Zimbabwelaisilla ei ole varaa käydä töissä

Zimbabwelainen kampaamoyrittäjä Barbara Taruvona on helisemässä, koska käteiskassaan ei kerry tarpeeksi rahaa edes työntekijöiden päivittäisiin matkakuluihin. Zimbabwen inflaation kerrottiin lokakuun alkupuolella yltäneen 231 miljoonaan prosenttiin.

"Ennen matkaraha annettiin kerran viikossa, mutta hintojen muuttuessa päivittäin rahaa on jaettava joka päivä. Välillä en tahdo saada kokoon kylliksi käteistä työntekijöiden kotimatkaa ja seuraavan aamun töihin tuloa varten", Taruvona kertoo.

Muut työnantajat painivat saman pulman kanssa. Lokakuun 10. päivä bussilippu keskustasta Hararen runsasväkisimpiin lähiöihin maksoi 7 000 Zimbabwen dollaria eli noin 0,44 euroa epävirallisen vaihtokurssin mukaan. Samaan aikaan yritykset saivat nostaa pankista käteistä vain 10 000 Zimbabwen dollaria päivässä.

Sähköiset rahansiirrot kielletty

"Raha riittää tuskin yhden ihmisen matkakuluihin", huomauttaa Taruvona, joka työllistää 13 kampaajaa, 8 parturia ja 3 toimistotyötekijää.

Hänen mukaansa ongelmaa pahentaa se, että useimmat asiakkaat maksavat sekillä, jonka vaihtaminen rahaksi vie päiväkausia.

"Yritän pärjätä sillä, mitä muutamat käteisasiakkaat maksavat, mutta jos tilanne jatkuu, voin joutua sulkemaan liikkeen."

Liikennöitsijät perustelevat alati nousevia taksojaan kohoavilla polttoainekuluilla.

"Matkakulujen kohoaminen on vain yksi oire maatamme koettelevasta kriisistä. Ellei todellista ongelmaa ratkaista, se kostautuu pahimmin työmatkalaisille", hararelainen liikennöitsijä Taona Zinumwe sanoo.

Osa ihmisistä joutuu jo nyt yöpymään viikolla työpaikallaan, koska bussit eivät enää aja etäisimmille asuinalueille.

Zimbabwen keskuspankki kielsi hiljan sähköiset rahansiirrot, joten kaikki rahaliikenne tapahtuu käteisenä tai pankin hyväksymillä sekeillä.

Moni yritys - kuten maan toiseksi suurin monialayhtiö, pikaruoka- ja elintarvikejätti Innscor Africa - joutui keskeyttämään toimintansa.

"Palkka ei riitä matkaan pankkiin sitä nostamaan"

Zimbabwen keskusammattijärjestön puheenjohtaja Lovemore Matombo varoittaa, että työmatkojen vaikeutuminen heikentää myös tuottavuutta. Matkarahojen puuttuessa monen työviikko saattaa kutistua viidestä yhteen päivään.

"Jotkut työntekijät käyttävät matkoihin enemmän rahaa kuin saavat kuun lopussa palkkaa. Moni haluaisi säilyttää työpaikkansa, mutta olosuhteet estävät töihin tulon", Matombo kertoo. Arviolta 80 prosenttia zimbabwelaisista on vailla työtä.

"Vastuuttomien poliittisten päätösten seuraukset kaatuvat työntekijöiden niskaan, eikä se ole maallemme hyväksi", hän jatkaa.

Työmatkojen vaikeutuminen heijastuu koko yhteiskuntaan. "Opettajat eivät voi enää käydä töissä. Palkka ei riitä edes matkaan pankkiin sitä nostamaan, joten opettajat istuvat kotona tyhjän panttina", sanoo Takavafira Zhou, joka johtaa taisteluhenkistä Zimbabwen edistyksellisten opettajien liittoa.

Hararen kauppatorin minibussiasemalla työskentelevä Clever Munatsi kertoo asiakkaiden huvenneen.

"Useimmat liikkuvat nyt kävellen, ja toiset ovat vaihtaneet minibussin halvempaan avolavakyytiin. Harvat jäljellä olevat matkustajamme valittavat koko ajan hinnoista", Munatsi kertoo.