestöjen kattojärjestön Fingon ilmastotyön asiantuntijan Emilia Runebergin mukaan kokous on YK:n vuotuisten ilmastokokousten sarjassa tärkein sen jälkeen, kun Pariisin ilmastosopimus hyväksyttiin vuonna 2015.

”Dubaissa tehdään ensimmäistä kertaa Pariisin sopimuksen määräaikaistarkastelu. Se ei välttämättä kuulosta kovin mediaseksikkäältä, mutta se on äärimmäisen tärkeää. Ihmiskunnalla ei ole koskaan ollut edessään vastaavaa eksistentiaalista uhkaa, ja tämä on ainoa yhdessä sovittu kansainvälinen sopimus, jolla siihen tartutaan”, hän korostaa.

Käytännössä kyse on siitä, että maat tarkastelevat, ovatko ne tehneet, mitä Pariisin sopimuksessa on sovittu: vähentäneet riittävästi päästöjä, lisänneet sopeutumistoimia ja maksaneet ilmastorahoitusta. 

Tiedossa on, että tilanne ei ole hyvä. Arvioiden mukaan nykyiset päästövähennyslupaukset johtavat siihen, että maailma on matkalla kohti jopa 2,6 asteen lämpenemistä tällä vuosisadalla. Pariisin sopimuksessa on sitouduttu 1,5 asteeseen. 

Se kuitenkin edellyttäisi päästöjen vähentämistä 43 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2019 tasosta. Tällä menolla päästöt vähenevät vain kaksi prosenttia. Lisäksi tutkijoiden uusimpien arvioiden mukaan 1,5 astetta saattaa ylittyä jo ennen sitä.

Kokouksen onnistuminen mitataan pitkälti sillä, mitä valtiot päättävät näiden tietojen pohjalta tehdä. 

”Tarvitaan selkeä polku siihen, miten pystymme rajaamaan ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen. Ja se ei tule tapahtumaan ilman voimakasta sitoutumista fossiilisten polttoaineiden alasajoon. Se on kaikkein keskeisin ja tärkein osa määräaikaistarkastelua”, sanoo Suomen Lähetysseuran johtava vaikuttamistyön asiantuntija Niko Humalisto.

Humalisto ja Runeberg ovat molemmat lähdössä Dubain kokoukseen, Humalisto osana kirkollisten järjestöjen ActAlliance-kattojärjestöä, Runeberg Suomen delegaatiossa. Fossiilisista luopuminen kuuluu heidän päätavoitteisiinsa, ja he uskovat, että siitä sopiminen on myös mahdollista.

Fossiilisista luopumisesta onkin tulossa todennäköisesti yksi koko Dubain kokouksen keskeisimmistä aiheista. Sitä ovat viime vuosina nostaneet esille etenkin kansalaisjärjestöt mutta myös esimerkiksi YK:n pääsihteeri António Guterres.

”Ongelmana eivät ole vain fossiilisten polttoaineiden päästöt. Kyse on fossiilisista polttoaineista – piste. Ratkaisu on selvä: maailman pitää luopua fossiilisista polttoaineista oikeudenmukaisella ja tasa-arvoisella tavalla ja jättää öljy, hiili ja kaasu maahan, jonne ne kuuluvat. --”, hän sanoi kesäkuussa.

Peliä yksityiskohdilla

Sopiminen fossiilisista polttoaineista luopumisesta tulee olemaan hyvin vaikeaa.

Monet maat kyllä kannattavat sitä ainakin jollakin aikavälillä, ja esimerkiksi EU on kertonut kannakseen fossiilisista polttoaineista luopumisen. 

Viime viikolla julkaistun YK:n ympäristöohjelman raportin mukaan lupauksista huolimatta maailman maat aikovat kuitenkin tuottaa vuonna 2030 noin 110 prosenttia enemmän fossiilisia polttoaineita kuin 1,5 asteen tavoite sallisi.

Neuvotteluihin liittyy myös monenlaista peliä yksityiskohdilla. Jo Glasgow’n ilmastokokouksessa vuonna 2021 kiisteltiin sanamuodoista ja siitä, kuinka totaalista fossiilisista polttoaineista luopumisen pitäisi olla. Viime aikoina moni maa, myös EU, on alkanut puhua vain ”vähentämättömistä” (unabated) fossiilisista polttoaineista luopumisesta.

