Yrityksillä vastuu tuontituotteiden valmistusolosuhteiden eettisyydestä

Erityisen haastava kysymys on Kemianliitossa, koska tuhannet liiton jäsenet ovat menettäneet työpaikkansa ulkomaisille kilpailijoille, joiden kilpailukyky on perustunut alhaisiin työvoimakustannuksiin.

Elina Grundström esittelee ja perustelee Alkuperämaa tuntematon -kirjassaan omaa suhtautumistaan mutkikkaaseen aihepiiriin. Varmalla pohjalla hän on tuodessaan esille sen, miten myönteisesti kenkä- ja eräiden muiden kevytteollisuuden alojen viennin kasvu on vaikuttanut Vietnamin taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Vuosina 1990-1998 köyhyysrajan alapuolella eläneiden osuus laski 58 prosentista 37 prosenttiin. "Jokainen ostamamme vietnamilainen tuote tukee tätä kehitystä."

"Jos kysymme kenkätehtaan tytöiltä, he ovat samaa mieltä", Grundström toteaa. Hänen mukaansa kirjan päähenkilöihin kuuluva Huong toivoo kovasti, että kirja edistää hänen työpaikallaan valmistettujen kenkien menekkiä. "Sesonkiajan ylityöt ahdistavat häntä, mutta vielä enemmän hän pelkää työttömyyttä

EU hyödytti Vietnamia
ajoittaessaan tuontia Kiinasta

Grundström ei käsittele sitä, miten matalapalkkamaiden ryntäys kenkien ja monen muun teollisuustuotteen maailmanmarkkinoille heikentää samojen alojen työläisten työllisyyttä Suomessa ja muualla vauraassa lännessä. Teollisuusmaiden ammattiliitoille se on ollut ja yhä on aihepiirin ykköskysymys. Kaikissa teollisuusmaissa asianomaiset liitot ovat koettaneet hidastaa työpaikkojen siirtymistä kehitysmaihin kannattamalla tulleja, kiintiöitä ja tuonnin muita hallinnollisia rajoituksia.

Ratkaisut, joilla EU suojautui 1990-luvulla kiinalaisten kenkien vyöryä vastaan, auttoivat Vietnamin kenkäteollisuutta kehittymään vahvaksi vientialaksi. Kun EU rajoitti kiinalaisten kenkien tuontia, moni Kaukoidän kengänvalmistaja aloitti vientituotannon Vietnamissa. Tämä koskee myös Alkuperämaa tuntematon -kirjan kenkätehdasta ja sen taiwanilaista omistajaa Jimmy Lieniä.

Vuonna 2005 EU:n on luovuttava rajoituksista, joita se on asettanut kiinalaisten kenkien tuonnille. Se johtuu Kiinan toissavuotisesta liittymisestä Maailman kauppajärjestöön WTO:hon. Kiinalaistuotteiden rajoitusten lopettaminen EU:n markkinoilla merkitsee vakavaa uhkaa Vietnamin kenkäteollisuudelle.

Grundström kirjoittaa myös siitä, miten tutustuminen Kaukoidän työläisten olosuhteisiin on vaikuttanut hänen tunnesuhtautumiseensa. "Ainakin minulta meni maku ajanviete-shoppailusta sen jälkeen kun olin omin silmin nähnyt, millaisia asioita halpoihin kenkiin ja vaatteisiin kätkeytyy." Lisäksi hän muistuttaa, että kirjan raportti on tehtaalta, jonka työolosuhteet ovat paremmat kuin keskimäärin Kaukoidän kulutustavaratuotannossa

Osuvilla kysymyksillä
oi vaikuttaa kehitykseen

Kirjassa selostetaan monipuolisesti työolojen valvonnan tarpeisiin luotuja kansainvälisiä järjestelmiä. Suomen suurin kehitysmaatuotteiden maahantuoja Kesko on ottanut niistä ohjenuorakseen vaativan SA 8000 -järjestelmän. Keskon tuhansista tavarantoimittajista kehitysmaissa vain kymmenkunta on saanut SA 8000 -hyväksynnän. Silti Kesko on Suomen yritysmaailmassa edelläkävijä hankintaketjujensa valvonnan tiukentamisessa kehitysmaissa.

Grundström korostaa, että yksittäisen kuluttajan on mahdotonta valvoa kauppojen hyllyillä olevien tuotteiden valmistusolosuhteita. Maahantuojien on luotava vähitellen järjestelmä, jonka avulla ne voivat taata valmistusolosuhteiden asianmukaisuuden. Kuluttajat voivat jouduttaa kehitystä utelemalla tuotteiden alkuperästä.

"Kuluttajat tekisivätkin kotimaisille kauppaketjuille ja merkkitavarayrityksille suuren palveluksen, jos he alkaisivat vaatia merkintöjä ja kysellä tuotteiden alkuperästä", Grundström päättelee ja listaa malliksi hyviä kysymyksiä: "Missä maassa tämä on tehty? Millaisella tehtaalla? Millainen palkkataso siellä on? Miten olette varmistaneet, ettei siellä ole lapsityövoimaa? Entä tehtaan alihankkijat?"

"Nämä ovat normaaleja tuotteen laatuun liittyviä asioita, jotka ostajalla on oikeus tietää", Grundström rohkaisee. "Jos tavallinen myyjä ei osaa vastata kysymykseen, se kannattaa osoittaa myymäläpäällikölle. Seuraavaksi voi soittaa kauppaketjun tai merkkitavarafirman keskuskonttoriin.

© Muista tekijänoikeudet

Julkaisija: Reaktio