Niille ei ole selkeää määritelmää, mutta usein termillä viitataan siihen, että osa päästöistä voitaisiin ottaa talteen hiilen talteenotto- ja varastointitekniikalla, jonka kehitys on kuitenkin vasta alkutekijöissään.

”Ilmastopolitiikka on jatkuva kamppailujen aihe, ja on yleistä, että keskusteluun tuodaan mukaan käsitteitä, joilla ei ole selkeää määritelmää. Rajaamalla tavoite fossiilisten polttoaineiden alasajosta koskemaan vain päästöjä, joita ei ole otettu talteen, yritetään oikeuttaa viivyttelyä ilmastotoimissa. Se viestii siitä, että ihan kaikista fossiilisista polttoaineista ei huvita luopua”, Humalisto toteaa.

Lisämausteen kokoukseen tuo myös se, että neuvottelut järjestetään Arabiemiirikuntiin kuuluvassa Dubaissa, ja sen puheenjohtajana toimii maan valtiollisen öljy-yhtiön toimitusjohtaja Sultan Al-Jaber. Yhtiö suunnittelee mediatietojen mukaan edelleen öljyntuotannon lisäämistä.

Ei nollasummapeliä

Suurimmat jakolinjat ilmastoneuvotteluissa muodostuvat kehittyvien maiden ja kehittyneiden maiden välille.

”Kaikki haluavat kunnianhimoa ilmastotoimiin, mutta keinot vaihtelevat. EU puskee voimakkaasti Pariisin sopimuksen palauttamista uralle, jolla ilmaston kuumeneminen pystytään torjumaan. Vähäpäästöisille köyhille maille sen sijaan voi olla tärkeämpää, että neuvoteltavat rahoitussitoumukset korjaavat aiempia epäonnistumisia ja tukevat niiden kamppailua ilmastokriisiä vastaan tässä ja nyt”, Humalisto kuvailee.

Käytännössä kyse on rahasta. Kehitysmaiden mielestä teollisuusmaiden pitäisi maksaa niille korvauksia siitä hyvästä, että ne ovat aiheuttaneet ilmastonmuutoksen ja kehitysmaat kärsivät siitä eniten jo nyt. Ilmastonmuutokselle haavoittuvimpien maiden ryhmä on laskenut (pdf), että ne ovat menettäneet vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa jo noin 525 miljardia dollaria.

Rikkaat maat ovat luvanneet rahaa, mutta rahat eivät vastaanottajamaille riitä eivätkä lupaukset ole aina edes toteutuneet. Viime vuonna Egyptissä järjestetyssä ilmastokokouksessa saavutettiin läpimurto, kun osapuolet pääsivät sopuun niin sanotun loss and damage- rahaston perustamisesta. Sillä tarkoitetaan rahoitusta, jota ohjataan kehitysmaille ilmastonmuutoksen aiheuttamien menetysten ja vahinkojen korvaamiseen. Se, kuka maksaa, minkä verran ja kenelle, on kuitenkin edelleen päättämättä.

Väännössä on kyse lopulta myös siitä, mihin ilmastoneuvotteluissa pitäisi oikeastaan keskittyä. Kehittyville maille olennaista on äärimmäisiin sääilmiöihin sopeutuminen, sillä ne kärsivät ilmastonmuutoksesta jo nyt. 

Teollisuusmaat taas puhuvat mieluummin päästövähennyksistä, sillä niille on joka tapauksessa tehtävä jotain.

”Neuvotteluissa on vallalla käsitys nollasummapelistä, mikä on harmillista. Kaikkia näitä asioita pitäisi pystyä viemään eteenpäin rinnakkain”, Emilia Runeberg tiivistää.

Humalisto muistuttaa, että se, mitä pidetään ilmastoneuvotteluissa onnistumisena, riippuu kunkin maan ja maaryhmän omista tarpeista. 

Ennen kaikkea Dubaissa tarvitaan yhteishenkeä.

”Pariisissa oli tunne, että pystymme ihmiskuntana torjumaan ilmastokriisin. Mutta tällä hetkellä nähdään enemmän geopoliittista kilvoittelua siitä, kuka saa määritellä, miten kriisiä torjutaan. Toivon, että eri osapuolille syntyy halu työskennellä ilmastosopimuksen toimeenpanemiseksi ja että eri toimijat lähtevät sieltä motivoituneina uudistamaan kansallista politiikkaansa. Ilmastotoimissa kaikki tapahtuu lopulta valtioiden kautta”, Humalisto muistuttaa.

Dubain ilmastokokous järjestetään 30.11.–12.12.2023.